Taikan agilityn kisakirja on nyt tuunattu :)
Käväsimme Taikan kanssa viikonloppuna Tårniossa kisaamassa. Oli meidän ekat "ulkopaikkakunnan" kisat, uusi kenttä, uudet esteet jne.
Olin ilmonnut meidät kahdelle agilityradalle, hypäriä ei menty. Ekalle radalle lähdettiin kivasti, koira oli hyvin kuulolla ja pirteänä. Kepeillä vauhti nousi kuitenkin lopussa ilmeisesti minun imussani liikaa, sillä kun koira tuli viimeiseen väliin, minä siirryin jo katsomaan seuraavaa estettä ja kiihdyttämään, kuului takaa hieman ryminää. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, mutta pari estettä tämän jälkeen koira vinkaisi yhden hypyn jälkeen, ja hidasti etenemisen matalaksi hiipimiseksi, kunnes pysähtyi viereeni. Keskeytimme radan siihen, tunnustelin koiraa ihmeissäni ja otin lopulta sylikantoon. Tuomari kertoi koiran ottaneen keppien viimeisessä välissä osumaa, eli koira oli jäänyt kyljestä/takapäästä keppeihin kiinni. Vedettiin rataa siihen mennessä puhtaana läpi, enää olisi ollut 5 esteen loppusuora jäljellä :/
Taikan agilitykoutsi tunnusteli koiran läpi, minä tunnustelin, pyörittelin, liikutin, venytytin ja annoin koiran levätä. Mitään kipuilevaa kohtaa ei löytynyt, koira liikkui normaalisti ja harjoituskentällä kokeillut kepit ja yksi hyppy sujuivat hyvin, tosin hieman normaalia hitaammin. Luultavasti koira säikähti sen verran, että hidasti varalta hieman kepeillä.
Mentiin sitten toiselle agilityradalle 1,5h päästä, kun koira oli taas lämmitelty lenkillä ja västäräkki-istunnoilla, eikä mitään oireilua näkynyt. Toinen rata meni hyvin, hidastettiin tarkoituksella molemmat ennen keppejä, ja Taika ennen muuria, mutta muuten normaalia menoa. Maalissa virnisteltiin molemmat kuin Naantalin auringot, kun rata meni hyvin ja saatiin onnistuminen keskeytyksen jälkeen. Haamuvitonen tuli kuitenkin jostakin, ei minun mielestäni rimoista eikä kontakteista, sillä katsoin ne radalla. En muista tuliko muurin lähestyminen huonosti tällä vai keskeytysradalla. Sen tuomari saattoi tulkita kielloksi. Aika miinusmerkkinen, mutta vitonen on vitonen. Ei jäänyt toinen luva enään kauaksi :)
Kaikista tyytyväisin olin kuitenkin siihen, että muistin molemmat radat, ohjauskuviot meni muutamaa sovellusta lukuunottamatta niin kuin olin suunnitellut, tai niin kuin agilitykoutsi kehotti tekemään (kiitos!). Radat olivat ehjiä, kontaktit kunnossa ja koira hanskassa.
Jos Taikalle ei tule juoksua tms, on seuraavat agilitykisat jo reilun viikon päästä. Sillon viiletetään kotiradalla, tosin vain yhden agilityrinkulan verran.
Jääkiekon kisakatsomosta. Karhunkaataja :)
Älä ikinä aliarvioi koirien mallioppimisen tehokkuutta.
Tämä tölkkien kerääminen ja kantaminen ei ole ihan
Taikan oma idea... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)