Paluu kuplaan :)

Sunnuntaina kävimme korkkaamassa rally-tokotreenit pitkästä aikaa myös Helmin kanssa. Olimme hallissa onneksi kahdestaan toisen koirakon kanssa, joten Helmin paluu treeneihin oli paras mahdollinen. Teimme helppoa ALO-luokan rataa, missä oli tavoitteena saada koiralle vain onnistumisia ja hyvää mieltä. Lisäksi teimme vähän tokon jättäviä liikkeitä ja paikkamakuuta, kun oudommassa hallissa kerran oltiin. Helmi veteli hienosti menemään. 

Yllättän hyvin sujuivat myös VOI-luokan liikkeet oikealla puolella seuraamista myöten. Helmin kyky oppia uusia rally-tokoliikkeitä on yllättänyt kyllä hyvin positiivisesti. Se toheltaa, pomppii ja bilettää innoissaan, jolloin keskittyminen ja oppiminen on aluksi hiukan heikkoa, mutta jos se kerran hoksaa idean, ei se sitä heti unohda. Rally-tokon seuraamispuolen vaihto vauhdissa takaa ja jalkojen välistä liikkeessä sujuu myös kuin vettä valaen suullisesta käskystä. Välillä tuntuu, että koira suorastaan kerjää ja odottaa vain sitä uutta käskyä, että sen saisi toteuttaa sata lasissa ja perskarvat ojossa :) 

Pyörähdys (AVO) oli Helmin mielestä ihan liian hidas liike kankealle flatille, joten Hempukka ratkaisi asian... nooo... hyvin flattimäisesti :D Pyörähdyksessä olisi tarkoitus koiran tehdä ympyrä itsensä ympäri ohjaajan kävellessä koko ajan eteenpäin. Helmi jää mielestään ympyrän aikana liikaa seuraamisesta jälkeen, joten nyt se suorittaa 360 astetta itsensä ympäri kahdella loikalla, vain etu- ja takajalkojen paikkaa vaihtaen :D Mut hei, rallyssa ei onneksi jaeta tyylipisteitä ;) 

Eilen pääsimme myös pitkästä aikaa oman seuran kuplahalliin treenaamaan. Helmi oli ihan fiiliksissä jo pihassa! Tokotreeneissä jätimme pitkästä tauosta johtuen yhteispaikkamakuun suosiolla tekemättä ja teimme omaa lyhyttä paikkamakuuta hallin reunalla. Palkkasin naksulla katsekontaktista ja rauhallisesta makaamisesta, pysyin itse vain parin metrin päässä ja hieman kyljittäin koiraan. Hyvin meni. 

Muuten teimme tunnilla AVO-luokan kaukoja ja ohjattua noutoa. Kaukoissa tiesin, ettei koira pysty tauon jälkeen suorittaan niitä puhtaasti, joten menimme houkuttelun avulla liikkeitä ja vaihtoja läpi. Ohjattua noutoa me ei olla koskaan oikeastaan harjoiteltu. Merkille lähetystä on tehty joskus vuonna nappi ja keppi muutaman kerran. Ekalla kerralla Helmi halusi tökkiä tötsää, mutta jätti huomautuksesta sen jälkeen kartion rauhaan. Itse ohjattu nouto on Helmille helppo nakki, juostaan vaan annettuun suuntaan ja noudetaan :) 

Hypyllä pomputin koiraa pallopalkalla esteen yli, sillä hypyn treenaamattomuus näkyy epävarmana lähtönä ensimmäisestä käskystä. 

Tokotunnin jälkeen Helmi meni autoon jäähdyttelemään ja rauhoittumaan tunniksi. Vedimme tutun rallykaverin kanssa uutta rally-tokon ratatreenikurssia nyt ensimmäistä kertaa. Taika hengaili taas hallin reunalla tunnin ajan ja pääsi lopuksi testaamaan kurssirataa. Vähän turhan paljon aluksi intoa ja yrittelijäisyyttä, mutta se on vaan hyvä :) Taikan kanssa ei ole koskaan opeteltu oikeastaan yhtäkään kylttiä. Se vaan seuraa, istuu, kiepsahtaa ja kiertää sen mukaan mitä minä neuvon ja avustan, eikä sen mielestä siinä mitään erityistä treeniä tarvita :) Taika lukee kyllä ihan uskomattoman hyvin minun ohjaustani ja elekieltä. Parasta Taikassa on kuitenkin sen keskittymiskyky ja työmotivaatio. Ihan sama mitä ympärillä tapahtuu, mitä muita koiria on ympärillä, ei Taika näe muuta kuin minut. Ihana treenikaveri :) Helmi on tässä asiassa parantanut huimasti nuoruusvuosiin verrattuna, mutta varsinkin lähellä olevat ihmiset ovat Helmille edelleen melkoinen heikkous ja vastustamaton kiusaus :) 

Helmi pääsi testaamaan myös harjoitusradan, eikä pientä ennakointia tutussa eteentulossa lukuunottamatta suorituksessa ollut mitään huomauttamista :) 

Kesällä olisi sitten taas monta eri lajia, kisaa, näyttelyä ja koulutusta tarjolla. En tiedä, miten priorisoisin menoja ja lajeja, mutta joka paikkaan me ei revetä. Mejää ei voi harrastaa ja kisata muuta kuin kesällä, joten se menee melko monen muun tapahtuman edelle. Muut pitää vielä järjestellä sopivasti. Liikaakaan tapahtumia ei varsinkaan Taikalle voi vielä buukata, ettei burn out ja harrastamisen tylsyys iske edes vahingossa. Joskus tulee mieleen, että pitäisikö molemmilla koiralla olla vain yksi harrastuslaji, mutta silloin puolestaan minä ainakin kuolisin tylsyyteen :)