Taika kesäkuussa agikisoissa Virpinniemessä. Kuva Sari Eskelinen.
Tänään oli meidän seuran uuden treenihallin avajaiskisat. Vanhan ja kylmän kivituhkahallin sijaan saimme valoisan, lämpimän ja keinonurmipohjaisen hallin. Ainoa vaan, että meille sopii se kivituhkapohja paremmin :) Taika on treeneissäkin vähän hidastellut, varsinkin käännöksiä. Mietin vielä aamulla, osallistutaanko ollenkaan. Olen aloitellut taas juoksemista, kun nilkka näyttää teipattuna sitä nyt kestävän, ja syksyn sairastelutkin ovat ohi. Muuten ollut ihana taas juosta, mutta alaselkä huutaa hoosiannaa. Aamulla selkä ei ollut vielä pahasti kipeä, joten ei muuta kuin rohkeasti kisoihin...
Eka rata jää omaan mieleen kyllä ikiajoiksi! Ihan suomeksi sanottuna maailman räkäisin ja käsittämättömin agilityrata meiltä ikinä! :D Yleensä meidän virheet ovat menneet puhtaasti minun piikkiini, mutta tänään ensimmäisellä radalla tuntui ettei koira edes yrittänyt, kun sillä oli tehtävänä pitää yleisö iloisena :D Taika kiersi takaakierrolla kokonaisia esteitä, tai sitten jäi esteen taakse seisomaan ja heiluttelemaan häntää! Putkesta se tuli ulos, kävi haistelemassa jotakin tms, keinuun jämähdettiin ylämäkeen maisemia ihailemaan, ja kaikki tämä iloisesti hymyillen ja sapelli heiluen! :D Mä oon aina kehunut, kuinka Taika tekee niin rehellisesti töitä, yrittää parhaansa ja paikkaa myös minun ohjauskuvioita. Tänään oli kyllä roolit aivan toisinpäin :D
Takaakierrot ovat olleet tähän asti meillä ihan ok. Nyt 2-luokan radoilla rimat ovat kuitenkin niin korkealla (tänään 60cm), että koiralla tulee yksinkertaisesti fyysiset rajat vastaan. Lisäksi toissa viikolla agilitytreeneissä opetin luppoajalla koiralle tokon ohjatun noudon merkkitötsän kierron, samalla kierrä!-käskyllä tietenkin, millä agilityradalla esteitä kierretään... Nooo, koirahan tekee kirjaimellisesti sen mitä on opetettu. Kiertää agilityesteen taakse, pysähtyy ja odottaa lupaa tulla hakemaan palkkansa... ... ... :D Ekalla radalla se jopa lipaisi kielellä hyppyrimaa, joka oli sen kuonon yläpuolella.
Toista rataa varten kävimme treenaamassa pienellä harjoitusalueella takaakiertoja ja hyppy-yhdistelmiä ensin matalilla 45cm rimoilla, ja sitten kisakorkuisilla 60cm rimoilla. Siellä selvästi saatiin taas herneet koiralle melkolailla järjestykseen. Toisella radalla piti yhtä takaakiertoa hieman alussa miettiä, mutta se hypättiin kuitenkin. Puomin jälkeinen takaakierto meni sitten koko esteen kierroksi, kun Taika ei alkanut hyppäämään sitä vinosti ja vauhdittomana yli. Kielto ja uusiksi. Loppurata oli sitten jo tutumpaa menoa. Loppusuoralla oli 2-luokan radalle melko mutkikas 4 esteen sarja heti keppien päässä, missä suurin osa hylsyistä taisi tullakin. Minä meinasin hankkia sen myös meille, mutta vähän tuurilla muistin estejärjestyksen oikein, ja sain tönittyä koiran aina oikealle esteelle ja takaakierrot kunnollisiksi. Taika teki yhden esteen ylityksen niin erillä tavalla mitä olin ajatellut, että se hieman sekoitti pasmoja. Tokalta radalta harmittavasti tulos 5vp, aika miinusmerkkinen ja sijoitus isossa 36 koirakon luokassa seitsemäs. Meidän normaalimenolla olisi nollaa pukannut, mutta ei niin ei :D Huomattava parannus kuitenkin ensimmäiseen rataan verrattuna :) Kolmannelle radalle en ollut meitä ilmoittanut, sillä niin kuin vähän ennakoin, alaselkää särki jo ihan kiitettävästi viimeistä rataa odotellessa.
Nyt pitää jatkossa kiinnittää todella paljon huomiota noihin takaakiertoihin ja vauhdikkaampaan keinuun. Agility on niin herkkä laji, ja juuri siksi niin mielenkiintoinen ja koukuttava. Siinä ei ole koskaan valmis :)
Seuraavan kerran kisataan sitten varmaan tammikuussa. Toivottavasti :)
Kesällisiä agikisakuvia by Sari Eskelinen
On meillä joskus aina vauhdikas keinu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)