15.9.2012

Reeniä ja vähemmän mukavia uutisia

 
Väsynyt treenaaja turvapaikassaan
 
 
Helmi on osallistunut Taika-tevavan tokotreeneihin Taikan sijaan nyt parilla viikolla. Tokoryhmän taso/ harjoitteet alkoivat olla liian kovia Taikalle, joten ilman tokopaikkaa ja vähällä tokotreenillä ollut Helmi on vetänyt tunneilla riemulla ja hienoilla pomppuloikilla :)
 
Helmiä ei ole aikaisemmin voinut oikein pallolla palkata, sillä koiran pallohulluus lähentelee välillä maanisia piirteita :) Nyt kun ikää on tullut lisää ja talon pallo-omaisuutta on joutunut jakamaan tenavan kanssa, on pallot ihanuudestaan huolimatta palanneet taivaalta maan pinnalle :) Niitä pystyy nyt käyttämään siis tokossa palkkana :) Meillä pelataan koirien kanssa jalkapalloa pari kertaa päivässä pihalla, joten tähän on ollut helppo lisätä Helmille tokoharjoitteita väliin. Jalkapallo kainalossa on tehty erittäin hienoja seuraamispätkiä, jättäviä liikkeitä ja luoksetulon pysäytyksiä.
 
Treeneissä pallopalkkaa on testattu molemmilla kerroilla, eikä yhtä hienoja tokoseuraamisia ole näkynyt treeneissä koskaan! :) Seuraamisia on saatu tehtyä ihan ALOn kaavion verran rytminmuutoksineen ja käännöksineen, joten hyvältä näyttää! :) Koiran motivaatio pysyy myöskin entistä parempana, vaikka pallo karkaisikin välillä taskuun, joten siinä taitaa vihdoin olla meidän avain kohti palkatonta treenausta. Tähän asti koira kun on ollut vähän liiankin herkuissa kiinni ja valikoiva motivaationsa suhteen, mikäli herkku on kädestä puuttunut :) Intopiukeita pomppuloikkia esiintyy edelleen, mutta koska tämä on fläteillä ominaisuus, eikä vika, emme puutu niihin, kunhan vaan vire pysyy hyvänä :) Muutenkin fiilis treeneissä on ollut hyvä ja meillä on ollut todellakin hauskaa kahdestaan :) Enää ongelmia tuottaa jättävän seisomisen käskyn sekoittaminen ja hyppy, jota ei melkeen pariin vuoteen treenattu juuri ollenkaan takapään ongelmien vuoksi.
 
Tänään sitten palaveerattiin tokotoimikunnan kanssa ja käytiin osaporukalla treenaamassa nomea merenrantamontuilla. Helmi teki aluksi hyvin motivoituneen haun kunnolla piilotetuilla dameilla. Tämän jälkeen tehtiin muistilinja ja kakkosmarkkeeraus kahteen eri vesimonttuun. Muistidami vietiin ensin, katsottiin markkeerausheitot, noudettiin muistidami ja tämän jälkeen kakkonen heittojärjestyksessä. Ei ongelmia, hyvää työtä. Helmi on ollut aina melko hyvä markkeeraaja. Hakutehtävä oli kuitenkin pakko teettää ennen vesitöitä, sillä koira kävi niin kuumana treenaamaan pääsyn vuoksi.
 
Tämän päivän piristyksestä vastasi kuitenkin Taika-tenava. Jäin tenavan kanssa kahdestaan treenipaikalle vielä yhteistreenien jälkeen käppäilemään. Tarkoitus oli tehdä pari maanoutoa ja linjan perusteita, kun ilma oli melko kylmä ja uskoin tenavan välttävän kylmää vesikosketusta. Niin varmaan! Koira paineli muiden koirien hajujälkien perässä suoraan veteen ja rantakaislikkoon, joten päätin sitten tehdä muiden koirakoiden tekemän kaksoismarkkeerausharjoituksen myös Taikalle, mutta hieman lyhemmillä matkoilla. Kakkosia on harjoiteltu lähinnä maalla ja kotipihassa pariin otteeseen, kun ykkösnoudot olivat selvästi koiran mielestä tylsiä. Tenava vetäisi kakkosmarkkeerausharjoituksen vedessä kahteen otteeseen tyylipuhtaasti! Palautukset eivät ole vedestä vielä kunnossa, mutta noutoon lähdetään vain käskystä, lähdössä ei ole mitään empimistä tai arvontaa, veteen mennään maalta juuri siitä kohtaa mistä rantaan saavutaan ja damilla käydään vain kääntymässä ja poimimassa se mukaan :) Tehokkaan näköistä, sanon minä :) Flättityyliin tenava on myös heti tehtävän jälkeen kysyvästi tuijottamassa, "mitä seuraaksi tehdään?" :)
 
Onneksi sitä on omiin koiriin tyytyväinen, niiden hyvistä tai huonoista puolista huolimatta :)
 
 
PS. Helmin idolilla, Iita-siskolla, oli todettu sydänultrassa joku synnynnäinen/perinnöllinen sydänvika :/ Harmittaa Iita-siskon perheen vuoksi, sillä koira on ollut syksyisin erittäin työllistetty ja tarpeellinen jahtikaveri. Nyt diagnoosin myötä koiran perheenjäsenen rooli taitaa kasvaa ja käyttöpuolen tehtävät vähentyä, sillä Iita ei yksinkertaisesti jaksa :/ Aina joskus sattuu huono tuuri kohdalle, eikä niille mitään voi. Toivottavasti yhteisiä vuosia on lääkityksen avulla luvassa vielä ainakin saman verran kuin elettyjäkin! :)
 
Vanha kuva Iitasta (ed.) ja Helmistä :)
 
 

6 kommenttia:

  1. Ompa lutusia <3 KIva blogi btw! (:

    VastaaPoista
  2. Iita kiittää kun on ajatuksissanne!tuosta perinnöllisyydestä ei oo näyttöä,mut koska koiralla on ollut tuo sivuääni sydämessä aina niin tohtori tuumasi sairauden olleen iitalla koko ajan ja näin olevan synnynnäinen.

    VastaaPoista
  3. Ja Helmillä on valeraskaus. Ei onneksi näy muuten kuin turvonneina nisinä ja maidonerityksenä, joka tosin koskaan ei oo ollu näin voimakasta. Tekis mieli leikkauttaa kun pentuja ei Helmille koskaan tule, mutta kaverin koira kuoli sterilisaatioon, joten viimeseen asti tekee mieli lykätä...

    VastaaPoista
  4. aah valeraskauden ihmeellinen maailma:) meillä se on kaksi kertaa vuodessa ja samoilla linjoila tuon leikkauksen kanssa...ei millään haluais ja toisaalta ei Iitaa ehkä enään halua nukuttaa jos ei oo ihan pakko!viime valeraskauden aikaa yritin jopa ettiä sijaispentuja helpottamaan Iitan äidillisiä vaistoja, mutta ei ollut ketään tarjolla:)

    VastaaPoista
  5. Niitä emoa etsiviä on facebookissa ainakin yhdessä ryhmässä aina tarjolla.

    VastaaPoista
  6. juu niin on!mutta jostakin syystä juuri silloin oli kaikilla asiat järjestyksessä ja kukaan ei ilmottautunut kun kyselyä laitoin asiaan liittyen! tietenkin on hyvä kun kukaan pieni pentunen ei tarvitse kiperästi muiden apua :)

    VastaaPoista

Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)