Tänään käytiin taas "omalla" jalkapalloniityllä treenaamassa muisteja ja hengailua. Äippä teki sheippausta ja rauhoittavia signaaleja taas uudelleen kerranneena ja opiskelleena käytännön testejä.
Taika vihaa sitä kun Helmin noutojen ajaksi sidotaan lampun pylvääseen tai jalkapallomaalin tolppaan kiinni, muut saa ja minä en! Taikalle otettiin avuksi näihin treeneihin semmonen maaruuvi, minkä pystyy ruuvaamaan maahan mihin tahansa, eli lähemmäksi meidän lähetyspaikkaa. Taika treenasi siis passiivista hengailua.
Helmi treenasi muisteja, linjoja, sokkolinjaa tuttuun paikkaan ja pillikomentoja. Kentälle mentäessä piilotin taas koiran huomaamatta metsän puolelle kaksi damia ja yhden vielä metsän reunaan. Muistidamit (3kpl) vietiin molempien koirien kanssa yhdessä, hyvin flegmaattisesti ja rauhassa kävellen.
Taika sidottiin maaruuviin, Helmin kanssa lähetyspaikalle ja vain rauhassa paikkamakuu Helmille. Hyvin totteli. Taika meinasi nostaa volyymiä, kun mitään ei tapahtunut ja hänet oli sidottu yksinään miljoonien etäisyysyksiköiden päähän, eli meistä 6m oikealle :) Hengailin, kävelin hitaasti ja esittelin välillä rauhoittavien signaalien valikoimaa Taikalle, palkkasin "siinä ohimennen" kun oli mahdollisuus mennä koiran luo hiljaisuuden aikana ja loittonin taas. Helmi edelleen paikkamakuussa ja WTF ilme naamalla. Kun tenava rauhoittui, pääsi Helmi noutoon. Selvästi Taikan ärsytyskynnystä nosti aina kun menin Helmin luo ja otin lähetysasennon. Kateellinen pikku raketti :) Helmi saikin valelähetyksiä muutamaan otteeseen ja takaisin paikkamakuuseen. Ei tehnyt yhtään huonoa Helmillekään. Taikan luo menin palkkaamaan vasta kun koira oli taas rauhoittunut. Välissä tuntui jo kovasti, että pienenpieni idealamppu syttyi Taikan päässä. Minua ei siis saa huutamalla takaisin. Ääntä tuli nimittäin vain silloin kun olin loittonemassa Helmin kanssa ja etäisyyttä Taikaan 8-20m, mutta sitä kauempana tai jos lähdin yksin sitä kauemmaksi, oli hiljaista. Tavoitteena on siis päästä siihen, että koira tajuaa tolpan tarkoittavan tyhjäntoimittamista, mihin ei huudolla tai protestoinnilla tulee mitään nopeutusta. Suunta on oikea.
Helmi teki sitten satunnaisgeneraattorilla valittuja noutoja. Sokkolinjalta toi nätisti yhden, mutta sen jälkeen samaan paikkaan meno takkusikin kunnolla. Pillistä juostiin läpi kerran, minkä kävin korjaamassa virhepaikalle. Sen jälkeen pysähtyi ja kuunteli. Pienet punaiset 100g damit mitä toin kesällä Taikan spanieleiden koulutusleiriltä, ovat osoittautuneet paremmiksi kuin hyviksi Helmin kanssa! Damit ovat niin pieniä, ettei niitä juostessa näe, hajujälki on pieni ja punainen väri tietenkin maastoutuu värien massaan. Helmillä kun on ekoilla noudoilla paha tapa hylätä hajun selvittäminen jos siihen tuntuu menevän liian paljoa aikaa tai dami ei nouse heti välittömästi. Helmi uskoo tai uskottelee itselle siinä olleen vanhan damipaikan, joten pienien damien käyttäminen ja piilottaminen tekee hyvää ikuisessa taistelussa, jossa ohjaaja käy battlea muka fiksumpaa noutajaa vastaan :) Vaikeita lähihakuharjoituksia (damit poljettu kunnolla heinikkoon piiloon) pitäisi tehdä näköjään muutenkin enemmän.
Taika yllätti taas positiivisesti! Taikan kanssa vietiin kaksi damia keskilinjan molemmin puolin. Lyhyt näyttö, nokka halutun damin suuntaan ja lähtökäsky. Tämän jälkeen kentällä nähtiin pienen pieni valkoinen raketti, joka kaappasi damin ja palautti yhtä reippasti sen käteen :) Taika hakeutui heti palautuksen jälkeen vasemman saappaan puolelle itsenäisesti istumaan. Pieni kopautus saappaan varteen ja koira otti oikean perusasennon nanosekunnissa :) Toinen dami oli paikassa missä Helmikin oli käynyt. Taikan haku meinasi laajentua ojan vartta pitkin liian kauaksi, joten pillipysäytys ja luoksekutsuminen (suuntia ei ole vielä opeteltu kunnolla). Tämän jälkeen nousi hienosti ja taas palautus käteen, tosin puolihuolimattomasti.
Tässä välissä kentän laidalle oli saapunut 3 poikaa pyörineen. Tiesin, ettei Taikaa voisi vähempää kiinnostaa yleisön tervehtiminen, joten jatkoimme harjoituksia. Taika sai palkkioheiton edellisestä tehtävästä ja sitten pillipysäytystä. Pysähtyi hienosti, sai palkkioheiton ja pääsi noutamaan alkuperäisen. Vapaa-käskyllä pyrähdys Helmin luo lällättelemään ja sitten kotimatkalle. Helmi istui edelleenkin täysin hiljaa ja muina miehinä prikulleen samassa asennossa mihin se oli jätetty. Pojat odottelivat malttamattomana keihään kanssa kentälle pääsyä. Kenttä on iso ja toiseen päähän olisi mahtunut kyllä heittelemään, mutta ilmeisesti keihästä ei uskallettu uhrata vihaisten ja agressiivisten lintukoirien ruuaksi :)
Paluumatkalla odottelin, olisiko kanalintu tai pulu palannut takaisin metsään. Tullessa Taika nimittäin haistoi jotakin hyvin mielenkiintoista ja teki etsintää tiheässä varvikossa. Se mitä lintukoiralta jäi kuitenkin huomaamatta, oli lentoon 5m päästä lähtenyt kanalintu tai pulu. Lintu lensi poispäin ja juuri Taikan selän takaa, joten lintu jäi tunnistamatta ja Taikalle pillipysäytys testaamatta. Näköjään walspan nenätyö on näkökenttäänkin vaikuttavan tehokasta :) Koira oli vain onnellinen saadessaan haistella tuoreita linnunjälkiä :)
Kotona Taikalle naksuteltiin liikkeessä kontaktia ja Helmille liikkeestä seisomista. Ahneita ja motivoituneita koiria molemmat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)