Joulusta uuteen vuoteen

Meillä vaihdettiin vuotta ihan kotosalla juhlien. Muutamia ystäviä oli kutsuttu kylään tyttöjen iloksi :) Helmi ei ollut tuttuun tapaan millänsäkään raketeista. Taikaa eivät pamaukset pelottaneet, mutta äänet ja värikkäät välähdykset taivaalla aiheuttivat pientä epävarmuutta. Kävimme pihalla parin tunnin välein asioilla, eikä yöstä tullut mitään ongelmaa.

Tyttöjen joululahjoja ei ole tullut vielä listattua, joten otin lelupuolesta kuvan (tulee perästä). Pinkki possu on ylläri ylläri vieläkin ehjä, ja Taikan ehdoton suosikki! Lisäksi joulupukki muisti Taikaa karvapedillä ja posliinisella ruokakupilla. BOT-takki tilattiin myös, mutta se ei ole vielä kotiutunut. Helmillä on jo kaikki pedeistä ruokakuppeihin ja takkeihin, joten Helmi sai ilokseen lähinnä karvaisia leluja ja herkkuja :) Helmin lempipuuhaa, lahjapakettien repimistä tuli siis useamman lahjan verran, mistä Helmi oli kovin iloinen ;) Helmin joululahjoiksi katsottakoon myös ilmoittautuminen rallytokokisaan ja möllirallykilpailuun helmi-maaliskuussa. Helmi tykkää ja varmasti tulee olemaan koko rahan edestä hauskaa...! :)

Rallytokon sääntömuutoksen vuoksi lajista voi nyt myös ilmeisesti valioitua virallisesti(?), joten RTK2-koularin metsästys sai nyt ihan uuden viehätyksen. Valioksi ei jakseta treenata, sillä mestariluokassa (EVL) koiran pitäisi osata suorittaa kaikki temput myös oikealla puolella seuraten, tehdä käännöksiä oikealle ja poispäin ohjaajasta, mikä tokoon ja vasemmalle puolelle ohjaajaa aivopestylle flätille voisi olla hieman liian haasteellista. Taika sen sijaan osaa kulkea mukana ja jopa välillä seurata kummalla puolella tahansa, joten Taikalla voisi olla vielä mahdollisuuksia rallytokon ylempiinkiin luokkiin, jos vaan tulee joskus sopiva väli treenata lajia... Taikan piti pentuna opetella seuraamaan oikealla puolella, kun Helmi oli jo vallannut vasemman puolen, eikä samalla puolella kävelystä tullut muuta kuin Helmin korvakarvoissa roikkumista :D Taika myös hyppää nopeammin, eikä irtoa ilman käskyä minusta mihinkään. Maan haistelu tosin tulee varmasti olemaan meillä kovasti työtä teettävä ongelma...

Tässä joulun alla tuli hankittua metallinen roskis koira/työhuoneeseen, sillä dyykkauksesta alkoi muodostua Taikalle jo turhankin rakas harrastus. Nauroin kuitenkin vahingonilosta liian aikaisin, sillä mies oli unohtanut tänään kaupunkireissun ajaksi työtuolin työpöydän viereen (eikä alle), jolloin dyykkausharrastuksen makuun päässyt tenava oli viihdyttänyt itseään tutkimalla pöydän tarjontaa, tyhjentämällä mun penaalin ja maistelemalla joka toista kynää ja tussia... Askartelun tuloksia saikin sitten metsästää pitkin lattioita. Onneksi se punainen tussi ei ollut levinnyt sohvalle, eikä valkopohjaiselle olohuoneen matolle...!

Eilen Taika nouti myös Halloween-pippaloista johonkin hyllyn taakse unohtuneen ilmapallon. Ilmapallo tuli sievästi ja täysin ehjänä käteen, kun tenava tuli esittelemään aarrettaan :) Onneksi ei pamahtanut pallo suuhun, ei nimittäin ollut tyhjä vielä palautusvaiheessakaan :D

Helmi on lyhyillä mutta hitaasti pidentyvillä remmilenkeillä halunnut osallistua myös remmin kantamiseen entiseen tapaan. Koira on niin huvittava kun monin kerroin taiteltua remmiä kannetaan kotitietä pitkin niiiiiiiin ylpeänä että! :) Tassun kynsivamma näyttäisi parantuvan hitaasti mutta varmasti, mutta tassun sivussa on nyt hankauma joko tossuista, tossujen kiinnityksestä tai joustositeestä, mitä tassun ympärillä piti pari viikkoa melkeen pitää. Kunhan koira kuitenkin syö normaalisti, ei meillä ole mitään hätää :) Tassuvamma vaan hidastaa meidän treenisuunnitelmia, sillä selvästi koira toheltaa pihalla tossun kanssa välillä liiankin reippaasti menemään remmistä huolimatta, ja tossu tökkää välillä lumihangessa kiinteisiin esteisiin tai jäähän. Ei kiva ja haava aukeaa aina uudestaan :/ Metsälenkeille tai meidän lempparille, merenjäälenkeille ei taida olla asiaa vielä pariin kuukauteen... Pitää varmaan alkaa tokoilemaan enemmän, että koira saa purettua loputonta energiavarastoansa hieman lisää. Vesijuoksua ja uintia mennään harrastamaan heti kun haavat ovat umpeutuneet. Saa nähdä onko se tammi- vai helmikuussa...

Mejä-kärpäset on pörränneet arktisista olosuhteista huolimatta viime aikoina turhankin aktiivisesti päässä. Ensi kesänä mejätuloksia soisi tulevan ainakin toiselle koirista. Helmi jatkaa mejäuraa kunhan joku jaloista on puoleksi haudassa ja vauhti on vähentynyt ainakin puoleen :) Siihen asti itsesuojeluvaisto vaatii jättämään jälkihommat Helmin kanssa varsinkin peitteisessä maastossa vähemmälle... :) Kangasmetsässä on helpompaa, siellä ei tarvi sitä suojakypärää eikä laskettelulaseja kun hinautuu koiran perässä eteenpäin :) Kyllä 30kg innostunutta flättiä saa melko kovat fysiikan lait liikkeelle kun oikeen innostuu :D Mielessä pyörii vieläkin viime kesän ainut ja viimeinen pk-jälki, kun Helmi veti sata lasissa viuhkan muotoisella rynnäkkökuviolla liinan mitan päässä täysiä eteenpäin ja minä yritin päättää kumpi on pahempi vaihtoehto, raahautua koiran perässä henkensä nojalla vai päästää liinasta irti ja toivoa, ettei koira sotkeennu mihinkään liinasta ja riko itseään. Sitä ennen Helmi oli jo lenkkeillyt, uinut ja tehnyt vesinoutotreenit suolla, joten enimmät energiatkin oli purettu ennen jälkityötä... Turha tulla meitä syyttään jäljestysinnon puutteesta, niin kerta :D