Eläintarhasta ja elämyspuistosta terveisiä! :D
Huh huh... Melkeen voisin sanoa, ettei koskaan enään Pyhännälle mejäkokeeseen :D Ei vaan ole meidän paikka :) Viikonloppuna käytiin siis mejäkokeessa tämän piirin eteläisimmässä koepaikassa. Lauantaina jälkienvetoon meni ennätysaika, kun meidän jälkiparille sattui melko haastavat maastot alustaksi. Kumppari uitettiin ojassa kahdesti, kun hyppäämälläkään ei aina päässyt yli. Yöksi kotia nukkumaan, kun paikanpäällä en pysty yöpymään, ja Helminaattori vaikkakin arvostaa kaksiskeskistä pihapuuhapäivää Kepon kanssa, odottaa aina meitä yöksi kotiin <3
Aamulla herätys 04.15 ja kuudelta ajamaan. Jälkiarvonnassa sattui meille hyvin, kun saimme jäljen keskivaiheen jälkeen, sillä Taika tuntuu olevan parempi päiväjäljillä, entä kuin suoraan aamulla nukkumasta valjaisiin vedettynä ;) Jälki alkoi todella mukavasti, mutta sitten iski taas mejäkarma ja kovasti ;) Hirviä, peuroja, kanalintuja(?) ja kaksi saapasparia koira mukanaan, oli vähän liikaa jo jälkikoiralle :/
Paperissa mainitun lisäksi ohitimme kyykäärmeen taktisesti metrin päästä, onneksi ilman iskuja... Koira meni hakkuuaukealla sillä hetkellä onneksi maavainulla kahden puolukkakumpareen välistä pää alhaalla, ja minä rymysin puolikuolleena perässä. Tuomari kiljaisi ääneen, että "varo, käärme!!!" ja minä pysähdyin että "MISSÄ???" Tuomari sohi muistaakseni ilmaa käärmemättään toisella puolella, jotta sai luikeron huomion itseensä, ja me kiiruhdimme melko reippaasti eteenpäin. Taika ei edes päätä nostanut tälle kiljunnalle ja episodille :D Pääasia että koira on edelleen pistämätön ja ehjä <3
Omalla opastettavalla jäljellä oli tuttu vauhticockeri meno päällä. Hyvä että oli, sillä vähänkään raskaammalla tai hitaammalla koiralla olisi aika tullut täyteen jo kolmannella osuudella, tai homma hyytynyt pahasti jo puolessa välissä. Tuomarikin huokaisi sorkalla, että "olipa melko fyysinen jälki". Maasto oli periaatteessa helpon näköistä, mutta pohja täynnä vuorotellen kaatuneita puita, pieniä tai isoja ojia, saniaisia, puskia, pieniä ja isoja ojanpientareita, harjuja ja jyrkiä laskuja. Peurakin vilahti eilen jälkeä vetäessä, minkä koira myös noteerasi. Jäljen opastus kävi ihan jo maksimisykkeen urheilusuorituksesta, minkä takia jäljen purkuun meni normaalia kauemmin aikaa, kun jalka ei enään tahtonut nousta, ja ojien ylityksessä (konttaamisessa...) paloi aikaa.
Koe oli meille kauden viimeinen, joten ykkösjahtia jatketaan sitten Taikan kanssa toivottavasti ensi vuonna :) Oi voi mejä mejä...
Erittäin hyvä ellei täydellinen palautusmiseväscombo...
Me osataan jo varautua mejäkokeessa odotteluun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)