Passissa ja valmiina hommiin! :)
Helmin onnenpäivä koitti viikolla, kun pääsimme iltalennolle ampujan kaveriksi. Paikka oli viime vuodelta tuttu parimetrinen kaislikkoviidakko, missä näkyvyys eteenpäin on melko nollassa ja kahluusaappaat melko pakolliset.
Edelliset illat olivat kuulemma olleet riistamääriltään vähenemään päin, joten hirveän suurta saalista ei odotettu nytkään. Ilta ehti jo pimetä, ennen kuin lintuja alkoi lennellä yli. 6 lintua ammuttiin ja 6 tipua sieltä puskista myös nousi. Erittäin tyytyväinen olin varsinkin 2 tavin peräkkäiseen noutoon. Tavit olivat tippuneet n. 10m päähän toisistaan kaislikkoryteikköön. Sitkeällä nenätyöskentelyllä nousi ensimmäinen. En kuitenkaan ollut varma, kumpi taveista nousi ensin, joten varmuuden vuoksi lähetin koiraa vielä molempiin suuntiin oletettujen tippumispaikkojen välistä. Tämä jälkimmäinen tavi oli tainnut lähteä vielä iltalenkille, sillä se tuli melko elävänä perille, ja nostoäänien (loikkia kaislikossa) perusteella se ei ihan ilman loppukiriä antanut ottaa itseään kiinni ;)
Kun koira tekee viidakossa hakua, käy se välillä ilmoittautumassa minun luonani, ja tekee ikään kuin hakusilmukoita minusta pois päin. Helmi ottaa myös erittäin hyvin ohjausta haluttuun hakusuuntaan. Näin se haravoi todella tehokkaasti maastoa minun edessäni. Koska viidakossa se ei näe minua, olen nyt ottanut tavaksi toistaa hiljaa "etsi" -käskyä koiran haun aikana, jotta se tietää minun sijaintini ilman tarkastuskäyntiä ja osaa palauttaa oikeaan suuntaan tipun löydettyään. Teen myös kumppareilla välillä hidasta painonsiirtoa jalalta toiselle, jolloin muta kumpparien alla pitää lotisevaa ääntä, ja koira tietää sijaintini ilman puhetta. Pimeässä puskassa nimittäin koira menee melko helposti jopa 3m päästä ohi, jos koira tulee tuulen yläpuolelta ja minulla on mustat vaatteet tummaa kaislikkoa vasten...
Jos koira pysähtyy haun aikana, tehostuvat nenä-äänet joksikin aikaa, kunnes tulee ihan hiljaista. Silloin tietää koiran löytäneen riistan ja ottavan sitä juuri silloin suuhun. Puskassa on vettä koiraakin mahaan asti, joten pelkän linnun suuhun noukkiminen pitävään otteeseen kaislikkomoskan seasta ei aina ole ihan yksinkertaista :) Tällaisen hiljaisuuden tultua kun hiljaa kysyy ääneen, "löytykö jotakin?", alkaa puskissa pian jotain suurta juosta reippaalla vauhdilla kohti :) Pari kertaa olen katsonut koiran tulleen luo tyhjänä, mutta kun risuja ja kaislikkoa vähän käsin siirtää siitä koiran kuonon edestä, huomaa koiran tulleenkin tuliaisten kanssa takaisin ;)
Yhtään hanhea ei olla vielä tälle syksyä päästy noutamaan. Toivottavasti sekin vielä saataisiin tälle vuotta koettua.
Pimeä kaislikko lammen reunalla ja vaaniva noutaja :)
Tästä sisään ja tuosta ulos. Taikan mielestä riistahommat kuuluu kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)