Taikalle mejä VOI1

Taika ja tuomari Juha Pelttari Siikalatvan Ristironkkelissa:) Pieni mejäkoira murjottaa, 

kun häntä ei päästetty järveen uimaan ;) Ihan turhaa tämmöinen poseeraaminen!

Huh huh tämän mejän kanssa... On tullut itkettyä muutamallekin koirakaverille tämän lajin ongelmia tänä keväänä. Taikalle pukkasi juoksun jälkeen valeraskaus, jolloin se on normaalia pehmeämpi ja enemmän minussa kiinni. Kevään ensimmäin mejäjäljen onnistuin myös tekemään keskelle kuuminta kaninpaskaesiintymää, ja koiran kevään ensimmäinen jälkityö oli vähintäänkin lennokkaan riemuisa :D

Kevään toinen lyhyt harkkajälki

MAALI! :)

Toisen jälkitreenin uskalsin tehdä vasta yli kuukauden ensimmäisen jälkeen, ja perua tässä välissä epätoivoisena yhden koepaikankin. Ihan hyvä että peruin, sillä toinen mejätreeni meni melkein yhtä huonosti kuin ensimmäinenkin. Alku hyvin, mutta katkolle itsepintaisesti vasemmalle, vaikka jälki jatkui oikealle. Vauhdin ja jälki-innon hiipuminen suopursuviidakkoon, ja ainoastaan tuettuna sorkalle asti, missä megapalkka jälki-innon lisäämiseksi. Toinen mejäkoeilmo poiki sitten varasijapaikan paria päivää ennen starttia, joka otettiin vastaan. Mejäpyyhkeelle oli jo katseltuna sopiva naulakko valmiiksi, ja koiran uhkasin siirtyvän lopullisesti pelkästään tylsäksi tokokoiraksi, jos niitä jäniksiä jäljestetään kokeessa :) En tiedä olisiko pitänyt jo viime kesänä uhata agilityn lopettamisella, jos ei ne riistajäljet ja puput ala jäämään koejäljillä rauhaan ;) Nyt nimittäin viikonlopun kokeessa koiran jäljestys näytti taas siltä, mitä se oikeasti onkin :)

Maastomestarin erikoinen :)

Hirrveen lepposa ja helppo reissukaveri

Sieltä sitä tultiin

"Koira tutkii alun ja ohjataan jäljelle. Eteneminen on verkkaista ilmavainua hyväksi käyttäen. Kaikki osuudet jäljen mukaisesti. 3.osuudella työskentely menee kyseleväksi ja ojissa rupeaa kulumaan aikaa. Meinaa koko homma mennä heinän syönniksi. Muutamalla kehoituksella jatketaan matkaa. Katko selviää hakemalla ja tavalliset kulmat tarkasti. Makauksista 1.yli, loput merkataan. Kaadon haistaa 50m päästä ja nokka pystössä suoraan sorkalle. Erinomainen suoritus, vaikka 3.osuuden vatuloinnit himmentää pisteitä." Laukauksen sieto hyväksytty. VOI1 42p. 

Jäljen ojat olivat niin syviä, ettei koira meinannut päästä vastarinteestä ylös! Pari kertaa hyppelehti seinämää pitkin ja yritti saada tassuja reunan päälle, minkä jälkeen joutui hakemaan parempaa paikka nousua varten. Tästä ilmeisesti väsähtäneenä jäi välillä ojaan palloilemaan. Melkein hukka otettiin pitkästä ja vinosta ojanylityksestä, kun koira ei löytänyt ylösnousupaikkaa, ja ojan pohjalla oli mukavana houkutuksena juottopaikka ja kasvispystybaari auki ;) Ylös päästiin lopulta vauhtia sivuttain ottamalla, kun äiskäkin tajusi ylityksen olevan kovasti vino, ja lakkasi pitämästä liinaa vastarannalla kireällä... Melkeen teki mieli potkaista itseäni päähän, kun en luottanut koiraan ja sen nenään... Sorkalle Taika ei koskaan halua mennä liina kireänä ja suoraan. Se haluaa haistaa ja paikallistaa sorkan, ennen kuin tekee tyylipuhtaan kohtikävelyn :) Eniten olin tyytyväinen ensimmäiseen onnistuneeseen katkokulmaan koetilanteessa, vaikka se oli vielä meille vaikeampana oikealle puolelle jatkuen. Taika on katkoilla hyvin vahva vasuri, en tiedä miksi :) Ammunta oli leppoisin meille ikinä. Jännäsi naapurissa huutaneita kavereita, mutta ei mitään paineistumista laukauksesta. Jäljesti vain innokkaasti muiden koirien jälkiä, ja tiesi tasan tarkkaan, mitä siellä oltiin sinä päivänä tekemässä ;) 

Taas oli vesi ojassa kumpparin vartta syvempää... 

Uudet mejäsukat neitsytmatkallaan ;)