Taikan ensimmäinen eräreissu

Erätauolla

Paikallisen noutajasivuston kautta tutustuin tässä loppukesästä koirattomaan metsästäjään, joka tarvitsi apua jänispyyntiin, kanalintujahtiin ja sorsalle. Oman lintukoiran laitto oli myös mielessä, joten spanielimetsästys kiinnosti häntä. Metsästysmaastot olivat kuitenkin urbaanit, joten kaukana liikkuvaa ja hakevaa koiraa ei voinut käyttää. Niimpä tarjosin Taikaa ehdolle, se kun ei kauaksi minusta lähde. 

Lähdimme sunnuntaiaamuna kohti meidän tuttuja vesitreenimaastoja. Vähän ennen uimakuoppia poikkesimme isolle ja vanhalle lehmien rantalaitumelle, mikä alkaa n. 400m ennen merenrantaa ja kulkee pitkän matkaa merensuuntaisesti. Alueella on sekä vehreää lettoa, vanhaa havupuustoa, puskaista kaislikkoa, sileää rantaheinikköä ja pajukkoista heinikkoa. Kaikki riista oli siis mahdolliesti edustettuna melko pienellä alueella, lähellä maantietä. 

Laitoin koiran hakuun ja etsimään. Hieman tenava oli aluksi pihalla hommasta, kun etsi-käsky meillä yleensä tarkoittaa noutajien lähihakuun verrattavaa etsimisaluetta, eikä erillistä spanielihaun komentoa ole tullut opetettua. Tästä syystä koira aloittaa haun aina todella suppeasti, mutta laajentaa kyllä yleensä nopeasti, kun minä liikutan sitä omalla liikkeelläni. Nyt tosin maasto oli sen verran puskaista, että minä jouduin painamaan koiraa hieman enemmän aina sivusuuntiin, minne koira ei meinannut niin helposti edetä itsenäisesti. Taika kuitenkin totteli kaikki ohjaukset, etsi sieltä mistä käskettiin, käytti nenää hyvin ja ilmaisi selvästi alueella olevat hajut. 

Ensimmäinen riistatilanne oli puuhun noussut koppelo, jonka hajuja Taika selvitteli maassa. Puuta lähestyttäessä koppelo päätti kuitenkin ottaa ritolat melkein ampujan pään päältä :D Kuulin siivityksen, pillitin, koira istui, PUM ja siinä se. Ei saalista :) Ampujaa harmitti kovasti, ettei melkein pään päällä ollutta koppeloa tullut huomanneeksi yhtään aiemmin :) Kävin kehumassa koiran istumapaikkaan ja palkkaamassa pillille istumisesta. Koira teki juuri niin kuin pitikin. 

Seuraava riistatilanne tuli lehmälaitumen pajukkoisesta heinikosta, mistä lähti joku kalliimpi tipu parin metrin päästä pensaasta lentoon. Pillitys, istuminen ja siinä se. Ampuja ei huomannut tilannetta. Aamuaurinko oli nousemassa, joten välillä näkyvyys tiettyihin suuntiin oli nollassa. 

Muita riistatilanteita tuli sitten rantaheiniköstä (joku kurppa taas), minkä Taika haistoi parista metristä, mutta ei ammuntaa. Pillille pysähtyi taas erittäin näppärästi ja mielestäni jo ennen kuin kerkesin puhaltaa. Palkkasin taas namilla istumispaikkaan. 

Paras riistatyö oli matalassa rantakaislikossa ja heinikossa tehty todella pitkä jäljestys- ja rengastustyö. Kävelimme rannan suuntaisesti ja koira teki aktiivista hakua kaislikossa, mutta mitään ei tuntunut löytyvän. Höyheniä löytyi, joten alue oli ilmeisesti sorsien ruokailukäytössä. Käännyimme sisämaahan päin jatkamaan hakua, niin eiköhän takaa lähtenyt pian iso sorsa lentoon, vain parikymmentä metriä siitä minne olimme haun rantaviivasta lopettaneet... Jos olisi jatkettu hakua vielä vähän edemmäksi, olisi osuttu sorsalle. Voi että ketutti! 

Maalla leikittiin sitten kissaa ja hiirtä kuusikon laidassa ja hakkuuaukealla 2-4 teeren kanssa. En tiedä oliko linnut samoja, mutta kaukaa jo karkkosivat. Yksi teeri siivitti taas isosta kuusesta melkein pään päältä, mutta sekin oli meidän ja ampujan välistä, joten ei voinut meitä kohti laukaista. Taika kävi myös muutaman puun merkkaamassa ihan puuta vasten nojaamalla :) 

Päivän huonoin juttu oli koiran omatoiminen pupujahti. Puskaisessa kuusikossa koira teki hakua, nosti hieman hakuvauhtia ja minä terästyin. Koira kävi ison kuusen takana ja odotin sitä takaisin päin tulevaksi... hieman liian pitkään. Näkyvyyden oltua huono, en nähnyt koiran lähtöä, enkä elukkaa, minkä perään se pinkoi. Oletin kuitenkin pupuksi. Spanieli ei pidä ajohaukkua, joten hiljaa siellä metsässä mentiin. Vasta muutaman sekunnin jälkeen hoksasin, ettei koiraa näy (etäisyys minuun piston päässä siis vain n.18m). Kysyin ampujalta et näkikö mihin koira meni? Sitten vasta tajusin pillittää ja kovaa!!! Voi että keitti ja otti kaaleen. Juuri tätä tilannetta en ollut halunnut saada aikaiseksi. Olin ollut valmiina ja pilli suussa koko reissun ajan, sillä tiedän että koira pysähtyy pillille tai viimeistään minun karjaisuun, oli edessä mitä tahansa, mutta eihän se pysähdy jänikselle, jos minä en pillitä... Koiraa ei siis ole opetettu vielä 100% varmuudella pysähtymään itsenäisesti liikkuvalle pupulle, kun ei ole ollut kanitarhaa missä treenata. Kohta koira palasi takaisin tyhjänä erikoisen onnellisena ja iloisesti läähättäen :) Noo, ainakin toinen meistä oli iloinen suoritukseen... ;) Voi kettujen kettu!

Saalista ei siis reissulta saatu, mutta arvokasta kokemusta sitäkin enemmän! Hakuun koira kaipaa vielä rutiinia, mutta tiedän haun laajenevan ja nopeutuvan kokemuksen myötä, joten en siitä ota stressiä. Koiran hausta kuitenkin nousi hyvin riistaa, nenä toimi, koira totteli pilliä ja ohjausta niin kuin pitääkin, ja koiran eräneitsyys saatiin nyt menetettyä :) Koiran käytöstä oli myös helppo lukea. Silloin kun oltiin tuoreella hajulla, koira eteni kevyellä kenttälaukalla. Muuten mentiin ravia ja etsittiin hajua. 

Merenrantaa