Mejä-jälkeä VOI-luokan malliin ja ruotsalaisittain

Märkä maa ja tihkusadetta koko päivän.

Jälki 24h vanha. 

Vedin torstaina mejäjäljen metsään, kun olin sopinut mejätreenit ennen Tenavan sairastumista. Ajattelin ensin, että vien Taikan sijaan jäljelle Helmin, mutta päädyin kikkailemaan jälkien teon yhteydessä sen verran erikoisuuksia, ettei Helmin vieminen kylmiltään parin vuoden tauon jälkeen tekniikkajäljelle olisi ollut kovinkaan viisasta. Taika oli ollut koko päivän pirteä, joten iltaan asti käytöstä seurattuani, päätin viedä sairaslomalaisen treeneihin, ettei spanieli ihan mökkihöperöksi muutu :) 

Maasto oli puskaista, mutta tasaista, joten reittikään ei ottanut liian koville. Jälki edettiin sopivalla vauhdilla, enkä edes kaatunut kertaakaan :D Lähtöä en esitellyt koiralle, vaan alkumakausta kohti kävellessä koira meni metrin pari liinassa edellä ja löysi lähtömakauksen itse, jota haisteltiin lyhyesti, otettiin metrin eteneminen, palattiin takaisin makaukselle ja kunnon haistelun jälkeen vasta määrätietoisesti matkaan. Mitäpä siinä lyhyttä kehua enempää puhumaan, homma oli koiralle hyvinkin selvä :)

Jälkityö hienoa, tarkkaa ja tasavauhtista suoran katkolle asti. Katkoa en oikein edes huomannut, kun olin merkinnyt jäljen tarkoituksella piilomerkein. Ilmeisesti pää nousi hieman ja etenemisessä oli ehkä pientä aaltoliikettä, mutta homma koiralla selvillä. VOI-katko oli melko pian suoran katkon jälkeen. Suorakatkon ja VOI-katkon välissä meni muistaakseni kaksi polkua vinosti poikittain. Tein tarkoituksella katkon helposti edettävään, mutta pientä ongelmaa (polut) sisältäneeseen maastonkohtaan. Ensin katkon päästä kaarros vasemmalle, tehokas rengastus ja polun tarkistusta pari metriä. Tulojäljen yli tarkastus, pieni hymy koiralta (Mitä juttu tämä on, mä en ikinä hukkaa jälkeä?!?!?), paluu VOI-katkon päähän ja rengastus oikealle maastoa haistellen ja haravoiden, mistä ilmavainulla komeasti suoraan sienen tömpsähdyskohtaan :) Loppumatka edelleen innokasta ja varmaa jäljestystä. 

Koira vaikutti vain innostuvan uudesta ongelmasta, mitä vaikea katko aiheutti. Katko oli siis kunnon mitoilla tehty, ehdottomasti kisamittaista pidemmillä osuuksilla. Tällä kertaa koira tiesi sorkalle löydettyään homman olevan tällä selvä, ja jaksoi jopa innostua nuolemaan ja hengaamaan sorkan vierellä. Yleensä sorkka on vain haisteltu nopeasti hännänheilautuksin, ja sen jälkeen yritetty jatkaa jäljestyshommaa sorkan tuontijälkiä pitkin ;)

Ruotsissa AVO-luokan jäljellä kulmat eivät ole aina 90 asteisia, niiden jälkeen voi olla verettömiä osuuksia, ja verettömiä katkoja on myös suorilla. Myös VOI-luokan katkokulma löytyy Ruotsissa jo AVO-luokasta. Ruotsalainen jälki alkaa "hakuruudusta" koiran itsenäisellä etsinnällä, jäljen pituus on yli 600m ja makauksia ei ole. Teemme jatkossakin jälkiä hieman luokkien vaatimuksia sekoitellen, jotta treeneihin saadaan uutta vivahdetta ja mielenkiinto pysyy molemmilla yllä. Toivottavasti mejäkausi kestää tänä vuonna pitkälle loppuvuoteen! :)