Hallitreeniä ja luistelua

Tällä viikolla tytöt ovat lenkkeilleet vähän normaalia niukemmin. Kaikki polut ja pyörätiet ovat peilijäässä ja montuilla, eikä pystössä meinaa pysyä yksikään kaksi- tai nelijalkainen seuralainen. Onneksi tarvittaessa pääsee halliin treenaamaan, sillä siellä on pitävä alusta, eikä sääolosuhteet vaikuta. Helmin kohdalla liukkaat kelit ovat aina extravaarallisia, kun takapää jumii jännittyneestä kävelystä, mutta itsesuojeluvaisto ei hälytä mistään vaarasta... Helmin mielestä se on ilmeisesti mukavaa kiihdyttää täyteen laukkaan peilikirkkaalla pyörätiellä, ja sutia painovoimalla päin suoran päässä olevaa lumipenkkaa,  mistä taas jatkaa matkaa seuraavan vauhtilinjan ja lumipenkan suuntaan... Iso koira, pennun sydän. 

Tiistaina käytiin rallyilemässä taas Taikan kanssa. Tehtiin lyhyet radanpätkät vain kerran. Muuten vain puuhailtiin, tehtiin vähän omatoimitokoa ja jahdattiin kania. 

Keskiviikkona tehtiin kotipihassa merkin kiertoa rikas ja rutiköyhä -menetelmällä, sillä Helmillä on paha tapa näköjään olla yrittämättä kunnolla ensimmäisellä kerralla, jolloin yritys on lähinnä hupikierros jossain tötsän lähettyvillä. Ei toimi kokeessa, ei... Taika voi spurttailla merkin kierron kerran kunnialla läpi milloin tahansa, mutta ei halua tehdä toista kertaa edes eri paikasta lähetettynä :) Pitää muistaa jättää siihen yhteen onnistuneeseen kertaan ja treenata vain yksi kierto per treenikerta. 

Kävimme myös illasta aksatreeneissä, missä oli kisanomaista ratatreeniä. Pikkuhiljaa alkaa tuntuma ja meno olla normaali, mutta vielä pitää hinata rimat kisakorkeuteen, ennen kuin uskaltaa laittaa vuoden ensimmäistä agi-ilmoa menemään. Radalla ongelmia tuotti ainoastaan A:n jälkeinen vino takaakierto (13), mitä en muistanut mennä ohjaamaan vasta kun koiran ollessa alastulolla. No myöhässähän sitä oltiin :D Loppujen lopuksi se onnistui parhaiten sylkkärillä. Siinäkin hoksasin vasta myöhemmin, että olisin voinut olkapäällä ohjata koiralle seuraavan lähestymisen paremmin, nyt tuli ohjeiden puutteen takia liian iso kaarros. Koutsinkin mielestä positiivista oli se, että ohjaan koiraa koko ajan kauempaa ja kauempaa, lähettelen sitä itsenäisiin suorituksiin, kepeille kestää jo leikata ja ottaa etäisyyttä, enkä ole enään kovinkaan usein tämän takia myöhässä. Meidän hankalimmat pystysuorien lähestymisten takaakierrot (5-6, 10-11 ja 19-20) menivät kaikilla yrityksillä nappiin, mikä on meille erittäin iso juttu! Selvästi näihin on löydetty nyt yhteinen sävel, ja koiralla on malttia "ottaa ne", vaikka oikomaan takana odottavalle A:lle tekisikin kovasti mieli :) Keinu tultiin molemmilla radoilla edestä jipittäen ja ihan kiitettävällä vauhdilla. Siis meidän pahimpiin etanasuorituksiin verrattuna :D A:n kontaktit ovat aina täydelliset, puomin alastulossa meinaa nyt perseillä silloin tällöin. Tähän nyt korjaussarjaa menossa. 

Agitreenien jälkeen käväistiin pikaisesti pihalla ja siirrettiin kamat naapurikentälle. Autossa hengaillut Helminaattori teki ruutua banaanipalkalla ja paikkaistumiset. Tähän ajetaan nyt vihjerutiinia sisään. Katsotaan kauanko menee, että koira malttaa luottaa siihen. Ensimmäistä kertaa Helmin ruutuun yhdistettiin seisomasta maahanmeno. Ei onnannut ensimmäisellä kerralla, mutta meni jo toisella. Heti perään kuitenkin taas vain puhdas ruutuunlähetys ilman lisäohjeita. 

Taika tokoili myös ruudun alkeita, seuraamista ja käännöksiä, liikkellelähtöjä, liikkeestä maahan, kaukot ja luoksarin. Seuraamiseen haetaan nyt oikeaa virettä ja tunnetilaa. Kaikki vanhat ja uudet palkkaustavat ovat nyt testauksessa ;)