29.9.2014

Helmin aamu-uinti



Aamu sarastaa


Helmi pääsi pitkän tauon jälkeen taas tosihommiin, kun molemmat, sekä ohjaaja että ampuja, olivat vihdoin taas metsästyskunnossa. 

Aamulla oltiin passissa heti viiden jälkeen. Pimeässä hakeuduttiin asemiin Lauttarannan niemen päähän, missä linnut olisivat rantaviivaa pitkin lentäessään lähinmpänä maata. Ilma oli sopivan pirtsakka, mutta tuulta (10m/s) olisi saanut olla vähän vähemmän. Onneksi Goretexit oli puettu päälle, ja koirallekin varattu talvitakki ja minun pitkä sadetakki tuulta pitämään. 


Sinihilkka :)


Helmi istui ja makasi passissa sievästi. Selvästi ikä alkaa järjestellä herneitä päässä riviin ;) Ainoastaan ampujan lähestyminen tai pyssyn nosto/laukausyritykset sähköistivät koiran. 

Lintuja ei oikein ollut, ja ne mitä lensi ohitse, lensivät liian korkealla tai kaukana, jotta sihti olisi siinä vastatuulessa riittänyt perille asti. Yksi lintu saatiin kuitenkin tippumaan, ja koira pääsi kastamaan turkkiaan mereen. Helmi teki taas rantaviivassa ohjaustehtävissä ennenkin nähdyn "kärrynpyörän" vasemmalle rantaviivan mukaisesti. Toisessa lähetyksessä oltiin jo vähän tarkempia. Vein koiran tippumakohtaan nähden kovasti vinoon lähestypaikkaan, sillä tuuli tuli meitä kohti vinosti, ja halusin koiralle hajun riistasta, ettei aallokossa tarvisi tehdä enään lähihakua. Helmi lähti suoraan, sai 8m ennen riistaa hajun kello 14.00 suunnasta, hieno talteenotto ja palautus käteen tönäisten. 


Huumaava tuoksu!


Odotimme vielä reilun tunnin lintuja tulevaksi, mutta kun päiväkin oli jo kovast noussut, lähdimme haravoimaan rantaviivaa kohti autoja, Helmi vapaalla haulla. Linnunjälkiä ja höyheniä löytyi paljon, mitkä Helmi merkkasikin. Lisäksi löytyi iso kivi, missä ilmesesti kotka oli teurastanut saalislintujaan, sillä iso kivi oli veressä. Tämä kiinnosti myös kovasti Helmiä. 


Helmi haravoi

Onnellinen koira :)

The Rock


Paluumatkalla yksinäinen ja musta lyyrapyrstö yritti itsemurhaa lentämällä merta kohti, aivan meidän vierestä. Ampuja ampui aseen tyhjäksi, mutta siinä tuulessa haulit kimposivat vain siivistä läpi. Oli kyllä hienoa katsella lintua niin läheltä. 

Taika oli viettänyt rauhaisaa aamua omassa häkissään auton takakontissa. Emme jääneet enään kanalintuja hakemaan uudelle reissulle, joten Taika kävi sitten omalla ja hieman pidemmällä pyörälenkillä illemmalla. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)