Viime vuonna koko vuoden 2014 koontipostaus jäi muistaakseni julkaisematta. Oli vaan niin kaikin puolin ikävä vuosi, ettei tehnyt mieli muistella menneitä. Tänä vuonna nouseekin ensimmäisenä asiana mieleen ILO ja ONNI siitä, että meillä on edelleen kaksi koiraa, kumpikin on terveenä, kumpikin on pirteänä ja molemmat tahtovat ja voivat vielä harrastella. Kumpikaan koira ei ole sairastellut isommin tänä vuonna, kumpaakaan ei ole joutunut leikkelemään tai parsimaan kokoon, eikä muitakaan ongelmia tai loukkaantumisia ole ollut (kopkopkopkop...). Melko monen koiraihmisen Facekaverina tätä on osannut tänä vuonna arvostaa, kun on lukenut pitkin vuotta toinen toistaan ikävämmästä koiranomistajan painajaisesta :/ Toivottavasti ilo, onni ja terveys kulkevat samaan suuntaan kanssamme vielä monta vuotta eteenpäin.
Kulunut vuosi oli yhteen sanaan tiivistettynä YLLÄTYS!!! Silleen oikeen iloisesti huutaen lausuttuna! :D En IKINÄ olisi uskonut, että nyt ollaan loppuvuodesta tässä tilanteessa.
HELMIN 2015
Helmin kanssa on melko pitkään tuntunut uskoa, toivoa, intoa ja yrittämistä olevan osaamista enemmän. Helmin kanssa epätoivoisena tavoitteena oli saada avoimen luokan RTK2-koulutustunnus rally-tokosta valmiiksi 2015 aikana, ihan sama montako koetta siihen menisi. Henkisesti oli valmistauduttu melko moneen. Helmi tarvitsi siihen vain minimimäärän, eli kaksi puuttuvaa tulosta! Oli myös valmistauduttu olemaan iloinen mistä tahansa hyväksytystä tuloksesta, mutta Helmi veti melko pirtsakasti ja pilkun tarkasti ratoja menemään, joten pisteetkin olivat todella mukavat :) Ilmeisesti Helminkin mielestä hänellä oli jotain osaamisensa suhteen todistettavana :) Helmin kanssa oli tarkoitus todellakin jättää harrastuksia jo vähän vähemmälle, eli tyytyä vain rally-tokoon, mutta tämäpä ei meidän mustuaiselle sopinut, ei sitten ollenkaan!
Helmi uimasilla kesällä 2015.
Kuvaa niin täydellisesti Helmiä <3
HELMIN 2015
Helmin kanssa on melko pitkään tuntunut uskoa, toivoa, intoa ja yrittämistä olevan osaamista enemmän. Helmin kanssa epätoivoisena tavoitteena oli saada avoimen luokan RTK2-koulutustunnus rally-tokosta valmiiksi 2015 aikana, ihan sama montako koetta siihen menisi. Henkisesti oli valmistauduttu melko moneen. Helmi tarvitsi siihen vain minimimäärän, eli kaksi puuttuvaa tulosta! Oli myös valmistauduttu olemaan iloinen mistä tahansa hyväksytystä tuloksesta, mutta Helmi veti melko pirtsakasti ja pilkun tarkasti ratoja menemään, joten pisteetkin olivat todella mukavat :) Ilmeisesti Helminkin mielestä hänellä oli jotain osaamisensa suhteen todistettavana :) Helmin kanssa oli tarkoitus todellakin jättää harrastuksia jo vähän vähemmälle, eli tyytyä vain rally-tokoon, mutta tämäpä ei meidän mustuaiselle sopinut, ei sitten ollenkaan!
Helmille varattiin kesälle rally-tokokoepaikkoja aina vähän erikoisesti "viime hetken peruutuspaikoille", kun Helmi kestää kuumaa ja lämpimällä matkustamista melko huonosti, eikä liian kuuman kelin takia palauteta koemaksuja :) Onneksi koejärjestäjät olivat ystävällisiä ja ottivat mielellään viime hetken peruutuspaikkalistalle nimen ylös. Koko viime kesä 2015 ja kylmät ilmat olivat kuin suoraan meidän säätilauksesta :) Yhtäkään koepaikkaa ei tarvinnut perua helteiden takia, ja Helmi oli hyvinhyvin iloinen aina päästessään koereissuille mukaan :) Kun AVO-luokka ja RTK2-koulari surffattiin kahdella koekäynnillä kirkkaasti läpi, ja säiden puolesta koepaikkoja oli tarjolla, otettiin Helmin kanssa sitten VOI-luokka testaukseen samantien. Ensimmäinen koe meni vähän räiskimiseksi, mutta tulos kuitenkin. Aika harvinaisesti, Helmi suoritti myös VOI-luokan kolmella minimikoemäärällä hyväksytysti läpi, ja kaappasi kisakirjaansa heti perään toisen koularin rallysta, eli RTK3. Helmiltähän puuttuu kokonaan rally-tokon alokasluokan koulari RTK1, sillä Helmin kanssa rallykokeet on aloitettu jo 2012 epävirallisena aikana, jolloin koularit eivät kirjautuneet mihinkään virallisiin tietokantoihin.
Rally-tokotuloksien myötä oltiin niin fiiliksissä, että kun Taikan kanssa suunniteltu tokon uusien sääntöjen korkkaus 1.8 jälkeen piti skipata, tuli extempore mieleen sitten testata Helmin tokokoevalmiuksia parin vuoden tauon jälkeen :D Parin päivän treenillä saatiin vanhoilla taidoilla heti ALO1-tulos :) Tästä oltiin vielä enemmän fiiliksissä, minkä siivittämänä ilmoitin Helmin sitten rohkeasti BH-kokeeseen :D Sieltäkin hyväksytty tulos ja ihan ratkiriemukkaat fiilikset, sekä se meidän pk-puolen haave, eli BH-koulari. Helmin kanssa piti käydä vaan huvikseen tuossa yhdessä tokokokeessa viihdyttämässä yleisöä ja testaamassa uusia tokosääntöjä, mutta olihan se sitten pakko kokeilla uudestaan, oliko ykköstulos tullut pelkällä tuurilla, vai saisiko pienellä treenillä pisteitä hilattua vähän ylemmäksi, ja korjattua meidän pieniä rutiininpuutemokia kokeessa. Synttärilahjaksi tulikin lokakuussa sitten toinen ALO1-tulos parannetuilla pisteillä, ja ennakkojoululahjaksi joulukuun Kannuksen kokeesta se kolmas ja viimeinen ALO1-tulos, sekä TK1-koulari! Ihan mieletön Helminaattori, ei voi muuta sanoa! Eniten olin vuoden kokeissa tyytyväinen Helmin kehittyneeseen keskittymiskykyyn, käskyreagointiin ja meidän erittäin paljon parantuneeseen yhteistyöhön ja hallintaan. Myös uusissa paikoissa rallyily ja tokoilu onnistui yllättävän hyvin! Kyllähän Helmi bilettää ja rokkaa edelleenkin paikoitellen ihan liian kovilla kierroksilla, mutta osa tuosta vireen säätelystä ja hallinnasta on saatu koiran omalle vastuulle, ja muutenkin kehitettyä eteenpäin. Ikä varmasti on hionut terävimpiä kulmia tässäkin asiassa, mutta kyllä Helmin mieltä ainakin lämmitti BH-kokeessa kuultu ikäarvio kaksivuotiaasta tytönhupakosta :D Helminkin mielestä ikä on vain numero, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D Tiivistelmänä Helmi saavutti vuonna 2015 koulutustunnukset BH TK1 RTK2 RTK3, joista ollaan hyvinhyvin iloisia :)
Kun kuluneena vuonna Helmi on harrastellut ja kokeillut enemmän mitä ikinä olisin osannut edes kuvitella tai ajatella, kävi meillä koirahieroja lokakuussa tsekkaamassa koirat päästä varpaisiin. Mitään erityistä tai huolestuttavaa ei onneksi löytynyt, ja Helmin bilepassi sai jatkoleiman :) Mennään omaan rauhalliseen tahtiin ja puuhaillaan sen verran mitä huvittaa. Me ei olla koskaan oltu mitään suunnitelmallisia himotreenaajia, enkä usko tämän asian muuttuvan vastaisuudessakaan ;)
Kun kuluneena vuonna Helmi on harrastellut ja kokeillut enemmän mitä ikinä olisin osannut edes kuvitella tai ajatella, kävi meillä koirahieroja lokakuussa tsekkaamassa koirat päästä varpaisiin. Mitään erityistä tai huolestuttavaa ei onneksi löytynyt, ja Helmin bilepassi sai jatkoleiman :) Mennään omaan rauhalliseen tahtiin ja puuhaillaan sen verran mitä huvittaa. Me ei olla koskaan oltu mitään suunnitelmallisia himotreenaajia, enkä usko tämän asian muuttuvan vastaisuudessakaan ;)
Agilityn SM-hymyä :)
TAIKAN 2015
Vaikka Helmi veti hienon rivin yllärituloksia tänä vuonna, ei kateellinen pikkukakkonen jäänyt kyllä tulostasossa yhtään huonommaksi! Taikan kanssa noustiin 2015 aikana ylimpiin luokkiin kaikissa lajeissa, mitä sen kanssa (tällä hetkellä) harrastetaan! :D
Taikan kanssa oli tänä vuonna tavoitteena jatkaa agilityn 2.lk luokkanousuun oikeuttavien luva-tulosten metsästystä, ja parantaa agilityn tekniikkaa. Kuten tuloksista ehkä voi huomata, tapahtui alkukeväästä jotain ratkaisevaa, sillä sen jälkeen oli sokka irti, ja kakkosluokka pompittiin läpi kaksissa perättäisissä kisoissa, ja kaikki 2.lk tulokset kolmelta perättäiseltä radalta :) Helmikuussa meille väännettiin rautalangasta OMD-tekniikan 360 asteen käännös ja sen ennakointi (täng jyy Tiia!). Aluksi koira ei lähtenyt siihen yhtään mukaan, mutta kun ohjauksen etäisyydet hiottiin paimentyylistä spanielille sopivaksi, oli se siinä. Keväällä käytiin myös kahdessa muussa koulutuksessa, sekä otettiin muutama irtotunti Activelle, missä sattui meidän akilleen kantapäät olemaan treeniohjelmassa juuri niillä kerroilla. Jotenkin kaikki tuki vain toisiaan, koiran itseluottamus kakkosluokan korkeammilla 60cm rimoilla nousi kohisten, itseluottamus parani irtoamisissa, ja edestä vetäminen alkoi sujumaan koko ajan vaan paremmin ja paremmin. Takaakierroissa oli alkuvuodesta kunnon iloista perseilyä, mutta nekin saatiin koiran estevarmuuden ja moottorin kautta parantumaan. En olisi ikinä uskonut, että me joskus oikeasti muka kisattaisiin kolmosissa asti, mutta kun kerran koira haluaa pomppia spagilityä, niin antaa sitten puuhailla :) Kyllä se ohjaajakin on lajista jo vähän innostunut ;)
Agilityn osalta yksi vuoden kohokohdista oli agilityn SM-kisoihin pääsy rotuyhdistyksen joukkueessa. Mitään tulostavoitteita ei ollut, tärkeintä oli se osallistuminen. Taika tosin halusi poseerata keinun päällä pari sekuntia paparazzeille, mutta muuten ei meidän pieni pehmis ollut ison kirkon kisoista moksiskaan, ja ainakin kunnian rippeiden kanssa maaliin asti ;) Mitä isommat menot ja tapahtuma, sitä iloisempi koira :) Agilitystä saldona tälle vuotta siis 3 x 2.lk LUVA, 2.lk SERTI, nousu kolmosiin, yksi 3.lk yliaikanolla ja yksi vitonen. Hylkyjen osuus tuloksista kasvoi kolmosiin nousun jälkeen, mutta se on ihan normaalia.
Taikan kanssa oli tarkoitus vihdoin ja viimein korkata toko tänä vuonna, mutta kun rally-toko alkoi sujumaan ja vei mennessään, siirrettiin lopulta tokouran korkkausta joksikin aikaa. Enään ei määritellä mihin asti, sen näkee sitten. Rally-toko olikin tänä vuonna erittäin suuri yllätys! Ensimmäiset kisat korkattiin maaliskuussa täysillä pistellä 100/100p, eikä muissakaan kisoissa huonosti mennyt. Kesällä ulkokenttien tirppahavainnot ja makoisat tuulet maksoivat meille koepisteitä ja yhden keskeytyksen, mutta loppukesästä saatiin erinomaiset pisteet jo fasaanikentälläkin :D Hyvä opetus sinänsä. Spanielin kanssa kisataan ja kokeillaan tottelevaisuuslajit jatkossa melkeen tai kokonaan sisähalleissa, varsinkin alkukesästä. Silti olen melkein vain tyytyväinen, että koiralla on riistaviettiä näinkin paljon. Taikan kanssa oli tarkoitus rällätä ALO-luokka läpi, ja sen jälkeen vilkaista AVOa yhden tuloksen verran, että ollaanko sinne valmiita vai ei. Kun AVO-luokka oli kokeiltu läpi, piti meidän vilkaista vain VOI-luokkaa ja jäädä treenitauolla, mutta kun ensimmäisestä kokeesta tuli monen asian yhteisvaikutuksena hylsy, jäi se yhden tuloksen metsästäminen niin kaivamaan hampaankoloon, että marraskuussa oli sitten pakko ajella Kannukseen testaamaan VOI-luokkaa vielä uudestaan. Reilussa puolessa vuodessa Taikan kanssa kokeiltiin rally-toko siis ALO-luokasta VOI-luokkaan asti, mitä en olisi vielä vuoden alussa osannut edes kuvitella!
Taika kävi hakemassa myös BH-koulutustunnuksen palveluskoirien käyttäytymiskokeesta. Sinne oli tarkoitus mennä Helmin kanssa, mutta Helmin paikkamakuu ei ollut keväällä parhaimmillaan, minkä takia kokeeseen lähdettiin kokeilemaan onneaan Taikan kanssa. Seuraamiskaavioissa tarkkuuden putoamista loppua kohden, paikkamakuussa nousi lopussa istumaan, ja luoksetulon eteentulo vähän vino, mutta muuten hienoa suorittamista, ja tuomarin sanoin koira erittäin hyvin hallinnassa. Kaupunkiosuudessa Taikaa ei edes huomannut häiriöitä, sillä se jäljesti asfaltilla hyvin tarkasti edellä menneitä koiria, mistä tuomari sai hyvät naurut :) BH-koulari oli ihan jättipotti schpanielille :) Harmi ettei rodulla ole palveluskoiraoikeuksia, sillä Taika on luonnonlahjakkuus pk-jäljellä. Sitä treenataan myöhemmin toivottavasti omaksi iloksi, kunhan mejä on kokeiden osalta paketoitu kokonaan loppuun sitten joskus. Keppi-ilmaisuja ei ole koskaan opeteltu, ja omatoimijälkeilyssä luultavasti tehtäisiinkin vain puhdasta metsäjälkeä/peltojälkeä.
Kesällä Taikan kanssa käytiin myös neljässä mejäkokeessa. Ensimmäisestä kaatosateen kunniaksi se toinen ja viimeinen AVO1-tulos ja nousu VOI-luokkaan. VOI-luokka korkattiin perinteisellä nollalla, mutta ei koiran työskentelykään ollut silloin ihan normaalia. Tuomarikin ihmetteli, oliko remmin päässä sama yksilö, jonka luokkanousuykkösen hän oli kuukautta aikaisemmin tuomaroinut :D Voittajaluokasta saatiin tänä vuonna saaliiksi 2 x VOI3-tulos, joihin ollaan kyllä tyytyväisiä. Paremmat tulokset eivät jääneet osaamisen puutteesta kiinni, vaan kariutuivat tuoreisiin sorkkajälkiin, linnunpesään ja vielä liian epävarmaan katkon ratkaisemiseen. Makaukset Taika ohittaa myös turhan vauhdilla, mistä ei tyylipisteitä jaeta, mutta jäljestää se osaa. Kauden viimeisen kokeen tuomarin arvio olikin mieltä lämmittävää, kun tuomari ihaili ääneen koiran innokasta jälki-imua ja millin tarkkaa etenemistä, kunnes taas tuli ne hirvihighwayt vastaan... Jälkiuskollisuus nelijalkaisten häiriöiden suhteen saisi olla parempaa, mutta sitä ei ole itse osannut paremmin koiralle vahvistaa tai opettaa. Mejän suhteen me ei kuitenkaan luovuteta. Niin työläs, raskas, hikinen ja kova laji, mutta jotenkin jo niin verissä :)
Kuluneen vuoden aikana Taika taisi käydä jonkun viitisen näyttelyreissuakin heittämässä. Näyttelyt ovat koiralle hyvinhyvin rakkaita tilaisuuksia :D Niin paljon potentiaalisia rapsuttajia vain odottamassa löytäjäänsä ;) Taika suorastaan rrrrrrakastaa höylätä ihmisjoukoissa ja etsiä sen suloiseen katseeseen ja pehmeään turkkiin lankeavia ihmisiä :D Kulmauksia ei ole edelleenkään yhtään enempää kuin aiemminkaan, eikä liikkeessä hieman tiukat takaliikkeet ole parantuneet yhtään, mutta iloisella esiintymisellä ja kauniilla itsensä kantamisella saatiin kuitenkin muutama SA ja PN-sijoitus, sekä lottovoittona KV-näyttelystä yksi SERTI + VA-CACIB tienattua :) Mitä apaattisempia ja ujompia laamoja PN-kehässä on kaverina, sitä paremmin Taika yleensä pärjää. Taikaa ei selvästi haittaa lämmin ilma, kova hälinä, ahtaat tilat tai muiden koirien läheisyys yhtä paljon kuin joitain näyttelykavereita. Ihan kuin agikisoissa, tuumaa tenava :) Vieläköhän niitä puuttuvia sertejä jaksaisi metsästää...
Tiivistelmänä Taikan vuosi voisi olla vaikka BH RTK1 RTK2 (Agi3) + mejätulokset ja näyttelypönötyspalkinnot päälle.
* * * * *
Ihanaa kun on niin moneen lajiin taipuvat harrastuskaverit :) Ensi vuodelta on ihan turha odottaa tämän vuoden kaltaista tulostykitystä, eikä haittaa yhtään. Harrastellaan sen verran mihin on rahkeita, ja pyritään kehittymään kaikilla osa-alueilla. Se riittää sitten sinne asti mihin riittää, ja kaikkiin tuloksiin ollaan tyytyväisiä. Tavoitteita ei oikeastaan enään ole, mutta ehkä jotain yritystä ja suunnitelmaa pitää vielä kehitellä, ettei aika mene sohvalla löhötessä ja vain lenkkeillessä. Meidän tytöt tahtoo toimintaa! :)
Virallisten tulosten lisäksi vuoteen on mahtunut paljon mukavia treenihetkiä, autoiltuja kilometrejä, oivalluksia treenikentällä, enemmän ja vähemmän hyväntahtoista naureskellua omille mokauksille, yhdessä tekemisen riemua, kauniita kesäaamuja ja aikaisia lähtöjä, uusia tuttavuuksia ja monta pitkästä aikaa nähtyä vanhaa kaveria. Omista koirista on tullut opittua aimo annos lisää, omasta itsestä myös. Koiraharrastaminen antaa vaan niin paljon <3
Vaikka Helmi veti hienon rivin yllärituloksia tänä vuonna, ei kateellinen pikkukakkonen jäänyt kyllä tulostasossa yhtään huonommaksi! Taikan kanssa noustiin 2015 aikana ylimpiin luokkiin kaikissa lajeissa, mitä sen kanssa (tällä hetkellä) harrastetaan! :D
Taikan kanssa oli tänä vuonna tavoitteena jatkaa agilityn 2.lk luokkanousuun oikeuttavien luva-tulosten metsästystä, ja parantaa agilityn tekniikkaa. Kuten tuloksista ehkä voi huomata, tapahtui alkukeväästä jotain ratkaisevaa, sillä sen jälkeen oli sokka irti, ja kakkosluokka pompittiin läpi kaksissa perättäisissä kisoissa, ja kaikki 2.lk tulokset kolmelta perättäiseltä radalta :) Helmikuussa meille väännettiin rautalangasta OMD-tekniikan 360 asteen käännös ja sen ennakointi (täng jyy Tiia!). Aluksi koira ei lähtenyt siihen yhtään mukaan, mutta kun ohjauksen etäisyydet hiottiin paimentyylistä spanielille sopivaksi, oli se siinä. Keväällä käytiin myös kahdessa muussa koulutuksessa, sekä otettiin muutama irtotunti Activelle, missä sattui meidän akilleen kantapäät olemaan treeniohjelmassa juuri niillä kerroilla. Jotenkin kaikki tuki vain toisiaan, koiran itseluottamus kakkosluokan korkeammilla 60cm rimoilla nousi kohisten, itseluottamus parani irtoamisissa, ja edestä vetäminen alkoi sujumaan koko ajan vaan paremmin ja paremmin. Takaakierroissa oli alkuvuodesta kunnon iloista perseilyä, mutta nekin saatiin koiran estevarmuuden ja moottorin kautta parantumaan. En olisi ikinä uskonut, että me joskus oikeasti muka kisattaisiin kolmosissa asti, mutta kun kerran koira haluaa pomppia spagilityä, niin antaa sitten puuhailla :) Kyllä se ohjaajakin on lajista jo vähän innostunut ;)
Agilityn osalta yksi vuoden kohokohdista oli agilityn SM-kisoihin pääsy rotuyhdistyksen joukkueessa. Mitään tulostavoitteita ei ollut, tärkeintä oli se osallistuminen. Taika tosin halusi poseerata keinun päällä pari sekuntia paparazzeille, mutta muuten ei meidän pieni pehmis ollut ison kirkon kisoista moksiskaan, ja ainakin kunnian rippeiden kanssa maaliin asti ;) Mitä isommat menot ja tapahtuma, sitä iloisempi koira :) Agilitystä saldona tälle vuotta siis 3 x 2.lk LUVA, 2.lk SERTI, nousu kolmosiin, yksi 3.lk yliaikanolla ja yksi vitonen. Hylkyjen osuus tuloksista kasvoi kolmosiin nousun jälkeen, mutta se on ihan normaalia.
Taikan kanssa oli tarkoitus vihdoin ja viimein korkata toko tänä vuonna, mutta kun rally-toko alkoi sujumaan ja vei mennessään, siirrettiin lopulta tokouran korkkausta joksikin aikaa. Enään ei määritellä mihin asti, sen näkee sitten. Rally-toko olikin tänä vuonna erittäin suuri yllätys! Ensimmäiset kisat korkattiin maaliskuussa täysillä pistellä 100/100p, eikä muissakaan kisoissa huonosti mennyt. Kesällä ulkokenttien tirppahavainnot ja makoisat tuulet maksoivat meille koepisteitä ja yhden keskeytyksen, mutta loppukesästä saatiin erinomaiset pisteet jo fasaanikentälläkin :D Hyvä opetus sinänsä. Spanielin kanssa kisataan ja kokeillaan tottelevaisuuslajit jatkossa melkeen tai kokonaan sisähalleissa, varsinkin alkukesästä. Silti olen melkein vain tyytyväinen, että koiralla on riistaviettiä näinkin paljon. Taikan kanssa oli tarkoitus rällätä ALO-luokka läpi, ja sen jälkeen vilkaista AVOa yhden tuloksen verran, että ollaanko sinne valmiita vai ei. Kun AVO-luokka oli kokeiltu läpi, piti meidän vilkaista vain VOI-luokkaa ja jäädä treenitauolla, mutta kun ensimmäisestä kokeesta tuli monen asian yhteisvaikutuksena hylsy, jäi se yhden tuloksen metsästäminen niin kaivamaan hampaankoloon, että marraskuussa oli sitten pakko ajella Kannukseen testaamaan VOI-luokkaa vielä uudestaan. Reilussa puolessa vuodessa Taikan kanssa kokeiltiin rally-toko siis ALO-luokasta VOI-luokkaan asti, mitä en olisi vielä vuoden alussa osannut edes kuvitella!
Taika kävi hakemassa myös BH-koulutustunnuksen palveluskoirien käyttäytymiskokeesta. Sinne oli tarkoitus mennä Helmin kanssa, mutta Helmin paikkamakuu ei ollut keväällä parhaimmillaan, minkä takia kokeeseen lähdettiin kokeilemaan onneaan Taikan kanssa. Seuraamiskaavioissa tarkkuuden putoamista loppua kohden, paikkamakuussa nousi lopussa istumaan, ja luoksetulon eteentulo vähän vino, mutta muuten hienoa suorittamista, ja tuomarin sanoin koira erittäin hyvin hallinnassa. Kaupunkiosuudessa Taikaa ei edes huomannut häiriöitä, sillä se jäljesti asfaltilla hyvin tarkasti edellä menneitä koiria, mistä tuomari sai hyvät naurut :) BH-koulari oli ihan jättipotti schpanielille :) Harmi ettei rodulla ole palveluskoiraoikeuksia, sillä Taika on luonnonlahjakkuus pk-jäljellä. Sitä treenataan myöhemmin toivottavasti omaksi iloksi, kunhan mejä on kokeiden osalta paketoitu kokonaan loppuun sitten joskus. Keppi-ilmaisuja ei ole koskaan opeteltu, ja omatoimijälkeilyssä luultavasti tehtäisiinkin vain puhdasta metsäjälkeä/peltojälkeä.
Kesällä Taikan kanssa käytiin myös neljässä mejäkokeessa. Ensimmäisestä kaatosateen kunniaksi se toinen ja viimeinen AVO1-tulos ja nousu VOI-luokkaan. VOI-luokka korkattiin perinteisellä nollalla, mutta ei koiran työskentelykään ollut silloin ihan normaalia. Tuomarikin ihmetteli, oliko remmin päässä sama yksilö, jonka luokkanousuykkösen hän oli kuukautta aikaisemmin tuomaroinut :D Voittajaluokasta saatiin tänä vuonna saaliiksi 2 x VOI3-tulos, joihin ollaan kyllä tyytyväisiä. Paremmat tulokset eivät jääneet osaamisen puutteesta kiinni, vaan kariutuivat tuoreisiin sorkkajälkiin, linnunpesään ja vielä liian epävarmaan katkon ratkaisemiseen. Makaukset Taika ohittaa myös turhan vauhdilla, mistä ei tyylipisteitä jaeta, mutta jäljestää se osaa. Kauden viimeisen kokeen tuomarin arvio olikin mieltä lämmittävää, kun tuomari ihaili ääneen koiran innokasta jälki-imua ja millin tarkkaa etenemistä, kunnes taas tuli ne hirvihighwayt vastaan... Jälkiuskollisuus nelijalkaisten häiriöiden suhteen saisi olla parempaa, mutta sitä ei ole itse osannut paremmin koiralle vahvistaa tai opettaa. Mejän suhteen me ei kuitenkaan luovuteta. Niin työläs, raskas, hikinen ja kova laji, mutta jotenkin jo niin verissä :)
Kuluneen vuoden aikana Taika taisi käydä jonkun viitisen näyttelyreissuakin heittämässä. Näyttelyt ovat koiralle hyvinhyvin rakkaita tilaisuuksia :D Niin paljon potentiaalisia rapsuttajia vain odottamassa löytäjäänsä ;) Taika suorastaan rrrrrrakastaa höylätä ihmisjoukoissa ja etsiä sen suloiseen katseeseen ja pehmeään turkkiin lankeavia ihmisiä :D Kulmauksia ei ole edelleenkään yhtään enempää kuin aiemminkaan, eikä liikkeessä hieman tiukat takaliikkeet ole parantuneet yhtään, mutta iloisella esiintymisellä ja kauniilla itsensä kantamisella saatiin kuitenkin muutama SA ja PN-sijoitus, sekä lottovoittona KV-näyttelystä yksi SERTI + VA-CACIB tienattua :) Mitä apaattisempia ja ujompia laamoja PN-kehässä on kaverina, sitä paremmin Taika yleensä pärjää. Taikaa ei selvästi haittaa lämmin ilma, kova hälinä, ahtaat tilat tai muiden koirien läheisyys yhtä paljon kuin joitain näyttelykavereita. Ihan kuin agikisoissa, tuumaa tenava :) Vieläköhän niitä puuttuvia sertejä jaksaisi metsästää...
Tiivistelmänä Taikan vuosi voisi olla vaikka BH RTK1 RTK2 (Agi3) + mejätulokset ja näyttelypönötyspalkinnot päälle.
* * * * *
Ihanaa kun on niin moneen lajiin taipuvat harrastuskaverit :) Ensi vuodelta on ihan turha odottaa tämän vuoden kaltaista tulostykitystä, eikä haittaa yhtään. Harrastellaan sen verran mihin on rahkeita, ja pyritään kehittymään kaikilla osa-alueilla. Se riittää sitten sinne asti mihin riittää, ja kaikkiin tuloksiin ollaan tyytyväisiä. Tavoitteita ei oikeastaan enään ole, mutta ehkä jotain yritystä ja suunnitelmaa pitää vielä kehitellä, ettei aika mene sohvalla löhötessä ja vain lenkkeillessä. Meidän tytöt tahtoo toimintaa! :)
Virallisten tulosten lisäksi vuoteen on mahtunut paljon mukavia treenihetkiä, autoiltuja kilometrejä, oivalluksia treenikentällä, enemmän ja vähemmän hyväntahtoista naureskellua omille mokauksille, yhdessä tekemisen riemua, kauniita kesäaamuja ja aikaisia lähtöjä, uusia tuttavuuksia ja monta pitkästä aikaa nähtyä vanhaa kaveria. Omista koirista on tullut opittua aimo annos lisää, omasta itsestä myös. Koiraharrastaminen antaa vaan niin paljon <3
Rally-tokotytöt kesällä 2015 :)
No on teillä ollut kyllä huikea vuosi, olette taitavia. :) Oikein menestyksekästä & mukavaa alkanutta vuotta!
VastaaPoista