Sairastuvalta

Viime postauksen jälkeen on sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä. 

Helmi otti jostakin taas allergisen reaktion korviin, joten punoittavia korvaläppiä hoidettiin taas korvavoiteella, minkä mausta Taika tykkää kovasti... Taikan kupille se ei ole päässyt, joten syy on tällä hetkellä vähän mysteeri. Muuten Helmi on ollut laihiksella kaiken varalta syksyä ajatellen. Helmin takapää ei taida kestää enää kunnon metsästystä, mutta jos edes kerran pääsisi kaislikoita Helmin kanssa tuulettamaan, olisi koira enemmän kuin onnellinen! Kylmä vesi ja pitkään passissa istumiset ovat Helmin takapäälle ehkä niitä pahimpia juttuja, joten toivottavasti saataisiin lyhyitä haavakkoetsintöjä päiväsaikaan sitten meille. Kylmässä vedessä koiran takapää alkaa hyvin nopeasti vajota, eli takapäästä katoaa tehot. Siksi meillä ei ole uitukaan enään kuin hellepäivinä ja lyhyesti. Valeraskausoireet ovat ohi ja koira näyttäisi olevan taas vaihteeksi oma itsensä, JEJ!!! :D 

Rallytokoa on treenattu, ja koira osaa nyt kaikki rallyn VOI-luokan liikkeet perusasennossa peruuttamista lukuunottamatta. Tämäkin sujuu minusta poispäin vaikka suoraan vauhdista, mutta perusasennossa koira pyrkii voimakkaasti istumaan koko ajan, mikä tekee peruuttamisesta väärin suoritetun liikkeen. Oikealle puolelle perusasentoon tuleminen, siitä pk-palautusasentoon tulo ja takaisin oikealle pa tulo vaatii vielä lisää takapäätyöskentelyä, mutta idean koira on ho hoksannut, joten kyllä se siitä paranee.

Pyörähdys suoritetaan liikkeessä, ohjaaja ei saa pysähtyä tai hidastaa.

Saksalainen käännös

x 2

Seuraaminen oikealla puolella

Taikalla piti olla agilityuran korkkaus nyt elo-syyskuussa, toinen mejäkoe ja ehkä pari näyttelyä vielä tähän loppusyksyyn, mutta eipä sitten tehty mitään näistä. Oma nilkka alkaa olla melko sökö, joten mejäilyt ja agiliidot ovat melko vaarallisia lajeja tällä hetkellä. Toki vaelluskengällä on välillä tullut uhmattua kohtaloa ja treenattua vähäsen, kun agin ryhmäpaikkoja kerta on meillä kaksi. Agilityura ei onneksi karkaa mihinkään, joten odotellaan nyt nilkalle tuomiota ja hoitosuunnitelmaa, minkä jälkeen aikataulut selviävät. Onhan noita vielä vuosia edessä :) 

Saimme ylläripaikan spanielikerhon mejäkokeesta, missä ratkotaan myös kerhon mejämestaruus, mutta joko oksan tekemä pistohaava, tai sitten yksittäinen hot spot -laikku estivät nämä suunnitelmat. Taikalla ei ole ikinä ollut hot spottia, eikä tämäkään ihan näytä perinteiseltä sellaiselta, joten toivottavasti on "vain" oksanosuma. Maanantaina kävimme kokeeseenvalmistavalla mejäjäljellä, mikä tenava suoritti hyvin haasteellisesta maastosta huolimatta, mutta ihmettelin siellä, miten täysin maavainuisesta koirasta onkin yhtäkkiä tullut puoleksi ilmavainuinen. Koira kun on yleensä suorastaan ilolla tunkeutunut pienimmästäkin puskasta kiertämisen sijaan läpi, oli nyt pää ylhäällä joka risukossa, karvoja suojeltiin joka tiheikön kohdalla ja jäljestys kumman ilmavainuisen näköistä. Tiesin heti, että jotakin on nyt vikana, mutta vasta kotona löytyi sitten syy, kun koira nuoleskeli voimakkaasti ilmaa ja hankasi välillä kuonoa etutassuihin, jotka olivatkin sitten ihan veressä... :/ 

Taika on päässyt tokoilemaan pitkästä aikaa myös ohjattuihin treeneihin. Paikkamakuussa ei aluksi muistanut, että sinne piti jäädä ihan makaamaan koko ajaksi, mutta kerran palautettuna pönötti kuin paraskin tokokoira paikallaan ja hiljaa, häntää hiljalleen tuuletellen ;) Luoksetulossa yritti kerran lähtä ilman lupaa, tämän jälkeen muisti odottaa omaa vuoroaan. Seuraaminen edistyy, hitaasti ja varmasti. Parasta kuitenkin oli, että koira pysyy nyt perusasennossa kunnes vapautuskäsky tulee, eikä maata haistella ilman lupaa. Tämä on tuottanut iloiselle ja nenävetoiselle spanielille välillä pieniä ongelmia :) Palkkasin koiraa sitten muutamasta treenituokiosta vapauttamalla koiran metsään nuuskimaan :) Ohjatun noudon kapulaa ei oltu nähty ties milloin viimeksi, joten sen poimiminen oli vähän kuin hidastetusta filmistä, mutta nousi kuitenkin. Taikan palautusasento eteen on vielä hieman vino, mutta treenaamme sitä koko ajan kuntoon.  Muut koirat eivät ohjatuissa treeneissä kiinnostaa koiraa oikeastaan yhtään, joten Taika saa pääasiassa olla tokotunneillakin ilman hihnaa. Parhaita palkkoja ovat omatoimisen nuuskuttelun lisäksi pallot, niiden jahtaaminen, noutaminen ja juustopalat :) 

Taika on syönyt Taste Of Wildin tipusafkaa nyt melkein vuoden, ja kovasti on tykätty. Sen myynti kuitenkin lopetettiin yllättäen Mustista ja Mirristä, joten oli pakko ostaa paniikissa Britt Caren Activityä tilalle. TOWia saisi tilattua Saksasta Zooplussalta, mutta tilausaika on aina reilun viikon, ja ruokaa oli pakko saada mukaan samantien. Uuteen ruokaan vaihto sujui siis ilman totuttelua, mikä ei todellakaan ollut tarkoitus. Koiranruokakaapissa oli ruokasäkki, missä piti olla vielä parin viikon annos jäljellä, mutta sisältä löytyi vain tyhjyyttä, kun aloin täyttämään koiran isoa ruoka-astiaa :( Minun iso moka :( Britt Care on onneksi näyttelyt maistuvan hyvin, eikä mahakaan ole ollut millään, kun apuna on ollut Tehobakt ja naudanmahaa sisältänyt neu-pötkö. Toivottavasti tällä ruualla voisi jatkaa pidempäänkin. Kakan määrä ainakin näyttäisi puolittuneen jo parissa päivässä, mikä yleensä kertoo ruuasta vain pelkkää hyvää :) 

Tytöt ovat tehneet myös noutoharjoittelua, tasaisella nurmikentällä tosin Taikan haavan takia. Taika osaa jo edetä eteen-käskyllä paremmin kuin Helmi (...), mutta sivusuunnat ovat täyttä hepreaa :D Reeniä reeniä! :) 

VOI-katkon treenaus, toinen 

katkoharjoitus ikinä, hyvin meni! :) 

Bongaa meitä tarkkaillut huuhkaja puusta :)

Melkein kisamittainen, tein tarkoituksella haastavaan metsään, 

missä runsaasti hirvenjälkiä. Sorkka kiinnosti, sitä haisteltiin. 

Käytiin vähän mejäilemässä...

Taika puolukkaindikkaattorina :) Kovasti ovat jo kypsiä ;)