Tammikuun touhuiluja

Tytöt tammikuun "auringossa"

Taikan jumpperi. Helmin mustasta 

jumpperista ei saa kuvaa otettua...

Helmi rallytokoepisten AVO-3, 

takapuolijumpalla yksi ylimääräinen -10p. 

Lelu olisi kelvannut Taikallekin, mutta ei annettu ;)

Helmin Vallu-veli on kovasti rahan perään ;) 

Kalevan kuva.

Taas on melkeen kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta... Pitäisi ehkä hieman ryhdistäytyä :)

Kuukausi aloitettiin Koiratiimin rallytokoryhmän harjoituksilla uudessa hallissa. Helmi veti VOI-luokan tiukkaa ja lyhyttä rataa melko kaasulla. Hieno kontakti ja meininkiä oli, mut radan jälkeen läsähtäminen kenttään makoilemaan, ilman mitään yritystä tulla jatkamaan treenejä :/ Taika teki sitten leikkimielellä ja herkuilla samaa rataa, tosin osittain helpotettuna, kun eihän sille ole opetettu rallytokosta kyltin kylttiä ;) Se vaan tekee ja kiepsahtelee miten minä pyydän, joten mitä sitä turhaan treenaamaan... ;) Sitten kun sama onnistuisi vielä ilman herkkuja, niin oltaisiin jo kisavalmiita ;) Treenit olivat 9.00 aamulla, mikä näkyi varsinkin Helmillä hieman pitkänä tuulitunnelina siinä korvien välissä. Mehän ei siihen aikaan aamusta mitään aamulenkkejä tehdä, kun matkaankin hallille meni melkeen tunti. Helmin AVO-luokan kylttiosaaminen on jo erinomaista. Voittajassa oikealla puolella seuraaminen myös käännöksissä hapuilee vielä hieman, mutta koiran suorituksesta kyllä näkee, et tietyt jutut on onneksi aikanaan tehty huolella ja tokotaustaa on. 

Varasin ennen joulua tytöille hierojalta ajat, jotka toteutuivat sitten toisella viikolla. Helmi otti hierojan pihassa tosi kauniit varaslähdöt auton takakontista, kun oli pakko päästä tervehtimään uusi ihminen... Taas aamu-Helmi vauhdissa... Hierojan käsittelyyn Helmi kaatui kuin vanha tekijä. Takapäässä oli jumia ja selässä myös, mutta ei mitään isompia tai erikoisempia kipukohtia. Edellisen viikon liukkat kelit näkyivät kyllä selvästi, kun koira oli luistellut iltalenkeillä useampaankin otteeseen. Suurimmat reaktiot tulivat tuttuun tapaan voimansiirtopisteen alueelta selästä, lantion etuosasta. Lopuksi Helmi kiitti tuttuun tapaan hierojaa ja verytteli muutaman kaurishypyn verran pihalla rentoja lihaksiaan ;) 

Taikalle olin varannut "tutustumiskäynnin", sillä Taikaa ei ole hierottu koskaan aiemmin. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, toisella puolella kaulaa hieman jumia, mutta sekin selittyy jo puhtaasti flexin käytöllä. Taika ei vedä remmissä, mutta flexi jumittaa aina vähäsen. Pääasia kuitenkin oli, että tenava antoi todella hyvin hieroa, jaksoi rauhoittua käsittelyn ajaksi, antoi koskea joka paikkaan ja agilitystä tai treenistä ei näkynyt mitään viitteitä tai jumeja. Taika on nopea oppimaan, joten hierojaa kiitettiin lopuksi Helmiltä opitulla tavalla :) Uusintakäynti on tarpeen emmän Helmin osalta helmi- tai maaliskuun puolella. Luultavasti jo heti ensi kuussa. 

Hierojan käsittelyn jälkeen Helmi käppäili pari päivää taas kevyesti, mutta sitten alkoi taas laahustaminen perässä. Koira ravasi lenkillä kuitenkin pääasiassa koko ajan, mikä viittaisi kyllä kivuttomaan takapäähän. Satuin sitten löytämään alennuksesta juuri Helmin kokoisen fleecehaalarin, minkä uskoisin olleen vielä enemmän koiralle hyödyksi, kun se lämmitti kaikki lihasryhmät ja varsinkin takapään ihan kintereisiin asti. Meillä oli yli -25 asteen pakkasia, joten haalari tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tähän asti Helmi ei ole sietänyt päällään mitään haalareita, hyvä että takkejakaan välillä, mutta ensimmäisen lenkin jälkeen haalari sai olla rauhassa päällä. Joko koirakin huomasi sen tekevän hyvää, tai sitten se ei jaksanut vain vängätä vastaan. Uskoisin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon enemmän. 

Helmi on nyt marras-joulukuun juoksun jälkeen ollut välillä enemmän tai vähemmän outo. Oireet saattoivat johtua valeraskaudesta, kivuista tai sitten jostain muusta. Nyt onneksi näyttäisi taas voinnin olevan parempi, ja koira ottavan enemmän letkanvetäjän roolia lenkeillä, mihin meillä on totuttu. Elänlääkärivierailu taitaa olla paikallaan, kun hierojan käynti ei ratkaissut "käytösongelmaa". Vointi tosin vaihtelee kovasti, joten tiedä sitten, mitä siellä tutkittaisiin. 

Taika depytoi ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissaan Kajaanissa 14.1. Starttiin ei ollut mitään odotuksia, sillä samana päivänä meillä oli näyttely 11.00 jälkeen ja agistartti oli luvassa vasta illasta 20.30 jälkeen. Meillä ei ole tuttuja Kajaanissa, eikä hotellihuonettakaan otettu 6h takia, joten päivä meni sitten puolilämpimässä hallissa hengaillen ja aikaa tappaen. Ainakin oma keskittyminen oli melko nollassa rataantutustumiseen mennessä. Rata ei ollut vaikea, mutta juuri se kohta, mitä tutustumisessa juuri mietin, että muistanko vai enkö, meni pitkäksi. En muistanut ajoissa, ja koira meni väärällä esteelle käännöksessä. Kontaktit priimaa, mutta kepeille meille harvinainen väärä lähestyminen ekaan keppiväliin. Taika suorittaa kepit siis itsenäisesti. Minun piti ohjata koiraa vasemmalta puolelta, ja koira lähti pujotteluun minun jalan puolelta oikealta. Huomasi toki itsekin virheen, ja toisella yrityksellä priima keppirivi. Muuten luva olisi tullut helpolla, mutta liikaa kämmejä. 

Sieltä Kajaanin KV:sta tuli näyttelyn osalta ERI3. Hävittiin valioituneelle Finnhillin koiralle ja Mardis-siskolle, joten ei harmittanut kyllä yhtään :) Oltiin hyvin tyytyväisiä ERIin, sekä siihen miten koira Michelin-ukon näköistä miestuomaria tervehti... Edestakaisesta juoksutuksesta vauhdilla ja pompulla tuomarin jalkoihin rapsuteltavaksi... ;) Mitäs tuut siihen viereen seisomaan, tuumasi hyvin iloinen Taika :D Tuomari tarkasti sitten onnellisen koiran purennan ja kopeloi pään mittasuhteet koiran istuessa tuomarin jalkovälissä agilityn lähtöasennossa... Koskaan ei ole näyttelyssä hävettänyt koiran puolesta, eipä tietenkään... ;) Näyttelyremmi tosin menee nyt ehdottomasti vaihtoon. Koira rapsutti kaulaa ja niskaa koko ajan, aina kun oltiin juostu ja remmi oli vähääkään kiristynyt. Kojulta tarttui mukaan ihan superpinkki nätöhihna! Katsotaan, kehtaanko ikinä käyttää sitä tositoimissa... ;) 

Muuten ollaan Taikan kanssa treenattu agia niin omalla vuorolla lähihallilla, kuin ostetulla vuorolla Activella. Meidän oli pakko käydä testaamassa hallin uusi kuminurmipohja, jotta tietäisi, kannattaako helmikuun kisat unohtaa samantien, vai pysytäänkö me uudella alustalla pystössä. Hyvin pysyttiin, ja tunnilla opeteltiin meille ihan uusi poispäinkääntö, mitä onneksi harjoiteltiin alussa ihan kädestä pitäen. OKK:n agivuoroilla ollaan kahdella kerralla tehty pelkkää vartalo-ohjausta, kun kädet olivat kiellettyjä ulokkeita. Olin ihan varma, että kädet unohtamalla koira ei hyppää eikä tee yhtään mitään, mutta huh huh kun meni sekin ajatus metsään! Ensin koiralla oli toki lievää epävarmuutta, mutta sen jälkeen se suorastaan imi kaikki pienetkin viitteet minun ratatoiveista! Radat olivat tarkempia ja jopa parempia, mitä meidän normaalilla sekatekniikalla mentynä! En olisi kyllä meistä uskonut :) Varsinkin putki-puomierottelu toimi vartalo-ohjauksella todella hyvin. 

Nyt sitten jännätään seuraavien kisojen ajankohtaa ja tuloksia. Sen kyllä huomasin ekoista virallisista kisoista, että mä tarviin vielä kovasti kokeneemman ohjeita ja neuvoja ohjauskuvioiden valitsemiseen. En lue rataa vielä niin hyvin, että osaisin miettiä eri vaihtoehtoja samalle pätkälle ja valita vielä niistä vaihtoehdoista parhaan. Nooo, pusketaan vaan eteenpäin, ehkä sitä tulostakin alkaa syntyä joskus ennen kesää ;) Kesällä meillä menee agility luultavasti hieman kesätauolle mejä ja näyttelyiden takia, joten yritetään nyt keväällä tahkoa kisoja läpi ja kokemusta talteen.