Jotain tylsää treenivuodatusta

Takatalvi, EN TYKKÄÄ!!!

Tältä näyttää hymy korvissa asti :D

Taikan kanssa päästiin juoksusta huolimatta parin viikon tauon jälkeen ulkoiluttamaan juoksupöksyjä. Rata oli onneksi vauhtirata ja helpohko sellainen, joten saatiin taas hieman hyvää agilityä alle pitkän tauon jälkeen. Meidän koko talvikausi on ollut agitreenien suhteen hyvin risainen, eikä kisakunnossa olla vieläkään. Treenit menivät siitä huolimatta hyvin! Kaikki keppikulmat ensimmäisellä yrityksellä oikein, ja sama kontakteilla. Nyt vaan rytmitystreeniä, tekniikkapätkiä ja kisarimoja alle, ja kesällä kisoihin! :) Tenava oli hyvinhyvin iloinen agitreeneihin päästyään, ja hymyili kentän laidalla kuin pieni naantalin aurinko :)

Kuvassa on Helmin tokoilut keskiviikkona Taikan agitreenien jälkeen. Kentällä on tarkoituksella paljon romua, liikkeitä tehdään kohti ruutuja ja kenttäroinaa, noutokapulan heitto on suoraan ruutua kohden, ja kaikki liikkeet tehtiin satunnaisotannalla, eli ei tyypillisessä koejärjestyksessä. Helmi ottaa kovasti häiriötä kenttätavaroista, luulee tietävänsä minua paremmin mitä seuraavaksi tehdään, ja arpoo lonkalta kiihdyksissään pyydettyjä liikkeitä. Ei onnistu! Jättävät liikkeet olivat ihan törkeitä räpellyksiä, kun koiran huomio oli vieressä olevassa merkkitötsässä ja ruudun kulmakartioissa. Tehtiin sitten korjauksena jättäviä asentoja reaktioleikkinä heittonameilla, sillä Helmi jos kuka ymmärtää saamatta jääneen juustopalan ja väärän asennon päälle ;) Ruudun kulmatötsiä käytettiin apuna myös kaukoissa. Nyt huomasin syyn meidän huonontuneeseen maa--->istu -siirtymään. Kierroksilla reagoi niin voimakkaasti käsimerkkiin, että peppu pompsahtaa samalla hetken verran ylös. Tämä on ollut ennenkin tiedossa, mutta ALO-kaukoissa sen sai pienellä siirtotreenillä ennen koesuoritusta aina kuriin, mutta AVO-etäisyydellä hankalammin. Pitää kokeilla siihen kahta eri korjaussarjaa, joko siirtymä varmemmaksi häiriöstä huolimatta, tai sitten käsimerkki matalammaksi/erilaiseksi ja käsky neutraalimmaksi. Reaktioajassa ei ole mitään ongelmaa, mutta tämänkin liikkeen voi suorittaa pyydettyä näyttävämmin, tuumaa meidän Helminaattori ;) Tasamaan kapulanouto oli hieno! Palautusvauhti saisi olla intensiivisempi, mutta kapulan jyystäminen on jäänyt täysin kokonaan pois. Voihan apunakki! :D 

Torstaina käytiin hyyyyvin hitaan pyöräilylenkin ja päivänokosten jälkeen noutajayhdistyksen vapaavuorolla treenaamassa pikkuhallissa tokoa ja RT-ongelmia. Hallissa oli kivasti häiriötä, mutta Helmiä ei semmoiset kiinnostaneet. Ainoastaan naapurin palkkareppu piti käydä ratsaamassa vapaa-ajalla ;) Helmi teki AVO-kaukoja lyhyellä etäisyydellä ja minun ollessa kontalleen koiran edessä. Kokeiltiin edellisen päivän tokotreenien löydettyjä ongelmia ja ratkaisuvaihtoehtoja. Lisäksi otettiin siirtymä istu-seiso työn alle. Sitä on treenattu jo ennenkin, mutta ei näin kovassa häiriössä. Rallyn 360 käännös paikallaan molemmilla puolilla seuraten on nyt myös tehotreenissä. Punainen 28cm tötsä löytyi myös vihreältä nurmelta, mutta rallyn takia tarjoaa nyt merkin taakse pysähtymistä, joten paluumatkaa buustattiin sitten taistelulelun kanssa. Jättävissä liikkeissä maa ja seiso onnistui joka kerta hyvin, istuminen vain 50-60 yrityksistä. Selkesti tehokuuri on taas paikallaan. Paikkaistuminen tehtiin Hoppu-flatin vieressä. Levottomat etujalat, mutta asento pysyi hyvin, ja koira tiesi alusta asti mitä liikettä oltiin suorittamassa, joten siihen ollaan nyt tyytyväisiä. Loppuun tehtiin vielä Helmille pirun vaikea RT:n vasemmalla perusasennossa seisominen häiriössä pari minuuttia. Vielä tarvitsi yhden korjauksen, mutta asento oli muuten hyvin rauhallinen. Helmin häiriönsieto (ihmiset + koirat) on parantunut parissa vuodessa ihan huikeasti! Yksi pieni taaperokin sivutettiin vain parin metrin päästä ilman sen kummempia ystävyydenosoituksia. Iso asia meidän hyvin lapsirakkaalle Hempukalle ;) Tenava puolestaan laski pupuja autossa treenien ajan, sillä Taikan pinkit juoksupöksyt olisivat herättäneet ehkä liikaa ihailua poikakoirissa ;) 

Tytöt testasivat viikolla kotona myös tulitikuilla ja lasipurkeilla hajutunnistusta (palava pää poistettu). Oman hajun mausteena yksi kinkkukuutio yhdessä purkissa. Yllättäen Taika oli se joka ilmaisi intensiivisesti ja hoksasi homman jo toisesta yrityksestä. Pitää varmaan tätä metodia kokeilla myös tunnarin kanssa, kun molemmat kuumuvat liikaa näkyvästä noudettavasta ja suuhun otettavasta tavarasta, kun nouto ja tarttuminen on molemmille niin vahva asia.

Itsestä on tuntunut, että me ei olla treenattu viikkoon yhtään mitään, mutta näköjään jotain on kumminkin tullut tehtyä. Lisääkin tyttöjen mielestä voisi puuhailla, mutta välillä pitää olla myös tylsää ;)  

5 viikkoa siihen meni, mutta nyt se on luettu kannesta kanteen! 

Yli 700 sivua tiukkaa rakennetekstiä, havainnekuvia ja 

pohdintatehtäviä. Kieltämättä koirien seisotuskuvia 

katselee nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. 

Ihan mahtava kirja, voin suositella!