Agikisoissa taistelufiiliksillä

Taika, ankka ja apina

Kisasimme eilen Taikan kanssa vuoden toiset agikisat. Olin jossain mielenhäiriössä ilmoittanut meidät kaikille kolmelle radalle - virhe. Rimat olivat tapissa (60cm) ja ihanneajat tiukkoja joka radalla, ja radat... nooo... lyhyesti sanottuna HUH HUH... Ensimmäistä kertaa teki mieli jättää kisarata välistä jo ennen rataantutustumista. 

Yleensä kakkosten radat ovat melko leppoisaa menoa, missä on muutama tiukempi tekninen kohta, ja muutama tiukka käännös, monivalintatehtävä kontaktien ja putkien välillä tms. Nyt laskin näitä kompakohtia olleen ensimmäiselläkin radalla yhteensä 11kpl... Yksikään linja ei ollut suora, yksikään lähestyminen ei mennyt suoraan, ja koko radalla tehtiin pelkkää 360asteen käännöstä joka välissä :( Kuten arvata saattaa, tulokset olivat tiukassa. Miltä kuulostaa agiradalla maxi-luokassa sijoitus 2/22 tuloksella 9,83? :D Ekan kerran myös kirosin radalta päästyämme. En todellakaan koiralle, vaan radalle. 

Ensimmäisellä radalla rataantutustuminen oli jäänyt lyhyen ajan, kinkkisen radan ja suuren osallistujamäärän takia täysin kesken (myös meillä...), ja rataa piti opetella muiden suorituksia katselemalla. Ohjauskuviotkin olivat vielä miettimättä tutustumisen jälkeen, kun turvallisten reittien suunnitteluun meni radalla niin paljon aikaa. Ekalle radalle lähdettiin melko angstilla ja taistelufiiliksissä. Rata oli ehdottomasti vaikein, mitä me ollaan koskaan kisoissa suoritettu, joten siihen nähden tulos 26,63 oli enemmän kuin työvoitto. Radalta vain yksi nollatulos, mutta sekin yliajalla... Keinu hidastui taas etanaksi, ja meillä oli aikaa ihailla maisemia... Yksi kielto takakierrolta, loppusuoralla olin jo luovuttanut ja hylännyt koiran viimeisessä ohjauskuviossa, mistä kielto. Vielä jostain muualta vitonen. Meille sijoitus 6/22.

Toinen agirata oli peilikuva ensimmäisestä radasta. Varsinkin keppivientejä kritisoi melko moni. Ne tehtiin keppien sivusta takaa, hypätyltä esteeltä takaisin päin palaamalla. Ei yleensä näitä ihan vielä kakkosluokissa... Suoraan sivuilta tuonteja on ollut jo kakkosissa, myös esteiltä, mutta tässä palattiin 2-4m koiran etenemisestä riippuen takaisinpäin ja ohjaajan ympäri kepeille. Ensimmäisen radan jälkeen otin nakin käteen ja vedätin koiraa kädellä ja nakilla sen nenän edessä ranneliikkeellä kiusaamalla, ympyröitä, suoria, kiihdytyksiä ja käännöksiä. Nakkia meni kovasti, mutta sain koiran tulemaan käden perässä erittäin reippaasti. Tätä kikkaa kokeilin sitten jipityksen avulla toisen radan keinussa, ja kappas vaan, keinu mentiin vauhdilla yli! :D Pienien spontaanien riemukiljahdusten kera jatkettiin sitten matkaa :) Radalla oli melko kapeat linjavälit, eli pienikin erhe ohjauksessa vei koiran aina väärälle esteelle, joita oli tarjolla joka välissä. Muutaman ohjauskuvion suunnittelin varman päälle. Toiselta radalta tuo jo mainittu tulos 9,83 ja sijoitus 2/22. 

Toisen radan jälkeen halli tyhjeni melko äkäisesti... Viimeiselle hyppyradalle jäi 15 kisaajaa. Hypärillä oli edelleen sama linja, tiukat ajat, muutama melko vaarallinen paikka koiralle, paljon vääriä esteitä tarjolla ja aina väärä putken suu linjassa tarjolla. Hyppyradalle suunnittelin melkein joka kohtaan persjätön, sillä tiesin olevani viimeisellä radalla jo meistä se nopeammin etenevä, ja edestä vedättäminen on meillä aina nopein etenemistapa. Yhden ohjauskuvion taisin muuttaa lennossa, mutta muuten koko rata mentiin käytännössä persjätöillä, 360 asteen kulmia tietenkin lukuunottamatta. Taika hyytyi loppua kohden kovasti jatkuvista kiihdyttämisistä ja täyskäännöksistä, joten askellaji tippui välillä raville, mitä jossain vaiheessa yritin hoputtaa jipittämällä. Koira kuitenkin tekee aina parhaansa, joten tämä sille suotakoon. 60cm esteet nyt vaan vaan ovat pienelle minimaxille melko iso fyysinen ponnistus, eikä sitä voi siitä syyttää. Viimeiseltä hypäriltä tuli sitten palkinto päivälle, kun teimme puhtaan radan. Yliaikaa tuli kuitenkin 2s, joten luva jäi taas saamatta, mutta sehän meillä on ollut jo trendinä 2-luokassa :D Olin kuitenkin niin tyytyväinen siihen, että saimme kaikki radat suoritettua "kunnialla" loppuun asti, ja kaikilta radoilta tulos. Hyppyradalta maaliin tultaessa saatoin ehkä vähän innostua hihkumaan ja kehumaan koiraa normaalia äänekkäämmin, niin iloinen olin ehjästä radasta :) Meillä taitaa olla nyt 1 luvaton nolla, sekä 2 yliaikanollaa kakkosluokasta... :) 

Taikalle oli varattu joka radan jälkeen oma pieni maksamakkarapurkki, kovasti kehuja ja rapsutteluja, Taikan rakastamaa möyrimistä sylissä, sekä pusuttelua :) Lisäksi tuomaritäti antoi kaksi ihanaa lelua ja ruusukkeet. Koira sammui autoon kuin saunalyhty, uuden ankan ja apinan viereen. Kotimatkalla haimme molemmille kana-ateriat palkinnoksi, minulle Hesestä ja Taikalle kaupan kylmätiskistä :)

Jatkossa kisataan 2-luokkaa ainoastaan kaksi rataa päivässä, ja yritetään selvitellä etukäteen, mitkä tuomarit suosivat 55 rimoja myös kakkosluokissa. 

Ensimmäinen agirata

Toinen agirata. 

Viimeisestä hypäristä ei ollut tuloksia meidän lähtiessä vielä saatavilla. 

Piruakos kyttäät siinä ;) 

Helmi omi Taikan palkintoankan...

...jonka Tenava sitten viekkaudella ja 

vääryydellä kieroili takaisin itselleen :D

Ostin tytöille launtaina myös uuden nyppyläpallon (kaiken varalta, jos sunnuntaina ei saataisi kisoista uusia leluja...). Helmi sai joko siitä, tai sitten uusista grillatuista kanaherkuista jonkun reaktion, sillä sylkirauhanen aktivoitui ja kuola lensi koko lauantai-illan! Missä tahansa koira makasi vähän aikaa paikallaan, jäi jälkeen kuolalammikko. Helmin kuono oli koko ajan märkä, ja se nuoli kirsua koko ajan kuivaksi. Sohvat piti varustaa pyyhkeillä, sillä muuten läntit kasvoivat melko suuriksi... Onneksi reaktio oli sunnuntaiaamuna jo melkeen kokonaan pois, ja illasta kokonaan ohi. Uusi pallo haisee omaankin nokkaan melko voimakkaasti vaniljalle, joten olisikohan kumiseokseen lisätty jotain enemmän tai vähemmän laitonta... :( Pitää pestä pallo ennen seuraavaa leikkituokiota, ja leikata silpuiksi, mikäli reaktio siitä vielä tulee. 

Ihanan iso, kevyt ja pomppiva pallo, 

tosin vain ulkokäyttöön Helmin tapauksessa ;)