Kipua, hymyä ja palloja

Eilen lähdettiin kävellen hieman pidemmälle iltalenkille. Puolessa välissä Helmi alkoi laahustaa perässä ja pitää taukoja. Kun kotiin oli enää kilometri, oksensi Helmi puskaan. Tästä tietenkin huolestuin kovasti, koska Helmi ei harrasta ikinä lenkillä hidastelua! Kotiin tullessa mainitsin Kepollekin koiran vaisuudesta. Mitään paikkaa tai lihasta se ei aristellut, joten ensimmäisenä tuli mieleen sydänoireet käytöksen perusteella. Helmi on nyt laihtunut myös kilon.

Illalla sohvalla koira nuoli takatassujaan. Jos se olisi nuollut vanhaa ongelmakinterettä, en olisi huolestunut, mutta koira nuoli vasenta takatassuaan. Tassua tarkemmin tarkastellessa löytyi vasemman takajalan uloimmasta pikkuanturasta syvä haavauma. Helmi oli ilmeisesti astunut lenkillä lasinsiruun tai muuhun terävään. Voi että sapetti koiran puolesta! Tassuvammat ovat onneksi tässä talossa joulun ajoilta jo niin tuttua juttua, että hoitovälineet ja tarvikkeet olivat kaapissa valmiina. Desinfioivaa ainetta, hunajavoidetta, suojaavaa steriilistä vanulappua ja päälle No-bite haavakontaktiteippiä. Vaikka tassuvamma oli eri jalassa kuin viimeksi, vilkaisi Helmi vain kerran tutun oloista töppöstä, ja käveli sen jälkeen normaalisti, eikä kolmiraajahalvautuneena, kuten viime kerralla kynsivamman jälkeen :) 

Tänään kauppareissulla sattui tulemaan lemmikkitarvikehyllyssä sitten kovasti etsittyjä pehmeitä ja isoja kangaspalloja vastaan, mitä Helmi käyttää palkkana tokotreeneissä. Niitä on meillä jo kolme, mutta niiden kova käyttö alkaa jo näkyä... :D Lisäksi lastenpuolelta tarttui mukaan lelupalloja, joissa oli puolikova päällyste. Katsotaan mihin niistä on, kunhan treenejä voidaan taas aloitella.

No mikäs se nyt pientä tassuvammapotilasta NOIN hymyilyttää?!? :)

No uudet kesätreenipallot tietenkin! :D