Himangan ryhmiksessä tyttöjen kanssa

Viimeinen näyttelytrimmi ikinä! 

Edellisestäkin oli jo 6 (?) vuotta aikaa :)

Helmille katseltiin viileälle loppukesän ulkonäyttelykaudelle ryhmänäyttelypaikkaa jo alkukeväästä. Kuumana kesänä Helmi ei selviäisi ruohokenttien ulkonäyttelystä, isot KV-näyttelyt saisivat sen ehkä vähän liian iloiseksi innostuksesta, ja talvella pienet ja kuumat hallinäyttelyt eivät vaan ole millään tavalla Helmin juttu... Sää oli onneksi kuin suoraan meidän tilauksesta! Jäätävän tuulinen +12, kyllä kelpasi Helminkin vähän innostua kehäänmenosta :) Kerran me käytiin näyttelytreeneissä ihan rotua harrastavan tuomarikasvattajan luona, missä itse seisominen ja minun kanssa juokseminen meni ihan hyvin, mutta kiloista (toivottavasti tarkoitti koiraa ;) ) ja takapäästä tuli sanomista. HYLsyä tai Tyydyttävää oli pelko odotella, Hoo olisi melko pitkässä kuusessa. Kovin suurilla odotuksilla ei näyttelyyn lähdetty, mutta sitä kaiken varalta valionarvoon tarvittavaa hoota sieltä lähdettiin silti toivomaan. 

Kehässä edustettiin käyttöluokassa pikkusiskopuolen, ja pikkusiskopuolen tyttären kanssa :) Kuvasta kyllä hoksaa, ketkä kaksi ovat samasta emästä :D Helmi tosin vähän pulskemmassa kunnossa. Helmi on säännöstellyt ruokaa koko kevään, ja tämän kesän vähän enemmänkin, ja viimeiset 2vkoa puntarin kanssa. Silmämääräisesti en juurikaan ole huomannut laihtumista. Kehäesiintyminen meni ihan kivasti, löysällä hihnalla ja iloisesti hymyillen :) Tuomarin tutkiminen nosti intopiukeaa paikallaan steppaamista esille, mutta tuomari sai tutkittua ja hymyili vain koiran luonteelle. Paikallaanseisotus hoidettiin pitkälti rally-tokon edessäseisotusharjoituksena, mihin pyydettiin vain lisää hymyä ja hännänheilutusta Helmiltä mausteeksi. Tuomarin arvosteluna se kovasti toivottu H (!!!) + keltainen nauha, ja me oltiin varmaan sen rodun iloisimmalla tuuletuksella kehästä poistunut pari :) EH viuhui tiuhaan, ERI oli flateillä todella tiukassa. Helmin mielestä me vedettiin läpi lyhin tokokoe ikinä, ja jos sitä namia näin helpolla todellakin irtoaa, ni mennään vaan toistekin. Joo ei mennä, enään ikinä! :D 

Ohessa Helmin arvostelu;

Tuhdissa kunnossa esitetty lähes veteraani-ikäinen narttu. Miellyttävä pää. Hieman nahkaa. Riittävä luusto. Hyvä kaula ja ylälinja. Sopivat kulmaukset mutta hieman lyhyt lantio. Liikkuu kovin voimattomasti ja ahtaasti takaa. Liikapaino näkyy liikkeessä. Hyvä turkki ja luonne. KÄY H. 

Helmi H, pikkusiskopuolen tytär Aava EH 

ja pikkusiskopuoli Marge EH

Hyvin onnistuu paikallaolo ilman remmiä 

näiltä tytöiltä keskellä näyttelyvilinää

***

Taikalle KÄY ERI1 SA, PN3 SERTI!!! 

Helmin kehän jälkeen otettiin pienet tirsat autossa, minkä aikana tuuli yltyi ja taivas aukeni. Siirsin auton melko nopeasti tyhjentyneen parkkipaikan toiseen reunaan, mistä näin meidän kehän lämpimästä autosta käsin, ja katselin säälien kaatosateessa kehää kiertänyttä porukkaa. Taika kävi sadetakki päällä lyhyesti kiertämässä näyttelyalueen puoli tuntia ennen meidän vuoroa, muuten istuttiin autossa sadetta suojassa ja lämpimässä. Kehässä Taika edusti saas kerran yksin käyttöluokassa. ERIn tuomari lausui kehämenojen päätteeksi, ja jäin epätoivoisena katsomaan, että eikö taaskaan enempää??? :D SA onneksi ilmoitettiin pian perästä, ja kehästä poistuttiinkin hyvinhyvin iloisena :) Meidän lisäksi SA:n sai nartuista junnu/nuo-luokan koira, avoimen voittaja ja yksi veteraaninarttu, joten ihan kunnon kisa saatiin PN-kehään kerrankin aikaiseksi. Taika jäi lopulta kolmanneksi, vetskulle ja avoimen nartulle hävinneenä, eli taas varasertin reissu. Siinä edellä olevaa onnitellessa tuli kuitenkin ilmi, että siellä sertit ja ikä olivat jo täynnä, joten toisen roskasta oli tuleva meidän aarre! Kun tuomari kysyi kehiksen puolesta, että ottiko joku sertiä vastaan, nousi minulla käsi melko innokkaasti taivasta kohti, että "MEILLE!!!" :D Siinä sitä sitten yritettiin pysyä vielä muutama sekunti nahoissaan, kun kehis keräsi numeroita ylös ja jakoi ruusukkeita. Kehästä juostiin myrskyä pakoon melko reippaasti autolle, ja vasta kotona ruusuketta palkintokaappiin mallatessa huomasin viime kesänä Ylivieskasta saadun sertipokaalin olevan melko hieno... Tällä kertaa ei joku palkintojen haku tullut näyttelypaikalla pieneen mieleenkään :D Meille riittää kyllä oikeastaan se merkintä KoiraNettiin, ihan sama muulle :) 

Taikan arvostelu;

Oikeat rungon mittasuhteet omaava hyväntyyppinen narttu. Erinomainen pää rodunomaisin yksityiskohdin. Kaunis ilme. Hyvin rakentunut edestä, hyvä runko. Ei tänään aivan parhaassa karvapeitteessä. Oikea hännänkiinnitys, liikkeessä liikkuu erinomaisesti edestä. 

KÄY ERI1 SA SERTI

Vielä puuttuisi SE yksi...