Taikasta FI JVA!!!

Ilta jo pimeni ennen palkintojenjakoa, jossa 

kolmannesta ykkösestä oltiin hyvinhyvin hissunkissun... ;)

Jo ensimmäisestä omasta koirasta aikanaan haaveillessa tiesin mejän olevan se laji, mikä omaan taustaan nähden tulisi luultavasti olemaan se minulle kaikista omin laji, ja mikä lopulta vaikutti olennaisesti myös molempien koirien rotuvalintaan. 

Nyt 12 koetta myöhemmin täytyy todeta, että meidän perheen ensimmäinen valio on totta! Taika valioitui eilen Limingan PM-rinnakkaiskokeessa kolmannella VOI1-tuloksellaan, ja kulkee virallisissa yhteyksissä jatkossa nimellä FI JVA* TK1 BH RTK3 Très Allantes Chansonette :) Muotovalion titteli on myös yhden sertin päässä, ja agissa kisaa ylimmässä maxi-3 -luokassa, mutta niistä lajeista ei "välikoulareita" jaeta :) Helpolla eivät ole tulokset tulleet, ja mutkia ja epäonnea on todellakin mahtunut matkan varrelle, mutta opettavainen matka on todellakin ollut, ja siihen olen tyytyväinen! Nyt hautaan ehkä kompassin tontin reunaan ja ripustan mejäsukat naulaan. Lopullisesti vai pelkästään talven ajaksi, selviää vasta ensi kesänä. Kiitokset molempien tyttöjen kasvattajille lajin saloihin perehdyttämisestä, sekä kaikille muille opastaneille, neuvoneille, avustaneille, sekä treenikavereille vuosien varrella :)

Taikan koeselostus;

"Ohjattu hyvä lähtö. Aloittaa maavainuisen sopivavauhtisen jäljestyksen. Ensimmäisellä osuudella pikku tarkitus. Viimeisellä pyöritään jäljen kahta puolta tovin aikaa. Muutoin mukavaa jäljestystä. Makuista merkkaa kaksi ja kaksi lennossa yli. Katkokulma laajenevilla lenkeillä kehoituksin. Muut kulmat tarkasti. Kaadolle suoraan jota nuuhkaistaan. Saisi olla kiinnostuneempi." VOI1 41p --> FI JVA!

Katkolla Taika osoitti menohaluja ison ojan yli, mistä tiesin sen olevan hankalampi palata enään takaisin ojan etupuolelle katkoa etsimään, joten annoin taktisesti koiran ojanpenkalla hetken empiessä putkeen "etsi! jälki!" -käskyt iloisesti, ja oikeaan suuntaan rintaamalla. Vaikka koira tekikin koko ajan hyvää rengastusta reippaasti edeten, pelkäsin sen motivaation kohta puoliin laskevan, jos kolmaskaan rengastus ei alkaisi tuottaa verijäljelle jatkoa. Tuomari luki tämän ehkä (ihan oikein...) ohjaamiseksi. Viimeisellä osuudella oli jäljen päällä riistanhajua. Häntä ei pyörinyt, eli ei ollut kanalintu eikä pupu, mutta liike oli pyrähdyksenomaista ja teräväkulmaista, sekä normaalia nopeampaa. Tässä taas koiran tuumiessa seikkailun ohessa hetken aikaa paikallaan hymyillen, lähtisikö jatkamaan pyörimistä ja selvitystyötä häiriöhajun suuntaan, vai pitäisiköhän jäljestää niin kuin äiskä toivoo, käytin tilaisuuden taas hyväksi ja kehoitin taktisessa kohtaa kerran iloisesti "jälki!", mikä saikin koiran hakeutumaan juoksulla oikeaan suuntaan ja jatkamaan tiukasti jäljestystä. Ohjaustahan se taisi olla, mutta pelasti meidät hukalta :D Kaadolla Taika aina pysähtyy sorkan päälle, nuuhkaisee/nuolee ja pysähtyy 2-4s ajaksi heiluttamaan sorkan ja makauksen päällä häntää ja vilkaisee minua hymyillen. Muut tuomarit ovat tämän tulkinneet koiran ominaiseksi ilmaisuksi, koska minäkin tunnistan sen heti, vaikka en makausta ja sorkkaa näkisikään, mutta tuomari olisi halunnut enemmän hammasta ja intensiteettiä kaadon tuuppimiseen :) Eihän nyt meidän neitikoira semmosta... ;) Makaukset eivät myöskään koiraa hirväesti innosta, joten ne noteerataan jäljellä yleensä melko nopeasti, mikä näkyy sitten suoraan koepisteissä.

Valiotuloksen tiesin jäljen päätteeksi nyt tulleen, mutta pisteet olivat vähän epävarmat, sillä muilta tuomareilta olisi tällä jälkityöllä saanut sen 44-46p, mutta tiesin tuomarin huomanneen minun taktiset kehoitukset hukkia vältelläkseni :D Mejässä koiran jäljestykseen ei siis saa vaikuttaa (= ohjata), ja työn pitäisi olla mahdollisimman itsenäistä ja hiljaista, eikä koira saa tukeutua millään tavalla ohjaajaan. Koiraa ei saa pysäyttää eikä ohjata mihinkään suuntaan, vaikka sen tietäisi siirtyneen omavalintaisesti elävien hirvien tms jäljestykseen, ja kehoitukset ovat tilannekohtaisesti joko miinusta, tai sitten viimeinen vaihtoehto elävien näköriistahavaintojen kohdalla, tai esimerkiksi maalintujen pesien suojelemiseksi. Tässä onkin suurin ero mejän ja pk-jäljen kohdalla itse jäljestystyössä. Mejässä ohjaajan rooli on minimissä ja kaikki puuttuminen pitäisi olla nollassa.

Lisäksi erona pk-jälkeen mejässä ohjaajat tekevät edellisenä päivänä kaikki koejäljet itse, koe on kaksipäiväinen, jäljet tehdään maastoon karttapiirroksen avulla kompassilla itse asteluvuilla suunnistaen ja askelpareja laskien, sekä jäljet piilomerkaten. Jokainen ohjaaja myös opastaa oman vastuujälkensä koepäivänä, koska saapumissuunnasta katsottuna jälkeä ei metsästä erota, sekä purkaa kokeen jälkeen jäljen piilomerkinnät metsästä takaperin pois. Laukauksensieto testataan aina ennen metsään pääsyä jokaisessa kokeessa. Aika työläs ja fyysisesti vaativa laji siis kyseessä. Tuomaria lainaten, kaikki crossfitit, bodypumpit ja parkourit samassa paketissa ;) 

Nyt uskaltaa sitten hupimielessä treenailla Taikan kanssa enemmän vaikka pk-jälkeäkin :)

Hyvän onnen mejäsukat naulassa. Valmistuivat keväällä, 

ja sen jälkeen tulossaldo kääntyi toivottuun nousuun;

 tänä kesänä mejäkokeista 3 x VOI1 ja 1 x VOI2! :D