Helmi-flatin ja Taika-walspan elämää: Duckseja paimentamassa

Helmi pääsi viime viikolla vielä toisenkin kerran aamulennolle. Nyt oltiin ihan uudessa paikassa Liminganlahdella.

Aamulla ei juuri havaintoja sorsista. Päivän valjettua parvia lenteli yllättävänkin paljon, mutta liian kaukana rannasta ja meidän passipaikasta. Yhtään haavakkoakaan ei ollut muilta metsästäjiltä jäänyt maastoon, vaikka tämmöiset pienet yllärit olisivat kyllä Helmille kelvanneet.

Aamulla maa oli ihan kuurassa ja ilma pakkasen puolella, joten merivesikään ei ole voinut olla pariasteista lämpimämpää. Helmiä se ei onneksi hidastanut yhtään. Olen aina tykännyt Helmin hyvästä itseluottamuksesta ja kovasta työmotivaatiosta. Kyllä siinä olisi monella muulla koiralla loppuneet työt ensimmäisen tunnin jälkeen jääkylmässä vedessä hakua tehdessä, mutta Helmillä ei edes hymy hyytynyt! Koiraa ei myöskään tarvitse koskaan lähetellä tai patistaa töihin. Sillonkin kun koira on "vapaalla", tekee se omaa haravointia ja kartoittaa hajuja. Yhteydenpito on myös koko ajan priimaa.

Kaislikossa se pitää minua majakkana, ja tekee hakulenkkejä minusta eri suuntiin. Jos se ei tiedä missä minä olen, palaa se ilmoittautumaan säännöllisin väliajoin. Helmin haku onkin korkeassa kailiskossa sellaista pyörivää lenkkiä muistuttavaa, reipasta ja hyvin perusteellista. Olemme kehittäneet oman(?) yhteydenpidon hyvin korkeaan kaislikkoon. Minä seison paikallani ja vaihdan painoa jalalta toiselle, jolloin kengän alta kuuluu lits läts lits läts. Helmi pysähtyy haussa säännöllisin väliajoin ja kuuntelee nopeasti, mistä ääni kuuluu. Jos se kuulee tämän äänen, enkä anna muita ohjeita, jatkaa se itsenäisesti hakua. Hyvin tiheässä kaislikossa Helmi pitää todella hyvin tietyn etäisyyden minun ja kiertämänsä ympyrän oletettuun keskustaan. Jos mitään ei löydy tämän hakuympyrän sisältä, lähetän koiran seuraavaksi seuraavalle viereiselle "ympyrälle" ja taas siitä seuraavalle ympyrälle. Ensin teemme ympyrät vertikaalisesti minun ympäri 180 asteen alueelta, sen jälkeen siirrymme ympyrän halkaisijan verran eteenpäin ja aloitamme uudet hakuympyrät nyt koskemattomassa kaislikkoviidakossa, jolloin koko alue tulee tarkkaan tarkistettua. Helmi ei ole ikinä lähtenyt omille teilleen, eikä irtoa jahtaamaan eläviä lintuja. Fiksu koira, täytyy sanoa.

Aamun ainoana riistatyönä sitten Helmille kuvien keruussa auttaminen ja ankkaparven kanssa poseeraus :) Hieno oli saalis, 11 anas platyrhynchos plastikusta yhdessä kasassa ;)

Muutama kiva maisemakuva tuli räpsittyä ja testattua kahluusaappaat edelleen vettäpitäviksi. Passiaikaa ei onneksi tullut pitkästi. Ne vietettiin koiraa hieman kuivatellen ja kahden takin alla lämmitellen. Jatkamme harjoituksia jatkossa ehkä muiden riistaelikoiden merkeissä :)