Olin varannut iskän kalenterista Helmille sorsastuskauden aloituspäivän jo edellisenä vuotena. Niimpä sitä ajettiin mummolaan ja käppäiltiin erämaalammen rannalle. Iskä meni passiin lammen reunalle ja me vähän kauemmaksi puurajaan naamioverkon taakse, jotta emme paljastuisi. Olimme passissa jo 11.15 (iskä ei ole koskaan myöhässä mistään...), mutta täysin kirkkaasta ja tyynestä säästä johtuen nekin harvat sorsat joita lammen päältä lensi, menivät ohi niin korkealla, etteivät ampujat saaneet yhtään sorsaa alas! Parin tunnin kykkiminen riitti isälle, joten aloituspäivä sai tyhjän lopun. Koirat saivat kuitenkin hyvää harjoitusta passityöskentelystä ja ammunnan kuuntelemisesta rauhassa. Taikalle excursio oli varsinkin paikallaan. Ammunta oli myös suhteellisen rauhallista, minkä tiesin jo etukäteen, joten tenavan uskalsi ottaa mukaan ilman pelkoa säikähtelyistä.
Illalla sitten kuunneltiin omalta terassilta metsämiesten 4.maailmansodan julistusta kaikille lentäville olennoille... Rannassa kilometrin päässä paukkui ja raikasi ilotulitustyyliin pitkälle yöhön! Oli kuulemma linnuilla ollut itsemurhavaistoja sen verran kovasti, että päälle olivat melkeen lentäneet ja saalista oli tullut enemmänkin kuin tarpeeksi :)
Me ehdittiin vaipua jo epätoivoon metsäreissujen suhteen, kun iskä ilmoitti tämän vuoden sorsareissujen olleen nyt sitten siinä. Onneksi naamakirja kuitenkin pelasti meidän syksyn! Tuttu ilmoitti maailmojensodan seurauksena vapautuneesta koirakkopaikasta, joten ilmoitin meidät heti vapaaehtoiseksi! Niimpä sitä sitten lähdettiin haravoimaan toisen flätin kaverina aamuisia hanhia, jotka varmuudella olivat tippuneet sinne, mutta toki saattoivat olla tuollakin :D
Kaksi flättiä haravoi sitten pallon reunaa ja peltoa itsessään. Oltiin vaihtamassa paikkaa, kun Helmi nosti päätä ylös ja tähyili ympyrän mallisesti lakoontuneeseen kaurapeltoon päin. Päästin sitten koiran varalta uudestaan irti "etsi" käskyllä, jolloin koira ampaisi peltoon ympyrää tutkimaan. Kävi siellä kaksi sekuntia, nosti pään taas ylös ja ampaisi taakseni ojaan, joka oli aamulla jo tutkittu toisen koirakon toimesta. Ojaa reunusti metrinen kaislta ja umpeenkasvanut pajukko, joten näkyvyys oli nollassa, mutta loisketta sieltä kuului parin metrin päästä. Koira oli pysähtynyt, joten kehoitin uudestaan "etsi"-käskyllä hommiin. Pienen ähinän ja puhinan jälkeen ojasta ilmestyi koiran takapuoli, kun Helmi peruutti ojan reunaa ylös hanhea perässään raahaten. Oli niin painava, ettei jaksanut kantaa ojasta sitä ylös :) Voi sitä hymyä!!! Hymyiltiin kilpaa koiran kanssa :) Ilman koiraa hanhi olisi jäänyt sinne. Hanhi osoittautui pienen kävelyn jälkeen hyvinkin vielä eläväksi, joten sille piti antaa nuijanukutus ennen Helmin kanssa valokuvaan asettumista.
Hyvin ylpeä käytännön noutaja :)
Tästä innostuneena saatiin pienen tauon jälkeen ohjeet toisestakin hanhesta, joka oli tippunut arvion mukaan n. 30x30m alueelle, joka oli pahinta viidakkoa ikinä! Toinen koirakko oli myös haravoinut sitä aamusta, ilman mitään tulosta. Vettä oli puoleen pohkeeseen, eteneminen kävi käsillä 2,5m korkeassa kaislikossa "uiden" ja hyvin hyvin hitaasti... Lähetin koiraa eteenpäin ja sivuille hakuun melko kauan aikaa. Ehdittiin jo lähteä palaamaan takaisin päin, kun näin koiran jääneen takaviistoon taakse ja heiluttavan siellä hännänpäätä 5m päässä. Muuta koirasta ei näkynyt viidakon takia. Mietin heti, ettei koira heiluttaisi häntää, vaikka sillä oli kivaa muutenkin, joten kutsuin koiraa. Ähinän ja puhinan kanssa reittä vasten tömähti ISO hanhi ja Helmin kuono siellä jossain takana... :D Siinä vaiheessa kaislikon hiljaisuus piti katkaista koira kehumalla, olin niin tyytyväinen koiraan!!! Helmin hymy oli takapuolessa asti, ymmärsi itsekin olla enemmän kuin vähän tyytyväinen itseensä :)
Hanhen rinnasta voi arvioida sen kokoa ja painoa...
Hanhien jälkeen odotettiin monta tuntia illan pimenemistä, kun sorsat eivät muuten lentäneet. Oltiin jo luovuttamassa 22.30, kun mitään ei alkanut kuulumaan, mutta sitten yön painettua päälle muutama uskalias ja nälkäinen lintu ilmestyi ampumaetäisyydelle. Helmille ammuttiin kolme sorsaa, jotka kaikki haettiin nopeasti talteen. Viimeinen sorsa oli toiselle koirakolle sarjatulella tippunut kakkonen, joka löytyi taas viidakkoon sukeltamalla ja koiraa lähettelemällä sinne sun tänne. Lähetin välillä myös toista koiraa, joka pimeässä ja otsalampun valossa näytti... no flätiltä :) Koiria oli hankala erottaa pimeässä toisistaan. Juuri kun olin lähettänyt lainakoiran etsimään edestä, tuli Helmi takaa sorsan kanssa ja tuuppasi sillä reiteen :D Siinä kohtaa vasta huomasin kumpaa koiraa sitä ohjaili :) Tämä viimeinen sorsa oli myös hieman sissisukua. Se tarkkaili tilannetta minun kädessäni Helmin etsiessä vielä sitä toista hukkunutta sorsaa, mutta selvästi kädessä ollut sorsa painoi Helmiä ja irtoaminen ei ollut enää niin hyvää. Selvästi koira sanoi et "mitä mä vielä etsin, mähän löysin sen sorsan jo, siinähän se sulla kädessä jo on!" :)
Palkaksi illan uurastuksesta saatiin kaksi erikoisempaa lintua, olikohan jouhisorsa ja haapana tms. Sanoin suoraan, ettei hanhipaistia ainakaan meidän keittiössä valmistu, joten otetaan hanhea mielummin niitä treenilintuja huonoimmasta päästä :) Ampuja oli ollut tarkka ja koira pehmeä suustaan, joten linnut olivat ihan priimakunnossa :) We like!
Summa summarum, Helmille siis 2 hanhea ja 4 sorsaa. Olen erittäin tyytyväinen koiraani <3
Olipas hieno keikka teillä! Tuollaiseen kun pääsis mukaan!
VastaaPoista