Puunhalaaja ja Bananisti

 

 

 

Bananisti ja Puunhalaaja

 

 

Kävimme sunnuntaina korvessa koirien kanssa lenkillä. Koirilla oli jostain syystä normaalia enemmän virtaa, ja sammal pölisi koko lenkin ajan. Kun Helmille tuli liian kuuma, löytyi sopiva oja viilentymistä varten. Toki ojan vesi maistuu aina paremmalle kuin se koiria varten mukanani raahaama pullovesi... :) Uutta polkua lähdettiin myös riskillä tutkimaan, mutta sepäs menikin juuri sinne minne olin laskeskellutkin. Lenkki oli tarkoituksella pitkä, ja semmoinen siitä tulikin. Olimme tilanneet paluukyydin kepolta 1,5h päähän, mutta metsästä selviydyttiin jo tunnissa pois. Hetken ajan keskellä ei mitään kyllä pelotti, päästäänköhän sieltä omin voimin ollenkaan pois, kun kesken takaa-ajon Taika väisti Helmiä ja pomppasi suoraan kylki edellä männyn kylkeen! Vähän liikaa vauhtia ja huono jarru on aikaisemminkin melkeen johtaneet loukkaantumisiin, mutta ei Taika jouda semmoisia miettimään, pääasia että on hauskaa!!! Sen verran kovaa tekoa mänty kuitenkin oli, että Taika kietoutui vauhdin ja loikan voimasta lähes puun rungon ympäri ja kiljaisi pahasti. Pari sekuntia koira kasasi itseään ja lähti mutkalla puun juuresta minua vastaan. Tutkin koiraa käsin tunnustellen, mutta Taika ei näyttänyt reagoivan mihinkään kohtaan tai väistävän kosketusta. Hengailimme paikalla vähän aikaa ja jatkoimme sitten alkuun varovasti remmissä kävelyä isoa tietä kohti. Tielle oli matkaa pari kilometriä, joten muutama synkkä ajatus ehti tulla mieleen... Onneksi koira näytti kävelevän normaalisti, vaikka olikin hieman vaisu. Loppumatkasta remmiin alkoi tulla semmosta painetta ja jalan vieressä kävely olla edistävää sorttia, että päästin kokeeksi koiran vapaaksi. Loppumatkan Taika sai liikkua omaan tahtiin, eikä sitä todellakaan tarvinnut perässä vetää :) Iskusta näytettiin selvinneen pelkällä säikähdyksellä, mutta varmuuden varalta annoin koiralle puolikkan kiputabletin kun päästin kotiin. Nyt sitten koiraa on tarkkailtu ja hiplattu joka välissä ja kuunneltu jokaista nukkuvan koiran äännähdystä korvat höröllä. Kotona taas vedettiin siihen malliin piharallia, että ainakaan mistään vakavasta vammasta ei voi olla kyse :) Joku ruuvi kai vaan löysällä tuolta päänupista, kun jalat vie koiraa, eikä toisinpäin :D

 

Eilen sitten naksuteltiin molemmille koirille. Taikalle käsikosketusta (seuraamista varten) ja Helmille nopeaa maahanmenoa, seisomista, käsikosketusta ja käsimerkkejä. Helmi yllätti positiivisesti naksujumpassa, sillä Helmille ei juurikaan ole naksauteltu. Ei Taikallekaan mitään temppuja ole sillä opetettu, lähinnä kosketusalustalle hakeutumista. Jos vaan jaksaisi, voisi sitä kyllä hyödyntää monessa muussakin asiassa. Jos ja jos... :D