 |
Eilen olimme Taikan kanssa Lakeuden koiraharrastajien järjestämässä agilitykoulutuksessa. Koulutusta oli aamupäivästä tunnin ja iltapäivästä toisen verran. Päivälämpötila huiteli siellä +26 pinnassa, joten kuuma oli ja hiki tuli! Onneksi auton saa hyvin suojattua peitteillä varjoon ja koiran häkissä on viilentävä tuuletin.
Rata ei ollut mitenkään erityisen hankala, mutta erikoiset ohjauskuviot eivät ottaneet aluksi onnistuakseen. Olen myös tottunut ohjaamaan hankalemmat kohdat hieman hitaammalla, mutta varmemmalla tyylillä, mut nyt opeteltiin kaksi uutta tapaa suorittaa radan keskellä putken jälkeen ollut kolmen esteen sarja, jossa välistäveto ja takaakierto (vai mitä ne nyt on). Välillä otti jo kovasti päähän kun ohjaajalta tuli hyvät ohjeet korjata omaa toimintaa, eikä siltikään itse saanut käytönnössä sitä tehtyä, kun kroppa veteli luvatta omalla lihasmuistilla vanhoja ohjaustapoja :) Esille tuli myös ennen huomattu ongelma, kun estettä lähestytään suoraan sivusta, ei koira huomaa hypätä estettä vasemmalta oikealle tai päinvastoin, vaan juoksee esteen suuntaisesti sen ohi. Sitä pitää treenata kovasti lisää kotona. Edes kierrä-komento ei avannut koiralle asiaa. Pujotteluista olin kuitenkin hyvin ylpeä. Ainoastaan yksi pujottelu piti ottaa alusta, vaikka lähestymiskulma ei ollut se helpoin mahdollinen. Kepeillä alkaa myös olla jo ihan kivasti vauhtia.
Edellisenä päivänä teimme Taikan kanssa ikiomalla ja ihan uudella, metrisellä A-esteellä kontaktiharjoitusta, jossa megapalkka edessä ja minä jäin lähetyspaikkaan käskyttämään takaa Aalle menon, kontaktin ja vapautuksen. Nyt tuntui että koiralla syttyi lamppu, mikä siinä kontaktissa on oleellista. Ei siis katsekontakti ja kontaktin tekeminen minun suuntaan, vaan oikea asento, siinä ehdottomasti pysyminen ja kroppa suorana koko ajan. Myös koulutusradalla kontakteissa oli enemmän yritystä, vaikka välillä menevätkin vauhdissa hieman pitkäksi. Koulutusradalla kävi myös niin ihmeellisesti, että koira otti ennenkuulumattomat hatkat puomin alastulokontaktilta! Syyksi selvisi myöhemmin läheisessä ojassa aamulla viihtyneet fasupalat :) Tarkkanenäinen lintukoira, mitä muuta tästä voi sanoa ;)
Helmi puolestaan on opetellut ja totutellut uutta ODO!-käskyä, jota käytetään jättävissä liikkeissä ja ALO-hypyn jälkeen. Käskyerottelu on parantunut jo huomattavasti myös erittäin kiihdyttävää pallopalkkaa käytettäessä, mutta vielä vaatii lisää toistoa suoritusvarmuuden parantamiseksi. Käsky on tarkoituksella napakka, ja sen näköinen on lentävää pallopalkkaa kyttäämään jäävä koirakin ;)
Helmin käytös on ollut jotenkin outoa. Mitään jumeja takapäästä en löydä, eikä koira reagoi mihinkään kosketukseen, mutta ensimmäisen kunnon uintireissun aikana koiran uintiasento muuttui loppua kohden. Ottaa siis nopeasti kylmää, jämähtää kylmyydestä, tai sitten muuten uinti on rankkaa. Kun koira juoksee, on juoksuasento ihan hyvä. Eilen yölenkillä koira pyysi myös talutinta itselleen normaalia aikaisemmin, minkä jälkeen jäi kovasti jälkeen kävelemään omaan tahtiinsa. Yöllä 23.00 aikaan oli jo mukavan viileää, eikä koira läähättänyt kuumuutta, mutta muuten eteneminen näytti olevan jotenkin raskasta. Samaa hyytymistä on myös palloleikeissä kun koira ottaa kierroksia ja innostuu kovasti. Kauaa ei täydellä höyryllä koira pysty tekemään. Kunnosta sen ei pitäisi olla kiinni, sillä pystyy kävelyn jälkeen spurttaamaan ihan täysillä halutessaan ilman kummempia läähätyksiä, mutta nämä spurttaukset ovat lyhyitä. Tässä kevään mittaan on myös juostu takapäätä säästellen 3-4km rauhallisia yhteislenkkejä ilman mitään ongelmia. Helmi juoksee pyörän vieressä rauhallista tahtia kuin juna. Helmin pysähtymisten määrä on kuitenkin lisääntynyt lenkeillä. Juoksua ennen ja sen jälkeen pidin sitä juoksuun kuuluvana asiana, mutta tilanne ei ole muuttunut juoksujen loputtuakaan mihinkään. Koira jää jälkeen säännöllisesti haistelemaan tai hengailemaan, eikä enää kulje letkan ensimmäisenä flexin mitan päässä. Tassuvaiva on parantunut hyvin, eikä se näytä vaivaavan koiraa mitenkään.
Helmi on lämmenneiden ilmojen myötä alkanut taas harrastaa pihaletkun alla käyntejä. Mahanalusta ja eturinta suihkutetaan myös viileäksi, mistä Helmi tykkää. Helmi ei tykkää kuumuudesta.
Mejärintamalla puhaltaa jännittävät tuulet. Koekausi alkaa pian, tai siis ainakin Taikalla :) Mietin vielä, uskallanko Helmille tehdä vuoden tauon jälkeen verijälkeä testimielessä. Jäljestää Helmi osaa, siitä ei epäilystäkään, mutta liian kova vauhti, minun hillitön jarruttaminen, liinassa kahdella jalalla eteenpäin koko koiran voimalla tempoillen ja vähänkään lämmin keli vaativat nopeasti Helmin kohdalla veronsa...
Helmin ensimmäinen ja ainoa mejäkoe päättyi kesällä 2011 0-tulokseen, kun koira kävi intokierroksilla (vrt. agilitykoira...) jo ennen jäljelle pääsyä. Sitten mentiin ekalle kulmalle asti minä narun jatkeena holtittomasti roikkuen ja ilmavoltteja vältellen. Ensimmäinen 300m sprintti verotti koiran voimia siihen malliin, että toinen pätkä mentiin jo kieli maata viistäen, koira kuumissaan ja enää vain sisulla edeten. Jäljestäminen siirtyy ilmavainuiseksi kuumumisen vuoksi, ja vapaa haku painaa päälle, kun koira tuskastuu. Sitten loppuu kunto ja iskee totaalinen lämpöhalvaus, ja koira lopettaa työt ja etsii taas lähimmän ojan missä viilentyä. Viilentymisen jälkeen ei jaksa tehdä enää kunnolla töitä, kun kieli laahaa vieläkin maata. Vauhdinjako ja järjen käyttö puuttuu jäljeltä siis täysin ;)
Taikasta puolestaan on kuoriutunut juuri sellainen jälkikaveri mitä Helmistä aikanaan haaveilin. Tarkka, innostunut, tasaisella vauhdilla etenevä ja melko jälkiuskollinen. Riista ja hirvihighwayt saattavat ajaa tenavankin kurssilta syrjään, mutta Taika on myös helppo palauttaa jäljelle takaisin. Metsässä ollaan jäljestämistä varten, ja Taika tietää sen :) Toivottavasti treeneistä olisi ollut edes jotakin apua ja tuloksiakin irtoaisi kesän mittaan niistä muutamasta kokeesta mihin toivottavasti päästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)