Taipparitreeniä

Kuluneella viikolla on tyttöjen kanssa autoiltu ihan urakalla lähimmän ampumaradan luona. Kerran käytiin myös kilttien ampujien luvalla itse radan reunaa kävelemässä miesten paukutellessa menemään. Helmi veti ensin kuin höyryjuna kohti ampujia, mutta kun onnettomat tunarit eivät saaneet yhtään lintua tai damia ammuttua alas, rentoutui Helmi kävelemään sievästi vierellä. Taikaa jänskätti melko paljon, mutta alkukevään tutinaa ja pakoreaktiota ei enää esiintynyt. Selkää ei vieläkään haluta kääntää ampujille, mutta muuten pystyi remmissä kävelemään sievästi ja kulkemaan mukana, vaikka ilme olikin välillä vähän huolestunut. Ampumaradalla tai sen läheisyydessä käytiin viime viikolla varmuuden vuoksi kolme kertaa.

Radan läheisyydessä treenattiin kahteen otteeseen myös laukauksesta istumista. Sinä iltana ampujia oli vain muutama, joten sarjatulta ei onneksi tarvinnut kuunnella. Helmi tiesi homman kahdella pillityksellä, Taikalla meni vähän pidempään. Lähinnä syynä oli jo käännösmerkiksi otettu sama istumis/pysähtymiskäsky. Taika ottaa kuitenkin Helmistä hyvin mallia, joten alkoihan se idea sieltä löytymään. Helmi taas tekee mitä tahansa lammasherkkujen takia, ja ammuttaessa saattaa lentää jotain noudettavaa, joten Helmille laukauksesta jähmettyminen ja pysähtyminen on helppo nakki. Laukausten yhteydessä kävin palkkaamassa koirat pysähtymiskohdilleen, eikä liikkeelle saanut lähteä ennen vapautuskäskyä. Taika jopa alkoi muutaman kerran jo ennakoimaan laukausta, pysähtyi ja katsoi, annanko lisäohjeita suuntaan tai istumiseen :)

Muuten radan lähellä lenkkeiltiin rauhassa ja spurttailtiin varvikoissa. Muutama kinkkinen suopursupöpelikköön heitetty markkeeraus toki piti molemmille tehdä, semmosia kun harvoin tulee vastaan meidän treenipaikoissa :)

Taika aloitti myös mejäuransa lyhyellä 100m kaartavalla jäljellä. Samaan aikaan tehtiin vaihtarijälkeä tutulle koiralle, joten Helmille ei verta riittänyt. Helmi tosin jäljesti jäljen vapaana Taikan jälkeen, joten iloa pienestä kaaresta oli molemmille :) Taikalle en ehtinyt kuin "jälki"-käskyn sanoa (jota ei varmasti edes tajua mitä tarkoittaa...), kun tenava jo veteli eteenpäin pusikossa! Olin odottanut, että hieman epäluuloisena ja pohtivana tapauksena Taika saattaisi jopa nostella karvoja ensimmäiselle verijäljelleen ja kenties tehdä stopin heti alkuunsa, mutta näköjään niitä mejätaitoja on sen verran veressä peritty, että jälki oli samantien tuttua ja mieluista puuhaa! Jälki vedettiin läpi nopeasti, tarkasti ja suurella intohimolla. Tätä lisää!!! :)

Helmille ajattelin tehdä ensin pk-jälkeä, ennen kuin mejää jatketaan. Pk-jäljellä koira joutuu keskittymään enemmän ja motivaatio vaihtaa löytyneitä keppejä makkaraan on suuri. Helmiltä keppien löytäminen vaatii siis omatoimista vauhdin hidastamista ja tarkempaa keskittymistä, mikä ei voisi olla parempi Helmin kohdalla! :) Tälle kesää/syksyä mejäkokeita on enää vain lähinnä piirinmestaruustyyppisinä spesiaalikokeina, minne meillä ei ole mitään asiaa, eikä alkukesän kuumiin kokeisiin ole Helmin kanssa mitänä järkeä mennä, kun koira sippaa lämpötilan ja oman kuumumisensa vuoksi jo ekalla tai tokalla janalla. Me tarvittaisiin syksyn kokeita ja +5 asteen lämpötiloja :) Helmin jäljestys on sen verran rauhatonta vielä tällä hetkellä, että odotellaan varmaan sitä kypsymistä vielä vähän aikaa. Pk-jäljen osalta hieman harmittaa, ettei Helmin kanssa olla lähellekään BH-kokeen tai tottiksen vaatimalla tasolla seuraamisen ja pitkien paikkamakuiden suhteen, sillä pk-jäljellä koira suorastaan loistaa! Keppimotivaatio on ihan uskomaton, joten hyvin reippaasta etenemisestä huolimatta koira tekee erittäin tarkkaa jälkityötä ja harvoin keppejä on jäänyt välille :)

Viikolla piti käydä vielä viimeisen kerran ennen taippareita venerannassa uimassakin, sillä hoksasin meidän riistapukin olleen kanalinnun siivistä tehty, joten sorsariistapukin noutaminen alkoi hieman epäilyttää. Tein sitten oman sorsantuoksuisen riistakapulan, jonka tenava toikin sievästi luokse. Vesinoudoissa tavara jää aina rantaveteen, sillä korvat täytyy edelleen ravistaa kahdesti ennen maalle tuloa. Tavaran noutaminen menee sitten rantavedessä "ote"-käskyllä eteenpäin, mutta välillä vähän nyppimiseksi. Keskitymme tähän kauneusvirheeseen sitten ensi kesänä, kun nouto on kaikissa olosuhteissa talven jäljiltä hieman varmempi.

Koirat ovat myös edistyneet paikalla odottamisessa kun toinen noutaa. Helmi odottaa hiljaa (!!!) ja ilmekään värähtymättä paikallaan valmiina noutoon heti jos pikkusisko ryssii oman osuutensa :) Taikalla paikallaolo saattaa vielä unohtua käskyvaiheessa, mutta palaa kyllä takaisin omalle paikalleen kun asiasta huomauttaa. Lähetän Helmin aina käsimerkillä tai kosketuksella jos Taikalla on paikallaolovuoro, juuri sen vuoksi, ettei Taika kuulisi lähetyskäskyjä ja reagoisi vahingossa niihin. Myös rakkaalla jalkapallolla on treenattu paikallaoloa, vaikka pallo kierii vierestä, lentää yli tai osuu lähellä johinkin puuhun tms esteeseen. Myös liikkuvan pallon peräänlähtöä on pari kertaa pysäytetty. Taika pysähtyy, Helmi ei ... ... .... :)