Kotoilua ja treenipuuhailua

Tunnari 

Helmi ja Taika ovat tällä viikolla lenkkeilleet vähemmän ja puuhailleet enemmän. Tytöille tämä on sopinut ihan hyvin :) Sunnuntaina tehtiin lyhyen palauttavan lenkin lisäksi tunnarin perusteita Active stylellä molempien tyttöjen kanssa.

Helmin kattaus valmistumassa

Sitä Oikeaa etsimässä

Etsin kunnes löydän Sen

Monivalintatehtävä

Tunnarista tykkäävät molemmat. Taikalla on tällä hetkellä vähän liian suuri vauhti ja liian pieni ajatus oikeasta asiasta, joten sen kapuloiden viereen on lisätty välillä nakin paloja, jotta tehtävästä muodoistuisi nenätehtävä, eikä palikoiden metsästystehtävä :) Helmillä on tässä selvästi apua pk-jälkitaustasta. Helmi etenee yllättävänkin fiksusti ja hillitysti kapuloilla. Vielä vahvistellaan pitkän aikaa oikean kapulan merkkaamista ja lisätään niiden lukumäärää pikkuhiljaa. 

Mejä

Molemmille tytöille oli kartalle piirretty jälkijanat metsään, mutta kaatosateessa ojassa kumpparia uittaessa ja ääneen kirotessa kutistui Taikankin suunniteltu jälki puoleen, ja Helmin jälki jäi kokonaan vetämättä. Siinä on jotakin niin kesäistä, kun tyhjentää kaatosateessa ojanpenkereellä kumpparia vedestä, ja jatkaa kotona samaa vääntämällä sukkia ja fleecekalsareita kuivemmaksi... Ihana Suomen kesä, ei voi muuta sanoa! 

Taikan jälki vedettiin sitten melko lennosta kuvioita kehitellen, kun alkuperäinen jälkisuunnitelma oli tehty toiseen paikkaan. Maasto alkoi korkeana varvikkona, jatkui märkänä suomännikkönä, ja päättyi kuivempaan ja kivisempään kankaaseen. Olin ihan varma, että jälkeä mennään ajamaan sokkona, sillä tarralappujen kiinnitys ei ollut edellisenä iltana ehkä se kaikkein onnistunein juttu. Hyvin oli kaarnan väliin ujutetut laput kuitenkin pysyneet paikallaan :)

Jälki alkoi Taikalle oudosti hapuillen. Jäljelle se oli kyllä menossa samantien, mutta korkeassa varvikossa eteneminen meinasi tyssätä kokonaan. Taika oli lähdössä jo yhdessä kohtaa kiertämään hankalaa risukkoa, mutta en päästänyt, joten läpi mentiin vaikka sen harmaan kiven, kun tahtoa kerkesi patoutua ensin tarpeeksi. Jälkitarkkaa ja kaunista jäljestystä katkokulmalle asti, jota olisi halunnut lähteä tarkistamaan ihan liian pitkälle eteen. En päästänyt, vaan annoin etsi-käskyn, jonka jälkeen koira tuntui ymmärtävän kulman idean, ja itseluottamus nousi ihan silmissä. Ihan kuin koira olisi nolostunut jäljen hukkaamisesta :D Tämän jälkeen nosteltiin nokkaa ylös, otettiin muutama innostunut hymy ja pomppuaskel korkeassa varvikossa, ja lähdettiin jatkamaan katkoa oikeaan suuntaan. Tästä kehut ja koira oli niiiiiiiin tyytyväinen itseensä ;) 

Toinen osuus ei tarkoituksella ollut suora, eikä täysin tapahtumaton. Halusin pitää koiran "varuillaan", jotta se ei tuudittautuisi liikaa helppoon jäljestykseen. Toiselle osuudelle olin tehnyt muutaman metrin katkoja, jotka jatkuivat joko parin metrin päästä edestä, tai sitten parin metrin päästä sivusta. Nämä mentiin melkeen jälkitarkasti päältä kävellen :) VOI-luokan 90-kulma oli oppikirjamaisen kaunis. Nokka ilmaan kulmalla, käännös oikeaan ja pomppuaskeleella mättään yli ja uuteen suuntaan :) 

Onneksi tuli treeneissä vastaan vino ojanylitys, sillä niissä näyttää olevan joskus edelleen ongelmia. Taika lähtee hyvin helposti etsimään jälkeä ojan toiselta puolelta ja vastarannalta, mutta ei osaa laajentaa jatkon etsimistä vielä vastarannalla toiselle puolelle, eli jatko ei tule vastaan. Hyvin se kollasi ja tarkisti ojanreunaa vasemmalta puolelta, sekä ojan edestä että takaa, sekä oikeaa puolta ojan edestä, mutta sinne ojan taakse oikealle se ei osannut etsiytyä itse, mistä jälki olisi jatkunut. Tein sitten niin, että pysäytin koiran, otin lähetysasentoon, näytin kädellä suunnan, ja annoin ETSI!-käskyn. Johan alkoi taas touhukas selvitystyö :) En tiedä romuttiko meidän ensimmäinen VOI-luokan jälki jotenkin koiran itseluottamusta omaan jälkityöhönsä, sillä koira ei ollut yhtä varma mitä yleensä. Autoin koiraa aina vain sen verran, että se sai vahvistusta oikeasta suunnasta ja rohkaisua yrittämiseen, mikä auttoikin koiraa selvästi. 

Loppu tultiinkin taas puskat rymisten (minä...) ja nenä ilmaa skannaten, sillä ilmavainu saatiin sorkasta jo 20m aiemmin. Olin tehnyt sorkkaa viedessä koiralle vähän lisähaasteita kaadon luo. Halusin testata, mistä koiran sorkantuontijäljille eksyminen ensimmäisessä VOI-kokeessa johtui, joten juoksin makauksen ympäristön täyteen tuoretta pk-jälkeä sorkkaa tuodessa. Kulmaa lähestyessä koira selvästi ihmetteli hajumäärää, hidasteli ja luovi ilmahajun kanssa. En päästänyt sitä pitkälle liinalle, mutta sorkalle sillä oli vain menohaluja. Tämän halusinkin nähdä. Sorkan luona oli myös piilotettuna jäkälien alle maksamakkarapurkki ja juustopurkki, minkä sisällön Taika imaisi hyvin tyytyväisenä kuonoonsa :) Sorkalla vähän leikittiin ja sitä pussailtiin, mutta enempää se ei Taikan mielenkiintoa herätä. Niimpä kotia palattua tehtiin kotipihalla vielä sorkkanoutoa Helmin kanssa, ja Taika sai juosta kateellisena vierellä ;) 

Toko/RT

Helmi on hinkannut edelleen oikean puolen seuraamista, sekä takapuolen käyttöä oikean puolen paikallaankäännöksissä. Ei ihan helppoa tokopohjaiselle koiralle... 

Taika on duunannut istumisesta seisomista, sohvalla ja käskystä. Vaatii vielä pirusti lisätreeniä...