Niinun agilitykoulutuksessa

Naapuriseura järjesti Niinun agilitykoulutuksen nyt viikonloppuna. Otin kuunteluoppilaspaikan, sillä ajattelin kerrankin keskittyä enemmän gurujen ohjeisiin, sekä muiden koirakoiden tekemiseen ja niiden korjauksiin. Jos itse on oman koiran kanssa agilitykoulutuksessa, menee ainakin omalta kohdalta aika muiden kanssa lätisemiseen, lämmittelyyn, oman vuoron kurkkailuun ja koiraan. Muiden suorituksia ei tule tällöin Katsottua, eikä kuunneltua ohjaajan palautetta. Kyllä oppi radan laidaltakin ja paljon!

Ohjauskuvioissa ei tullut mitään uutta, mutta juuri eri kuvioiden vaihtoehdot ja vaihtoehtoiset reitit jatkoa ajatellen ovat sitä minun heikkoutta. Kysyin Niinulta meidän takaleikkaus- ja poispäinkääntämiseen liittyvistä ongelmista. Ohjeeksi tuli vain vahvistaa, treenata sitä lisää, ja opettaa koira luottamaan epämukavaan ohjaustapaan. Taika siis ei haluaisi kääntää minulle käännöksissä selkää, ja se inhoaa takaapäin ohjaamista. Tällöin myös sen etenemisvauhti yleensä laskee, kun Taika jää odottelemaan minua ja himmailemaan, ja kuvio saattaa irroittaa koirasta harvinaisen VÄ!-komennon ;) Harvoin näitä meillä käytetään, mutta poispäinkäännökset olisi hyvä osata kolmosissa... 

Muita ihan perusasioita, mutta usein unohtuvia juttuja olivat rytmitykset radalla. Hidastus ennen käännöstä, hidastuksella kerrottava käännöksen voimakkuus, varpaiden ja kengänkärkien muistaminen osana ruumiinkieltä, ei peruutella niistossa/saksalaisessa vaan askel ja käännös, sekä koiran palkkaus oletettuun jatkamissuuntaan ohjaajan tai koutsin toimesta, ei etupalkalla. Lisäksi takaakierroissa koiran ohjaaminen kaarelle, eikä esteen taakse, meni nyt vasta kunnolla jakeluun, kun kerkesi katsella muiden suorituksia. Tehty on kaikkia ennenkin, mutta ajattelematta niiden merkitystä. Omalla kohdalla varpaat tuppaavat unohtumaan lähes aina, sillä oma ohjaus on melko jäykkää. Hyvää kertausta. 

Myös poispäinkäännöksestä nähtiin malli, missä ohjaaja pakottaa koiran hyppäämään esteen takana edestään, ja sille vaihtoehtoisena mallina japanilainen. Japsia ollaan tehty vain persjätön yhteydessä. Sen veikkaan kaatuvan meillä reaktioaikaan ja koiran hitaampaan hypynkokoamiseen. Taika tekee kiellon "äkkinäisille" ohjauskuvioille, koska 60cm rimat vaativat hieman enemmän ponnistuspaikan etsintää, mitä paimenilla tai mediluokkalaisilla. Tähän asti poispäinkäännöstä on tehty siivekkeen kohdalta tai siivekkeen takaa. Tullaan kokeilemaan varmasti molempia omissa treeneissä. 

Niinun rata oli hieman isommalle kentälle suunniteltu, joten kentällä välit olivat pienemmät ja juostavaa vähemmän. Silti 5-6-7 pätkä pituuden ja putkiansan kohdalla sai melkeen kaikki ohjaajat juoksemaan henkensä edestä, kun takaakierrolle piti keretä ohjaamaan koiraa jotenkin. 

11 putken jälkeen 12-13-14 oli mahdollista suorittaa monella eri tavalla. Parhaimmaksi näytti muodostuvan 12 niisto ja 13 takaakierto, jolloin koira jäi 14 putkea lähestyttäessä ohjaajan oikealle puolelle, ettei hypännyt 12 hyppyä uudelleen. Putki-keppierottelu oli monelle hankala. Ohjaus vasemmalla kädellä ja jalalla, rintamasuunta ja varpaat toiseen keppiväliin, ja yläkropan sulkeminen vasemmalla kädellä ohjaamalla pois putkesta. 16-17 valssilla tai nenästä vetämällä. En ehtinyt nähdä yhtään suoritusta esteiltä 20-36, mikä näytti myös vähintäänkin mielenkiintoiselta :D 

Kotiin päästyä teki mieli napata vain koirat mukaan ja lähteä treenaamaan, mutta perinteisesti muu elämä, eli ruuanlaitto, siivoaminen, koirien lenkitys ja leipominen meni edelle ;)