Valoa päin!

Taas on tapahtunut koti- ja harrasterintamalla. Helmi julistetaan piakkoin (kenties jo tällä viikolla?) tassultaan terveeksi ja täysimääräinen urheilu saadaan jälleen aloittaa :) Sunnuntaina oltiin tyttöjen kanssa ekaa kertaa kuukauteen tokovuorolla treenaamassa. Helmi teki tossu tömisten tosi motivoituneena, innostuneesti ja täysillä kaiken mitä ehdotin :) Leluja sotkeentui ahkeran koiran kuola-hiekka -yhdistelmällä yhteensä 4kpl, joten paljon ehdittiin treenata! Kaikista mukavinta oli huomata lelupalkalla tehdyn seuraamisharjoittelun tuottaneen ihan pysyviä tuloksia, sillä kuukauden tauosta huolimatta seuraamiskaavioita tehtiin itsekseen ja liikkuroituna kaikilla kiemuroilla, pysähdyksillä ja vauhdin muutoksilla. Muutama edistäminen tuli, mutta pääasia että vire pysyi hyvänä ja kontakti yllä. Me ei tähdätäkään voittajaluokan seuraamiseen :) Liikkeestä seisominen ei onnistunut liikkuroituna, hiippaili perään(!!!), joten tehdään sitä sitten vielä lisää kotona ja omaan tahtiin hallissa. 

Taika-nappula oli yhtä innoissaan treeneistä kuin aina ennenkin :) Kiva nähdä, ettei lajinvaihdos agilitystä tokoon juuri innostukseen vaikuta, vaan molempia lajeja vedetään yhtä pirteänä ja täysillä. Taikan arvoasteikossa "sosiaalinen palkkio" on nostanut arvoaan erittäin ylös. Pari sekuntia kestävä innokas ja taputteleva silittely saa koiran aivan sekaisin onnesta :D Takajalkoja alkaa pompituttaan, takapää heittää häränpyllyä ja lopulta koko koira möyrii jaloissa onnensa kukkuloilla :D Taika ei siis hypi vasten, vaan nostelee takajalkoja, pyörii ympyrää jaloissa ja tanssii ripaskaa taputtelusta onnellisena :) Veikkaan eräällä flättimustuaisella olleen asiaa tässäkin jutussa, nimittäin aiemmin Taika ei ole ymmärtänyt innostavan taputtelun ja rapsuttelun päälle ollenkaan. 

Maanantaina oli myös agilityharkat, joissa ainoana paikallaolleena saatiin extrahuomiota. Taika teki este-rengas-este-putki -yhdistelmää ja hinkkasi 2on2offia, jossa meillä riittää vielä työsarkaa... Ilmeisesti juoksua pukkaa pian meillekin, sillä Taika pissasi keskelle kenttää kun olin toisaalla nostamassa esterimoja. Juuri 15min ennen oli käyty pihalla asioilla, joten hädästä siinä ei ollut kyse. 

Tänään olikin sitten pitkästä aikaa agilityharkat niin syvältä kuin vaan voi olla. Ei osattu, ei ymmärretty, eikä oltu ikinä tehty semmosia ohjauskuvioita, mitä radalla vaadittiin ja oli tarkoitus suoraan tehdä. Molempia turhautti, kun ei ollut keinoja vahvistaa koiralle mitä tekee oikein ja mitä haluan sen tekevän, ja koira meni epävarmaksi ja ja yritti innokkaasti tarjota sitten kaikkia vaihtoehtoja. Tähän asti kun olen Taikan vahvuudeksi lukenut juuri "hanskassa pysymisen" agilityssä. Se on seurannut kaikkia eleitäni ja ohjeitani kuin hai laivaa, tehnyt rehellisesti ja innokkaasti kaiken, mutta nyt oli vähän pallo hukassa molemmilla. Nooo, pohjalta pääsee vain ylöspäin! Erilaisia uusia ohjauskuvioita tuli suoraan radalle muistaakseni 3kpl, joista yksi osoittautui kovastikin autotallissa treenattavaksi, ennen kuin sitä kokeillaan uudestaan radalla :) 

Kotona on aktivoiduttu potkukelkan kanssa jo muutamalle lenkille. Kerran käytiin molempien tyttöjen kanssa yhtä aikaa lenkillä, mutta kun koirien ei ole tarkoitus vetää kelkkaa, oli reissu hieman liian riskialtis toistettavaksi. Kelkka ja kaksi koiraa molemmin puolin on jo melko leveä kuljetus, mikä taas lisää jo pelkästään ohitustilanteissa ongelmia, mikäli vastapuoli ei ole sitä rauhallisinta ohittajasorttia. Kun koirien huomio ei ole koko aikaa kelkan jalasten seuraamisessa, voi tilanteessa tulla helposti vahinko. Yhtään tassuvammaa ei meille enää toivota! 

Alla tämän vuoden ensimmäisiä treeniratoja.

Kinkkisimmät harjoituskaaviot puuttuvat, en muista niitä enää. Kyseessä oli nenästävetoja tms?, erilaisia kiertoja, välistä vetoja tms. Meni vähän yli hilseen :)