Helmi pääsi lääkäriin viime viikolla treffaamaan tuttua italialaista eläinlääkäriä. Meidän tytöt tekee tarpeensa yleensä vapaana ja metsän puolelle, joten omalle pihalle ja valkoiselle lumelle tehty pissanäyte, muutamalla tummemmalla tipalla höystettynä, sai heti aikaan toimintaa. Pissanäyte aamupissasta (Mitä Äippä duuunaa?!?!) ja illasta lääkäriin.
Italiainen Mies oli kovasti Helmin mieleen, tosin niin oli kaikki ihanat hajutkin lääkärissä. Pientä kypsymistä koiran pääkopissa on havaittavissa, sillä nykyään koiraa joutuu pitämään kiinni ainoastaan jonkun ihanan ihmisen tai koiran mennessä odotussalissa vierestä ohi. Muuten koira istu missä piti ja käyttäytyi niin kuin 5-vuotiaan flatin käskyn alla kuuluukin. Eläinlääkäri jaksoi ihmetellä koiran käytöstä, kun tutkimuksien alkaessa annoin Helmille tokokäskyn ODO! Koira pönötti tukevasti neljällä jalalla ja täysin paikallaan, kun elli tunnusteli, kopeloi, väänsi ja käänsi koiran takapäätä, mahaa ja kohdun aluetta. Koiran takapäätä pystyi nostamaan myös lantiosta ylöspäin, ilman että koiralla olisi asento muuttunut pätkääkään. Yhtään mitään kohtuun viittaavaa ei ollut havaittavissa, joten ultrausta ei elli sitten edes harkinnut. Pissanäytteen ensimmäisissä testeissä ei näkynyt mitään, mutta laajemmassa näytteessä löytyi vähän kaikkea. Punasoluja, valkosoluja, soluepiteeliä, kiteitä jne. Kuulemma luultavasti juoksun ja valeraskauden aikaan pissaletkuun on ajautunut vähemmän puhdas näyte, mikä on lopulta muhinut tulehduksen.
Lääkekuuri aloitettiin samantien (miten koiran antibiootit voivat maksaa apteekissa yli 40e?!? :D ) ja uusintanäyte käydään viemässä ensi viikolla. Toivottavasti röörit kuitenkin paranevat pelkästään tällä yhdellä kuurilla. Lisäksi Helmiä vaivaa valeraskaus ja maitobaareilu, mitkä tosin eivät yleensä ole koiran mielialaan tai käytökseen juuri vaikuttaneet.
Sairaslomalle otettiin sitten myös treenitavoite. Tunnarikapulat on joskus ostoshuumassa tullut hankittua, mutta pussi on maannut kaapissa varmaan parikin vuotta käyttämättömänä ;) Nyt otimme kuitenkin tavoitteeksi opetella tokon tunnarin molempien tyttöjen kanssa tässä Helmin sairasloman aikana. Helmin pk-jälkitausta näyttäisi tällä hetkellä olevan melko hyödyksi, sillä yllättäen Helmi näyttäisi olevan se, joka tunnarikapulan idean nopeammin hoksaa. Teemme joka päivä, tai joka toinen 2 x 16 palan lihapullatreenit kapuloiden ja klikkerin kanssa. Edistyksestä toivottavasti myöhemmin vähän lisätietoja ;)
Sitten ne kolmannet viralliset agikisat. Vähän on siipi maassa, mut maasta ne linnutkin lentoon ponnistaa, vai miten se meni... Kovan hammassäryn takia olin ihan kivassa ibuprofeiinipökkyrässä koko viikonlopun. Olin varannut meille kaksi hupikeikkaa agilityradalle. Rimat olivat 60cm korkeudella, eikä niitä ole treeneissä juurikaan hypitty, kun en halua turhaan kiusata koiraa korkeilla esteillä. Radalla oli lisäksi takaakiertoja ja horisontaalisia lähetymisiä esteille, jolloin koira joutuu hyppäämään läheltä ja ilman vauhtia. Nooo, rimoja tuli estekorkeuden ja etäisyyden takia kaksi alas radalta, mutta varsinainen moka ei tälä kertaa onneksi johtunut kummastakaan meistä. Ohjasin putken jälkeen koiraa edestä, poimin sitä takaa mukaan ja olin ohjaamassa hypyn yli suoraan putken suulle, kunnes sen meidän seuraavan esteen takana 2m päässä olikin #%&!!?½%& toimitsija nostamassa edellisestä radalta maahan unohtunutta rimaa!!! Voi KERPELE että mua risoi ja kunnolla. Tein sitten muistaakseni äkkijarrutuksen etten törmäisi edessä seisseeseen toimitsijaan, silmät selällään kun auton valoissa vilahtaneella rabbitillä, ja homma tyssäsi siihen. EI mitään mielikuvaa, hyppäsikö koira sitten tätä estettä enään yli, kun toimitsija oli saanut sen helvatan riman siihen paikolleen ja hipsinyt radalta pois, ja me varmaan seistiin siellä vähän WTF-olosena... Tuomari oli kuulemma huitonut toimitsijaa häviämään ku pieru saharaan, kun toimitsija oli lähtenyt juoksemaan rimavajaata estettä kohti meidän lähestyessä sitä. Melko nopeesti taisin kuitenkin ohjata koiran sinne suunnitellulle putkelle, mutta rytmi meni, pasmat sekosi ja loppurata mentiin melko unessa. Koira juoksi ohi viimesestä esteestä, kun agilityfiilis ja ohjaustuntuma katosi kun tuhka tuuleen, eli hylsy. Sen jälkeen olin varmana melko äkäisen oloinen, ja tiuskin vastauksia takaisin, kun ajanotto- ja toimitsijakööri kommentoi asiaa. Tuomari ei kuulemma ottanut tilannetta huomioon arvostelussa, mutta eipä se paljon auttanut, kun koko loppurata oli jo pilalla. Palkkasin koiran kanan kivipiiroilla ja yritin kertoa sille mahdollisimman aidosti kiittäen ja taputellen, etten ollut SILLE yhtään vihainen, vaan ihan jollekin muulle... Tuomarin mielestä radan uusinta ei kuitenkaan ollut paikallaan, joten vilautimme koiran kanssa persikkapuolia agilityväelle ja lähdimme tuulettelemaan ajatuksia pidemmälle jäähdyttelylenkille... Tuomari ja suurin osa toimitsijoista ei ehkä tajunnut, et meillä on siellä radalla muitakin intressejä kuin puhtaat radat ja luvan metsästys. Me halutaan ehjiä suorituksia ja hyviä kokemuksia, kun kisaura on vasta alkanut.
Toisella radalla kuikin ennen lähtöä, että onhan varmasti joka ikinen rima ylhäällä ja tämä mun suosikiksi noussut toimitsija jossain hevon jeerassa asti. Toisella radalla teimme saman virheen, mitä varmaan puolet koirakoista muutenkin. Kahden perääkkäisen hypyn jälkeen tiukka käännös takavasemmalle seuraavalle hypylle, mutta koira huomasi ihanan putkenpään siellä mun selän takana, ja ampui sinne. Hylsy siis toiseltakin radalta.
Hyvää radoilla oli priimat keppilähestymiset ja keppisuoritukset, sekä onnistuneet keinut (vaikka hidashan se loppu välillä on). Ohjasin huonosti, koira sössi yhden kontaktin, ja eka radan häiriö painoi liikaa vielä toisellakin radalla, kun fiilis oli mennyt. Yhden kiellon koira teki juuri 60cm esteen takaakierrolle, ja tuli sieltä ali. Radat eivät olleet järin hankalia, mutta takaakiertoja, vaikeampia keppikulmia ja 60cm esteet ykkösen radalla oli ehkä vähän liikaa... Kisojen tulostaso agiradoilta oli myös sen mukainen. 20 ja 22 koirakkoa agiradoilla, vain yhdet luvat jaettiin molemmissa kisoissa, ja hylkyjä oli suurin osa tuloksista.
Ensi viikonloppuna olisi seuraavat kisat Activella. Ei innosta yhtään, ja jos koiran juoksu alkaa tällä viikolla, olen vain iloinen, ettei tarvii mennä kisaamaan. Activella on myös se kirkas ja kiiltävä muuri, jota Taika tykkää kiertää. Sinnekin pitäisi päästä muuria treffaamaan siis tälle viikkoa vielä. Muuten on mitään tuloksia turha odottaa.
Jes, agility on tosi huippu laji... Ehkä taas kesällä.
Taika kävi tuuraamassa Helmiä myös rally-tokotreeneissä. Pirun tehokas ja pirun lahjakas, ei voi muuta sanoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)