Activella kuokkimassa Helmin kanssa

Eilen oli tytöillä kiva aurinkoinen päivä ulkoilla. Ilta ei ollut sitten ihan niin kiva, ainakaan Taikan osalta. 

Helmin rallytokokisa on ensi viikonloppuna hallissa, jossa sen kanssa ei ole tullut koskaan käytyä. Olin kalastellut myytävää tokotreenivuoroa hallille jo kolme viikkoa, mutta yhtään sopivaa ei ollut tullut myyntiin. Piti sitten uhrata Taikan agilitytunti ja lähteä Helmin kanssa tokoilemaan, kun kerran oikeantasoiselta kurssilta oli paikka myynnissä. Helmi on siis varsinkin uusissa paikoissa aluksi aivan riemurajalla häseltämässä. Keskittymiskyky on nollassa ja normaalit suoritukset, kuten seuraaminen, ei onnistu ei sitten millään. Tästä syystä halusin yhden halliintutustumisen alle ennen viikonloppua. Hyvä että halusin...

Helmi innostui hallin pihassa jo niin, että iso hätä jäi tulostamatta. Sisälle mennessä eteisessä vuoroa odoteltaessa muutama vielä energisempi tapaus käveli ohi, mitkä tietenkin villitsevät myös Helmiä. Tunnille mentiin melko kireällä etukenolla, ja koiraa sai haastaa, tokottaa ja leikittää melko kauan, ennen kuin edes jotain keskittymiskyvyn poikasta alkoi ilmaantua hommaan mukaan. Varasimme oman nurkan, jossa hommat alkoivat sujumaan melko hyvin, mutta vähänkään keskemmäs hallia ei koiran kanssa päässyt, sillä ruohomatto oli täynnä ihania hajuja ja herkkujämiä. 

Tunnilla teimme perusasennon tarkastuksia, jossa on puutteita meilläkin. Palkan suunnasta tuli hyvä vihje, joka pitäisi vaan muistaa jatkossakin. Olen siis palkannut koiran käsi kiinni jalassa, mikä on vinouttanut koiraa, mutta oikea asento Helmille olisi hieman päätä korkeammalta ja n. 20cm jalasta oikealle, eli koiran pään oikealle puolelle. Tämä estäisi myös koiran kääntymistä jalan ympäri ja edistämistä perusasennossa. 

Perusasentoa jatkettiin häiriökontaktiharjoituksilla. Kaveri käveli meidän ympäri ja minä pidin katsekontaktia yllä. Kävely sujui, juttelu sujui, mutta Helmin lempipallon antaminen kaverille näytti olevan vähän liikaa ;) Kontaktia treenattiin kyllä hyvin ahkerasti  myös luppoajalla, sillä juuri kontakti uudessa hallissa on meillä se hankala asia. Erittäin onnistunut treeni viikonloppua ajatellen siis. 

Lisäksi katsottiin noutokapulan ja noudon tilanne. Helmi noutaa, se ei ole ongelma, mutta metallikapula ostettiin meille vasta tammikuussa, joten siihen nähden täysin tyyni kapulanpito ja lyhyet metallinoudot ovat erittäin hyvä saavutus. Koira kun ei hirveästi tykkää metallikapulasta. Puukapulalla ei olla hirveästi treenattu, sillä Helmin suu käy melko levottomasti joskus puukapulan kanssa, kun koiran mielestä se on pujunoksaan verrattavissa oleva leikkikalu, eikä treeniväline ;) Suun levottomuutta ollaan nyt kitketty pois HYVIN rauhallisilla pitoharjoituksilla. Ohjaajalta tuli vinkki myös etupalkasta, jota koira voisi tuijottaa, jotta keskittyminen olisi parempi ja suu tasaisempi. Aiemmin etupalkkaa ei ole voinut käyttää, sillä se on vain lisännyt koiran intoa ja kapulan pyörittelyä. Nyt koira selvästi keskittyi paremmin, joten etupalkkaa voisi kokeilla jatkossakin, kun kerran näyttäisi nyt toimivan. Molempien kapuloiden kanssa tehtiin lyhyttä kutsunoutoa, nostoa läheltä, kantamista, noutoa, pitämistä ja siitä liikkeelle lähtöä jne. Hyvin meni. Olin hyvin ylpeä meidän Hempukasta :) 

Liikkeestä en uskalla puu- tai metallikapulaa laittaa koiralle suuhun, sillä varsinkaan metallia en halua ryssiä kolauttamalla ikävästi kulmuriin vai vastaavaan. Helmille ei myöskään kestä laittaa kapulaa väkisin suuhun, vaan vien kapulan hieman kuonon yläpuolelle ja eteen, ja annan sen jälkeen iloisen "OTE"-käskyn, jonka koira osaa. En yleensäkään tykkään yhtään pk-tyyppisestä suuhun tunkemisesta, mitä kapuloiden kanssa näkee harrastettavan hyvin usein. Moni tuskailee koiran kapulavihaa ja sylkemistä, vaikka syy on ihan puhtaasti opetustavassa. Varsinkin herkille koirille se on usein väärä tapa. Meillä molemmat koirat on opetettu itsenäisesti poimimaan kapula maasta ja pitoharjoitukset ovat olleet erikseen. Näin kapulasta ei ole koskaan tullut ilkeää tai inhottavaa. Damin kanssa Helmille on pari kertaa kestänyt laittaa damin suuhun, kun daminoudon erittäin hyvin osaava koira on alkanut osoittaa mieltä ja pudottelemaan tavaraa jalkojen luona. Taikalle ei tulisi mieleenkään käyttää mitään pakotteita, sillä se on huomattavasti herkempi suusta (walspojen ominaisuus), ja pehmeämpi luonteeltaan. 

Tokon koulutusohjaajakurssilla pari vuotta sitten oli juuri harjoituskoirakko, joka ei ottanut kapulaa millään suuhun. Jos kapulan sai asetettua suuhun, venkoili ja riuhtoi koira niin kauan, että kapulalle sai annettua suussa vähän vauhtia... Tästä tietenkin ohjaaja hermoistui, ääni nousi, kapula tuli pakolla vielä reippaammin suuhun jne... Ohjaaja oli itsekin ihan yllättynyt, kun koiraa alettiin sitten parissa minuutissa naksun avulla korjaamaan ottamaan itse kontaktia kapulaan ja käyttämään sitä vapaaehtoisesti lyhyesti suussa. 

Taikalle aikanaan kokeilin metallinoutoa kun kapulan hankin. Se ei ollut ikinä nähnytkään metallikapulaa, mutta "OTE"-käsky oli niin selkärangassa, että kapula vaan nostettiin ylös lattiasta häntä heiluen :) 

Meidän ollessa treenaamassa, oli kotiin miehen kanssa kahdestaan jätetyllä Taika-tenavalla ollut surkea ilta. Koira oli ollut rauhaton, vinkunut ja ravannut välillä levottomasti keittiön ja olohuoneen väliä. Taika on tottunut ehkä liikaakin pääsemään aina mukaan ja kulkemaan joka paikassa mukana, joten kotiin jääminen ainoastaan "iskän" kanssa ei ollut sille mieleen. Tätä täytyy treenata lisää. Lyhyillä pätkillä ja kiinnittämättä liikaa huomiota koiraan.