Taikalle mejä VOI1 49/50p!!!

Mejäirvistys!

Kävimme Tenavan kanssa Iin mejäkokeessa poikkeuksellisesti pe + la. Kyseessä oli todellinen lähikoe, sillä matkaa koepaikalle oli vain 53km! Kokeessa oli etusija sprinkuilla ja tanskandogeilla, ja hyvin paikat oli näillä roduilla täytettykin. Doggeja oli 2kp, enkkusprinkkuja 9, vierailevia fieldejä 1kpl ja waleseja 1kpl, eli meidän Taika. Puolet koirakoista oli etelästä, ja puolet pohjoisen tuttua väkeä. 

Perjantain jälkienvetopäivänä oli vähän turhan lämmin. Tähän kun yhdistettiin liian vähä juominen, oli mejäkokeesta hankittu auringonpistos taas ajankohtainen :/ Omalla ja parin jäljellä löytyi vettä ja ojaa varsinaista tarvetta enemmän... Enemmän oli ainoastaan äkäisiä itikoita, joita kirottiin viikonlopun mittaan kyllä useampaan otteeseen ja hyvin lahjakkaasti. Jälkienvetopäivä oli kivasta parista huolimatta sen verran shittymäinen, että mejäkarman mukaan seuraavan päivän jäljestyksestä oli lupa odottaa edes kohtuullista tulosta ;) Taikan jäljellä tuomarina oli Karlströmin Juha.

Koeselostus; Lähtämakuu osoittaen liikkeelle. Etenee sopivaa kävelyvauhtia maa- ja ilmavainua sekoittaen. Makauksista merkkaa kolme, yhden sivuuttaa puolen metrin päästä. Kulmat suoraviivaisesti, katkokulma suoraviivaisen tehokkaasti. Osuudet hyvin ja kolmannen osuuden lopulla lähtenyt teerikana osoitettiin selvästi ja jatkettiin jäljestystä. Suoraan sorkalle, nuuskii, jää. Erinomainen suoritus. VOI1 49/50p.  

Tuonne lintutyölle asti jäljestys oli ollut todella vaivatonta, makaukset ilmaistiin nopeasti, mutta ilmeisesti tarpeeksi kuitenkin. Lintu oli muutaman metrin jäljen sivussa, sillä luulin ensin koiran hukanneen jäljen, kun yhtäkkiä se teki niin säpäkät pyörähdykset, mutta lintuhan sieltä pistettiin taivaalle. Vaistomainen karjaisu "TAIKA!", ja hetken tauon jälkeen äkäinen rallykäsky "JÄTÄ!" :D Taika pysähtyi siivitykseen, mutta ei istunut, joten piti ottaa varmuuden vuoksi äkäisellä äänellä tilanne haltuun, ettei lintu vie kaikkia aivosoluja lenkille ;) Kehoituksesta palasi jäljestämään, mutta selvästi tirppakontakti jäi painamaan mieltä, sillä jälkiuran päällä tiukasti edennyt jäljestys muuttui puskaralliksi ja hakukuviolla jäljen molemmin puolin ilmavainuiluksi. Eihän se muuten olisi ollut ongelma, mutta tuo jäljen loppu oli jälkialueen pahinta pajupuskaa ja tiheikköä, jossa oli tehty risusavottaa kaikki puujätteet ja oksat maahan jättäen, joten perässä tultiin siinä vaiheessa jo melkein itkua vääntäen, sillä pystössä pysyminen, ojien ylittäminen, puskien läpi sukeltaminen ja remmin selvittely lennossa alkoi mennä jo yli fyysisten voimavarojen. Sorkkaa ja loppumakausta ei näkynyt ennen kuin vasta koira oli sen päällä, mutta onneksi on jälkitarkka koira :) Tuomarin kiitoksesta se vasta riemu repesi, ja koira oli NIIIIIIIN polleana kehuista :D 

Oman jäljen jälkeen oli onneksi yksi koejälki välissä ennen omaa opastusta, sillä nestettä piti tankata litran verran urheilusta palautuakseen. Oma opastus taisi olla kaikista märin, sillä matkalla ylitettiin kolme suota ja yksi pieni heinälampi. Onneksi jälki oli arvottu tanskandogille, sillä mäykyt olisivat olleet hankaluuksissa. Dogille valitettava nolla aikarajan ylittämisestä, sillä jäljestys käynnistyi hitaasti ja heinä vei monessa kohtaa voiton. 

Palkintojenjaossa ei oikein tiennyt mitä odottaa, hukatonta kakkosta vai vaatimatonta ykköstä. Oma mielikuva jäljestä oli lähinnä helvettiä, mutta pääsipähän ainakin kunnolla yllättymään, sillä loppujen lopuksi Taika oli koko kokeen paras koira henkilökohtaisella piste-ennätyksellä :D Muillakin mejätutuilla meni hyvin, suurin osa koirista teki joko kakkosen tai ykkösen luokasta huolimatta. Oli taas kerrassaan rankka reissu, mutta kannatti käydä tekemässä ;)