Agilityä, spagilityä ja puskajusseilua

Huono kuva seuran kuplasta

Viikonloppu oli harvinaisen täyteen buukattu. Hyvässä mielessä tosin :)

Lauantaina osallistuimme Taikan kanssa Reetta Rounajan agilitykoulutukseen oman seuran hallilla. Teimme jotain karsintarataa, mikä oli kolmosluokan tasoa. Muutama kohta meni meillä yli hilseen, mutta muuten hienoa menoa ja uusi helikopterikin tuli opeteltua ja meille ihan hyvin sopivaksi havaittua. Selkeästi mun kintut liikkuvat nopeamin pyörien, mitä sivusuuntiin tai taakse peruuttaen :) Kouluttajalta tuli kehuja koiran ratalukutaidosta, siitä miten hyvin se reagoi ja lukee mun ohjausta ja miten saatiin hommaan vauhtia.

spagilityrata

Aamuagin jälkeen ajoimme Activelle, missä spanielikerho järjesti toisen agilitykoulutuksen. Taika oli melkosen virtanen tapaus koko aamun, joten ei ollut mitään pelkoa väsymyksestä tai pomppimiseen leipiintymisestä :) Activella tehtiin ykkösen rataa, missä oli meille yllättävän hankalaksi osoittautunut sokkokulma putkelle. Putken takana oli puomin kontakti, joten pakkovalssatessa putken suulle, en saanut suljettua koskaan takareunaa niin hyvin, että tenava olisi mennyt putkeen. Mut pääasia että Taikalla oli kivaa :D

Activen treeneissä oli myös Mardis-sisko ja Iida-täti Rovaniemeltä, joita moikattiin ennen ja jälkeen treenien. Yhteisellä jäähdyttelytreenillä käytiin myös tsekkaamassa läheisen pellon riistatarjonta. Hajuja oli, mutta ei tuoreita. Ei tullut propellille töitä. Taika veteli mukavan maavainuista hakua ja otti ohjausta ilman pilliäkin ihan kivasti. Agility on tehnyt tosi hyvää koiran ohjattavuudelle. Ei siinä ikinä ole ollut mitään vikaakaan, mutta ohjaus menee onneksi koko ajan pienemmäksi ja pienemmäksi, sekä lähtee käyntiin nyt käskystä. Agility on opettanut seuraamaan pienempiäkin apuja, mikä on vaan hyvä :)

Treenien jälkeen ajoin tukka putkella kotiin vaihtamaan vaatteet ja ulkoiluttamaan myös Helmi Simpukkaa. Suihkuun ei kerennyt, vaan kokoukseen ajeltiin yhtä tiukalla aikataululla. Illasta olikin sitten melko väsy, mutta hidas pyörälenkki käytiin kuitenkin puristamassa spagettijaloista vielä irti. 

Sunnuntaina olin koko päivän rally-tokon koetoimitsijakoulutuksessa (jee, paperit tuli!), joten lenkkeilyt jäivät taas illalle. Koirat olivat hengailleet puolet päivästä kodinhoitohuoneen oven edessä sylikkäin nukkuen, raasut. Siinä olivat minua odotelleet sitten tulevaksi kotiin :) Vellu tallensi todistusaineistoa kännykkään :)

Iltalenkillä tutkittiin ihan uusia huudeja, rällättiin peltoja ja metsäsarkoja sydämen kyllyydestä ja ohitettiin hienosti pyörätiellä vastaan tulleita räkyttäviä pikkukoiralaumoja. Taikalla on joskus meinannut mennä hermot pikkukoirien törkeään räkyttämiseen, mutta näköjään sietokyky on kasvanut ja Helmi on näyttänyt mallia, miten pikku räkäteistä ei tarvitse välittää, vaikka melkeen iholle tulevatkin ohitettaessa pitkällä remmillä huutamaan. Meillä päin on siis todella paljon koiria, ja ne suurimmat 3-5 koiran laumat ovat niillä kaikista taitamattomimmilla koiranomistajilla. Nämä samaiset koiralaumat räkyttävät puoli päivää pihalla aitauksessa keskenään, ja pääsevät lähinnä iltaisin 300m pissalenkille. En ymmärrä, varsinkaan näiden talouksien naapureiden hermojen kestävyyttä... Taika onneksi tietää, että kyllä äippä niitä tarvittaessa potkaisee, jos iholle asti ovat vieraat räkätit tulossa...