Elokuun 20.

Puskajussi alkuillasta odottelemassa hommia

En ollut uskaltanut kysellä Helmille yhtään työpaikkaa alotukseen, kun viime syksynä piti olla Helmin viimeiset työkeikat. Kyselyä kuitenkin tuli meidän tuttuun kaislikkoviidakkoon, joten otettiin tarjous innolla vastaan :) Yhden pulunoudon Helmi oli tehnyt edellisellä viikolla, mutta tiesin, ettei koira lämpimälle riistalle mitään treeniä tarvitse. Metsätyspaikka on myöskin sellainen, jossa riistaa etsitään viidakkomaisesta maastosta johtuen ainoastaan haulla. Markkeeraamaan ei pysty, eikä ohjaamaan koiraa linjallakaan, koska näkyvyys on lähestulkoon aina koiralle nollassa. Treenaamatta siis töihin ;) 

Menimme rantaan kuudeksi iltalentoa odottelemaan. Tällä paikalla linnut eivät valoisaan aikaan juuri lentele. Meilläkin meni muistaakseni ysin pintaan, ennen kuin ensimmäisiäkään laukauksia kuultiin omilta ampujilta. Tiputukset alkoivat hitaasti, mutta tunnetusti vauhti kasvaa illan pimetessä. Vielä valoisaan aikaan saatiin yksi hanhi alas, mutta koordinaateista oli vähän epäselvyyttä. Alueella on siis niin paljon korkeaa kaislikkoa, että tippumispaikan arviointi varsinkin etäisyyssuunnassa on tooodella hankalaa, vaikka ampujat kokeneita siinä jo tällä paikalla ovatkin. Itse näin vain että hanhi tippuu, mutta meillä oli toinen työ siinä vaiheessa vielä kesken. Tätä hanhea ei löytynyt, vaikka tunti sitä etsittiin, ja kollattiin isoa kaislikkokorteikkoa melko tarkkaan läpi. Helmi ei elävääkään hanhea väistä tai pelkää, joten luopumisesta ei ollut pelkoa. Epäilin turhaa koiran työtä, sillä hanhea ei löytyny edes kahden miehen tarkalla maastoetsinnällä, eikä kahden muunkaan koiran toimesta seuraavana päivänä :/ Hanhen todellinen laskeutumispaikka ja mahdollinen kulkureitti jäi sitten ikuiseksi mysteeriksi, ja harmittamaan kaikkia osapuolia. Hanhi on kuitenkin aina sellainen "most-wanted-saalis". 

Loppuiltaa kohden koiran väsymys alkoi näkyä todella selvästi. Kaislikossa joutuu siis tekemään itselleen etenemisväylää tunkemalla ja pomppimalla. Ihminen joutuu "uimaan" käsillä ja etenemään polvinostoilla, eikä sitä jaksa kovinkaan kauaa. Lintuja tippui välillä melkeen suoraan syliin, pari saatiin markkeeraamalla kymmenen metrin säteelle, muutama tippui veteen sukeltajaksi, ja loput sinne pimeään puskaviidakkoon. Hienosti teki Helmi töitä, linnut tuli suoraan käteen ja ehjänä (tietenkin). Ainoastaan toisen koiran ohjaushuudot 80m päässä ja ampujien jatkuvat tulitus keskeytti sen hakua aina väliaikaisesti, kun koira on opetettu markkeeraamaan ammunnat ja pysähtymään siksi aikaa (Nome-B-koe). Toki tekee sitä myös luonnostaan. 

Paras noutotyö oli kesken toisen linnun haun tapahtunut pudotus suoraan koiran päällä, ja linnun tippuminen taivaalta melkeen meidän syliin, vain 2m koiran kuonosta :D Maastoista kertoo eniten se, että tämäkin lintu piti silti etsiä, sillä kaislikossa näkyvyys on niin huono... Repesin nauramaan ihan ääneen tiputuksen nähtyäni, kun olin juuri pyytänyt tunnin rankan hukkaetsinnän (hanhi) jälkeen koiralle yhtä helppoa hommaa, että sen luottamus hakuun pysyisi, ja motivaatio ei kärsisi "turhan hakemisesta". Ihan kirjaimellisesti ampujat sitä sitten noudattivatkin ;) 

Suurin osa pudotuksista tuli vain muutaman minuutin sisään, mikä niissä maastoissa vaatisi useamman koiran, tai enemmän aikaa yhteen hakutyöhön, kun kaislikossa eteneminen on niin hidasta. Kaikkia riistoja ei keretty sitten etsiä ennen totaalipimeyden tuloa, joten ne piti jättää aamuksi. Yöllä kaislikossa eteneminen on vähän turhan vaarallista, sekä koiralle, että ihmisille. Koira oli tässä vaiheessa jo turhan rauhallinen, mikä oli hieman outoa. Kymmenen sorsaa Helmille saatiin, ja mekin saimme osamme saaliista. Jahtipaikalta käveltiin tielle otsalamppujen valossa, ja koira kulki minun perässäni vaitonaisena. Tiesin jo siinä vaiheessa, että jotain on vialla. Autoon koira hyppäsi normaalisti. 

Kotona pesin koiran ja yritin tarkistaa, löytyykö mitään haavoja, kipeitä kohtia tai turvotusta. Ei mitään isompaa vammaa, mikä märästä turkista olisi pistänyt esiin. BOT-loimi sitten yöksi päälle, ja kipulääkettä varalta kuonoon. 

Aamulla koira ei kävellyt kunnolla, maasta ylösnousu tapahtui yhden pompun sijaan työläästi ensin etujalat ojentaen, ja sitten hitaasti hiioppaamalla takapäätä mukana... Ulos käveltiin keskinopeudella 0,4m/s, ja koira oli suoraan sanoen "paketissa". Pissalle kyykkääminen oli selvästi työlästä/kivuliasta. Muutenkin koira vaikutti kipeältä, mutta mitään vammoja ei löytynyt uusintatutkimuksessakaa, rinta-alueen pintahaavoja lukuunottamatta, jotka paranevat itsestään ja desinfioimalla. Takapää oli hidas ja hutera, joten ei ollut hankala arvata, mistä kiikasti. Lisää kipulääkettä, BOT-takaisin selkään ja lepoa koiralle. Ampujille piti ilmoittaa ei niin mukavasta eläkepäätöksestä, ja yrittää metsästää somen ja kännykän puhelinluettelon avulla äkkiä korvaavaa koiraa aamuksi tilalle. Venyttelin, hieroin sievästi ja kopeloin koiran kokonaan läpi päivällä. Se oli jo iloisempi, mutta raukea, ja valitse pihallakin levon ja makoilun liikkumisen sijaan. Lisää venyttelyä, kevyttä hierontaa. 

Illasta kotiin tullessa koira otti jo intopomppua ja touhotti iloisemmin :) Melkeen teki mieli tirauttaa muutama kyynel ilosta! Teimme 1km hitaan kävelyn, jotta paikat vetreytyisivät hieman, sillä homma vaikutti olevan taas takapään kiputilaa ja selän (lihasten) rasittumista. (Helmin luusto on priimaa, kuvattu kahdesti, myös koko selkä). Tulostukset hoituivat jo normaalisti. Jatkamme kipulääkekuuria yhteensä 5pvää ja teemme muuta vetreytymistä. Katsotaan tarviiko sitten käydä vielä lääkärissä, vai otammeko fyssari/hierojakäynnin mielummin. Eläinlääkäri määrää aina ensin 10pvää kipulääkkeitä, sen osaamme tehdä itsekin... Turhaa epäilin koiran työmotivaatiota ja hakuinnon laskua. Kipeä se oli rankan maaston takia, mutta veti Helmimäisellä sisulla ja työinnolla vaan menemään, niin kauan kun töitä vaan riitti... 

Tämä oli sitten meidän viimeinen työreissu metsästyksen merkeissä. Takapää ei kestä enään näin rankkoja maastoja ja pomppuetenemistä. Pysymme jatkossa sileällä alustalla ja kevyissä kenttäkokeissa, jos se on vaan Helmille OK. Työttömäksi kotikoiraksi Helmi ei suostu, ja siitä hän ei edes neuvottele ;) Onneksi koira näyttää jo paremmalta, ja askellus palaa kovaa vauhtia kohti normaalia <3

Helmin oma metsästysselfie 2015 :)

Tässä odotellaan taukopaikalla

Yölliset palauttavat eväät ;) Kepo tuli Saksasta kotiin 

ja oli viihdyttänyt schpanivelia meidän sorsareissun ajan.

Ihan huippu-Kepo!!!