Agiliitoa ja kissatappelua

 

 

Kävimme omatoimisesti treenaamassa LKH:n koulutuskentällä liitämistä. Treenikaveri Sonja O. otti Taikasta valokuvia, jotta jotain todistusaineistoa tästäkin harrastuksesta löytyisi :) Agissa ollaan ihan alkeistasoa, joten 14 esteen sarjasta me tehtiin 8, ensin pätkissä, sitten koko rataa viilettäen :) Taika tykkää kovasti liitämisestä. Ainoastaan liian matalat esteet (joo, ei olla nostamassa koiran iän takia vielä hetkeen...) aiheuttavat välillä turhankin näyttävää menoa ;) Koira kestää myös toistoja, ja pyrkii aina parhaaseen suoritukseensa. Tällä radalla treenattavaa löytyi putken suulle takaa ja sivulta lähettämisestä, koiran lähettämisestä minusta pois päin esteelle eteen x 2. Kierrä -käskyä ollaan myös treenattu liian vähän, joten se otetaan nyt tehotreenaukseen. Sillä tuo poispäin hyppääminen saatiin toisessa ongelmakohdassa kuntoon. Toisessa ongelmakohdassa syy esteen kiertämiseen oli minun olkapäälinjassa...

 

 

 

 

 

 

 

Viime viikolla iltalenkillä Taika oli joutua äkäisen mastiffin iltapalaksi. Cesar Milanin sähähdys n. 5m ennen karvakontaktia sai mastiffin kuitenkin keskeyttämään hyökkäyksensä ja pysähtymään kuin seinään. Sen jälkeen se tyytyi epävarmana äkäisestä vastaanotosta ärisemään siellä turvallisen 10m päässä, kunnes omistaja ehti paikalle. Koira oli siis vapaana aitaamattomalla pihalla, joka nyt sattuu olemaan kulmatontti ja täysin avoin näkymältään joka suuntaan... Kuinkahan monta kertaa vastaava tilane on sattunut muiden koirien kanssa...

 

 

Iltalenkin maisemia. Ei ole kaupunkiin ikävä!

 

 

Eilen iltalenkillä oli sitten meidän tytöillä kissatappelu... Koirat olivat vapaana iltalenkillä ja oltiin jo hiekkatiellä paluumatkalla, kun mutkan takaa tietä jolkutteli maastonvärinen kissa. Helmi ehti nähdä vain että jotain vilahti ojan puskaan ja Taika ehti nähdä että Helmiä se kiinnosti. Helmi luuli sitä pupuksi. Vihelsin pillipysäytyksen, johon Taika pysähtyi, mutta Helmi ei... Kun Helmi alkoi melskata puskassa, meni Taikallakin hermo ja se liittyi joukkoon. Minä karjuin naamapunaisena TÄNNE-käskyä 3m päässä ojasta (ei mikään pieni, 2m puskaa ympärillä...) ja ojassa mellastettiin... Lopulta kuului kissan sähinää ja Taikan kiljaisu. Koirat olivat menneet ojaan kissan molemmilta puolilta, joten motitettu kissa yritti siis pakoon heikomman puolustuksen kautta ja Taikaa haastamalla. Taika ampaisi ojasta ylös kuin ohjus, Helmi jäi vielä kissaa etsimään. Taisi Taika saada ihan oikeutetusti piikkihanskasta. Kun molemmat koirat oli saatu ojasta ylös (reuna oli niin jyrkkä, että nostin Helmin lopulta sieltä niskavilloista ylös...) pidettiin koirille semmoinen vuorisaarna äkäisen tuijotuksen kera, että mielipiteeni äsköisestä episodista ei jäänyt epäselväksi! Taika antoi rauhoittavia signaaleja melkein heti, Helmin mielestä hän oli vain metsästänyt, mihin luoja on hänet luonutkin... Paluumatkaa jatkettiin sitten jalanpalvontasulkeisilla hyvin tiukkaa linjaa noudattaen. Tämän kurinpalautuksen Helminkin tajuaa, sillä jalan vieressä kävellessä ei haistelua sallita, eikä lenkillä tapahdu mitään kivaa. Kun molemmat olivat selvästi kuuntelevassa mielentilassa ja rangasitus oli kestänyt mielestäni tarpeeksi, päästin koirat flexeissä iltalenkkiä jatkamaan. Sen jälkeen toteltiin jokaista käskyä ja ohjetta ennätysnopeasti.

 

Kissan kohtalo jäi epäselväksi, mutta koska Helmi ei tullut ojasta kissan kanssa, eikä verta näkynyt missään, taisi kisumisu onneksi säästyä pelkällä säikähdyksellä! Ensimmäistä kertaa on kissojen vuoksi tarvinnut pelätä! Helmi ei ole hirveästi kissoja nähnyt, mutta Iita-siskon kämppiksestä, Sami-kissasta, Helmi tykkää kyllä kovasti! Ilmeisesti olosuhteet olivat tällä kertaa kissaa vastaan.

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin...