Huomasin tuossa viime viikolla, että Taika on oppinut jostakin yhtäkkiä oikean luovutusasennon (vaikkakin väljä), kakkosmarkkeeraukset ja tekee noutoa ihan eri vauhdilla ja intensiteetillä mitä vielä syksyllä. Nyt vauhtia on siis samalla tavalla kuin agilityradalla :)
Eilen agilityharjoitusten jälkeen tehtiin pari koenoutoa. Taika on ilmoitettu noutajien taipparikurssille, missä tehdään avustajien heittämiä noutoja dameilla ja riistalla. Taika ei ole avustajiin tottunut kun noutoja on pääasiassa treenattu aina yksin, joten tilanne sen osalta piti tarkistaa.
Ensin palloa heitti tuttu agiohjaaja 20m päässä. Yksi heitto 6m päähän etuviistoon, jotta koira joutui juoksemaan heittäjän ohi mennessä ja palatessa. Toinen heitto parin metrin päähän heittäjän jaloista. Noudot ykkösmarkkeerauksina, eikä mitään ongelmaa. Järkyttävän innokasta, tarkkaa ja iloista toimintaa. Nopeat luovutukset käteen ja samantien perusasentoon seuraavaa noutoa varten. Ei mitään ylimääräistä tohinaa.
Sitten heittoja tuli tekemään toisen agiohjaajan Kepo (tummat vaatteet ja vajaa 200cm pitkä). Ei muutoksia vauhdissa, lievä 20cm sivuun vetänyt kaarre ja yhtä hyvä nouto. Sitten kun pyysin Kepoa pudottamaan noudettavan pallon metrin päähän omiin jalkoihin, tuli esille se mitä halusinkin treenata. Taika juoksi hieman kaartaen pallolle, hymyili koko ajan ja häntä viuhtoi innosta, mutta se ei kehdannut viedä palloa tuntemattoman ihmisen jaloista. Taikalla ei ollut mitään pelkosignaaleja, mutta käytös oli samanalaista kun kotona, kun Helmi syö luuta, minkä Taika tahtoisi. Luuta tekisi mieli, mutta kun ei kehtaa mennä toisen omaa hakemaan pois, röyhkeys ja epäkohteliaisuus ei riitä :) Taikan mielestä pallo oli Kepon henkilökohtaisella alueella ja Kepon omaisuutta. Taika tuli parin yrityksen ja pallon luona käynnin jälkeen minua iloisesti hymyillen vastaan, mutta en päästänyt luo, vaan kohti hitaasti kävellen kannustin palaamaan takaisin ja noutamaan pallon, mitä olin siltä pyytänyt. Minun vahvistukseni ja läheisempi läsnöolo riitti, ja Taika kävi nappaamassa kaula pitkällä pallon Kepon jaloista. Missään vaiheessa koiran hymy ei hyytynyt, eikä häntä laskenut alas, joten se on pääasia. Ei ole kyse pelosta.
Sama homma uudestaan, eikä enää mitään ongelmia. Jaloissa (n.1m) olleen pallon luo tehtiin pieni kunnioittava ja rauhoittava kaarros (vrt. koirien ohitustilanne), mutta palloon käytiin ykkösellä kiinni ja hippulat vinkuen taas minun luokse palauttamaan :) Oli tosi hyvä harjoitus meille. Näitä lisää! Pitäisi melkeen laittaa koira noutamaan dameja ihmisten jaloista vaikka joka kerta kun yhdessä treenataan. Noutomotivaatiota koiralla onneksi on erittäin hyvin, joten siitä homma ei jäänyt kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)