Helmi-flatin ja Taika-walspan elämää: Spanielien metsästyskoulutusleiri 13-14.4.2013, Kiuruvesi

Varasin meille paikan spanielileiriltä heti kun näin spanielitutun facesivulla mainoksen koulutuksesta. Leirejä oli tulossa kevään mittaan useampiakin, mutta suurin osa leireistä buukattiin hyvin nopeasti täyteen, ja niin kävi myös meidän leirin kohdalla. Lähtö tosin meinasi tyssätä alkuunsa, kun Helmi pukkasi juoksun juuri sopivasti, ja Helmin oma koira-auto ei ollut katsastusmiehen mielestä monen kuukauden talviloman jälkeen ihan Suomen tieliikenteeseen sopivassa kunnossa ;) Onneksi majoitukseen löytyi hyvä ratkaisu, ja reissuauton virkaa pääsi toimittamaan anopintekeleen Roomsteri, a.k.a Maailman Ihanin Pikkupaku :)

Perjantaiyö meni perennataimia multaan kylväessä hyvin pitkälle lauantain puolelle. Herätys oli 04.30, joten kolmen tunnin yöunilla piti lähteä matkaan. Silmät ristissä ja tarkkaavaisuus nollassa päästiin silti kahden pysähdyksen taktiikalla perille. Treenit alkoivat heti aamusta 8.00 keskustelulla ja ohjeilla, minkä jälkeen siirryttiin maastoon tekemään yksilöharjoituksena hakukuviota ja pysäytystä hausta lentävälle damille.

Lumen määrästä johtuen hakua jouduttiin tekemään metsätiellä. Harjoituspaikalle mentäessä harjoiteltiin sievästi jalan vieressä kulkemista. Taikalta se onnistui esimerkillisesti, sattuneista syistä ;) Helmin ns. nomekävelyä on hiottu pitkään ja hartaasti, sillä sievä kävely perustuu johtajuuteen, mistä meillä Helmin kanssa on ollut aika ajoin "pientä" keskustelua, innokas ja voimakastahtoinen koira kun Helmi on. Taikalle opetin nomekävelyä ihan pikkupennusta asti, eikä Taikalta ole ikinä hyväksytty yhtään minkäänlaista remmivetämistä. Tiesin, että joudun jatkossa kuljettamaan ja hallitsemaan kaksi innokasta ja iloista koiraa yhtä aikaa remmissä, eikä tapaturmat ja sirkus keskellä pyörätietä oikein houkutellut... Taika saattaa lähteä reippaasti liikkeelle remmi tiukentuen, mutta yhdellä muistutuksella hoksaa, minkä pituinen remmi se tällä kertaa on käytössä, ja mitä tahtia nyt kuljetaan. Nyt Taikan nomekävelyssä ollaan siinä vaiheessa, että sitä voidaan tehdä myös häiriön alla 10-30m vapaana seuraten, mutta koiraa joutuu vielä muistuttamaan muutamalla reisiläpsyllä etäisyyden ylläpidosta. Nomekävelyssä koira siis seuraa jommalla kummalla puolella tiukasti tokoseuraamispaikalla, mutta täysin ilman katsekontaktia, sillä koiran täytyy pystyä havaitsemaan riistan pudotukset ja havainnoimaan samalla maastoa. Nomekävelyä käytetään siirryttäessä paikasta toiseen ( myös kytkemättömän) koiran kanssa, yhteistreeneissä, metsästystilanteissa ja kokeissa. Taikalle hyväksyn nomeseuraamisessa n. 60cm etäisyyden saappaasta sivusuuntaan meidän pituuseron vuoksi. Kun seurautan molempia koiria, on Helmin paikka vasemmalla ja Taikan oikealla. Yksin Taikaa seurauttaessa paikka on yleensä oikealla. Nomekävelyssä on myös se hyvä puoli, että se valmistaa koiraa kuuntelemaan ohjeita, ja saa koiran valmiiksi jo vastaanottavaiselle tuulelle. Treenipaikalle ei siis saavuta remmi kireällä ja koira noutajataluttimessa itseään nelivedolla hirttäen ja innosta huutaen.

Taikalla oli selvästi pieni kysymysmerkki maaston suhteen, että ihanko tosissaan tässä tehdään jotain hakua. Harjoituksen pointtina ei ollut kuitenkaan minkään löytäminen, vaan kropalla tehty ohjauskuvio, käännökset koira mukaanottaen, koiran ylläpitokontaktin vahvistaminen ja siihen reagointi, koiran haun lukeminen ja sopivan hakuetäisyyden ylläpitäminen. Katsekontaktia koiraan ei siis lasketa, ellei ihan pakko ole. Kädet piti amputoida minultakin, sillä agility alkaa vahvasti painaa takaraivossa, kun koiraa pitäisi ohjata johonkin suuntaan. Jos metsällä ollaan ase kädessä, ei siellä pysty käsiapuja käyttämään (pl. piipunsuun suuntaus), joten koira pitää saada reagoimaan pelkkään vartaloapuun. Taikan kanssa ei hakua olla hirvesti treenattu, kun oma osaaminen ja haun yksityiskohdat ovat olleet vähän epävarmat. Nyt tuli kuitenkin kädestä pitäen ohjeita ja palautetta, mitä pitäisi tehostaa ja parantaa, jotta treeniä voidaan jatkaa uusilla vinkeillä ominpäin. Sitä juuri halusinkin. Taika eteni melko hitaasti metsätiellä, mutta siitä en ole huolissani. Maastossa tiedän nelivedon yltävän lähes agilityradan mukaiseen menoon, joten nyt oli hyvä hetki treenata pelkkää teoriaa. Ensimmäistä spanielia ohjaavalle walspa on myös helpompi ohjattava keskivertovauhtinsa puolesta, mitä esimerkiksi hyvin etenevä ja itsenäinen turbocockeri tai turboenkku. Haussa tuli monelle palautetta myös ohjaajan kävelyvauhdista. Liika nopeus paineistaa koiraa nopeampaan etenemiseen, huolimattomampaan nenätyöhön ja laittaa koiran etenemään liian nopeasti ohjaajasta poispäin, sivusuuntaisen haun sijaan.

Koska hakua tehtiin yksi koirakko kerrallaan, odottelivat muut passissa muutamien metrien päässä sillä aikaa. Tämä hengailuharjoitus oli todella hyvä. Taikalla oli kevyen vesisateen takia kaalimatopuku päällä, ja ihan hyvä että oli. Pientä ininää ja levottomuutta oli myös aluksi havaittavissa, mutta pian Taika lakkasi kertomasta tylsyydestään äänellä. Joukossa oli monta muuta äänekkäämpää koiraa, joten siinä suhteessa pitää Taikaan olla todella tyytyväinen. Annoin luppoajalla koiran touhuta omiaan, kunhan remmi ei kiristynyt.

Helmi hengaili päivän auton takakontissa, välillä ulkoillen. Illasta tein sille melko pitkän muistitehtävän. Veimme yhdessä 6 damia ja jätin kävellessä koiralta salaa jälkeen vielä 2 damia. Niitä Helmi sitten haki satunnaisjärjestyksessä, ja hyvin hakikin. Helmille ei ole voinut tehdä hirveästi noudon pysäytyksiä ja ohjauksia siitä uuteen noutosuuntaan, sillä se ei ole pysähtynyt luotettavasti, eikä ole kuunnellut aina ohjeita. Nyt oli kuitenkin eri ääni kellossa, mikä oli mukava huomata. Vieläköhän sitä jaksaisi treenata Helmin kanssa pysätykset varmemmaksi ja sivusuuntia lisää...

Sunnuntaina tehtiin noutoja ja tutustuttiin riistaan. Noudoissa ei ongelmaa, omissa hajoituksissa fasu nousi maasta ja tuli jalkoihin, mutta muiden koirien ympäröimänä fasu ei enää noussut ryhmäpaineen edessä ylös ;) Jatkoimme myös hausta pysähtymistä. Unohdin käsimerkin pysähdyskäskyä antaessa, joten koira valui hieman epävarmana asiasta, mutta pysähtyi kuitenkin. Pysähtymiskäskyä tulee treenata lisää sanallisesti ja pillillä, sekä saada istuminen nopeammaksi. Tällä hetkellä Taika pysähtyy, mutta istuminen on vähän kuin hidastetusta filmistä, kun koira keskittyy niin paljon damin seuraamiseen.

Helmin juoksun takia saimme majoittua erikoisjärjestelyllä kouluttajan omaan asuntoon koko viikonlopun ajaksi! Seurana meillä oli Helmin uusi bestis, Herra Kani :) Pupujussi oli täysin tottunut häkin pinnojen välissä nuuskutteleviin koirankuonoihin, ja tuli välillä itse moikkaamaan häkin reunalle koiria :) Helmille tehtiin vähän siedästyshoitoa, sillä kiinnostus sylissä olleeseen kaniin oli verrattavissa Helmin treenipupuja kohtaan tuntemaan rakkauteen... ;) Siedätyksen jälkeen kanin olinpaikkaa piti välillä käydä tarkistamassa, mutta sitä saattoi vilkuilla ihan rauhassa matolla loikoillen, ilman yhtään noudonhaluista ajatusta ;)

Lisää kuvia myöhemmin!