Helmille RT MES 90/100p + ja muita kuulumisia

Kyselin taas tuttuun tapaan viimehetken peruutuspaikkaa eiliselle Kannuksen iltarallyistä. Paikka saatiin ja eilen iltapäivästä lähdettiin ajelemaan etelää kohti. Helmi on maannut koko kesän lähinnä tuulettimen edessä, kun kuumuus on mustuaiselle toooodella paha juttu :/ Pientä treeniä on tehty ainoastaan kotipihassa iltamyöhään, pallon kanssa tietenkin :) Ratatreeniä Helmi on tainnut tehdä kesän aikana vain 2-3 kertaa, joten odotukset eivät olleet hirveän korkealla, varsinkaan kun hallin lämpötiloista ei koskaan tiedä. 

MES-radalle startattiin kuudentena, Helmin mielestä hyvin kovasti Pikku-Taikaa muistuttaneen cavalierin jälkeen, jota ei onneksi missään vaiheessa moikattu :D Lämpimän hallin takia Helmi oli normaalia rauhallisempi, joten varalta vähän jopa innostin sitä ennen kehään menoa, ettei se ihan tuupahda radan alkuun. No ei ollut siitä pelkoa ;) Ensimmäisellä kyltillä tapahtui taaaaaaaaaaaaas se meidän akilleen kantapää, kun kyltille olisi pitänyt vain pysähtyä perusasentoon ja jatkaa kaukovaihdoilla, päätti Ryökäle olla taas flattimäisen omatoiminen ja arpoa tilanteeseen parhaiten sopivaksi näyttävän liikkeestä maahanmenon, kahteen kertaan. Meidän uusinnat paloivat taas siis jo heti ensimmäiselle kyltille, kun koira ei vaan malttanut kuunnella ohjeita, vaan tiesi itse paremmin :D Voi Hempukka <3 

Muuten rata oli rauhallisen tarkka, ainoastaan keskivaiheilla kumimaton repimisestä kentän pintaan jääneet "ruohotuppaat" kiinnosivat nuuhkaisun verran Helmiä, ja sen jälkeinen käännös oli hieman epäyhdenaikainen. Muutama ykkönen lähti luultavasti oikean puolen perusasennoista, joissa koira joskus intona hieman vinottaa. Tuomari oli tykännyt kovasti meidän Pyörähdyksestä (jota en uskonut Helmin ikinä fyysisesti voivan kiitettävällä tavalla suorittaa, mutta hah hah, tekniikka vain kuntoon!) ja sen minimaaliseksi opetellusta ohjauksesta, sekä MES-luokan edessä peruuttamisesta, minkä Helmi teki hienosti, vaikka itse sanonkin :) Helmin luontaisesti innokas ja pompsahteleva etenemistyyli ja flattipomput auttavat rally-tokossa ihan yllättävissä tilanteissa. Parhaiten niistä on ollut apua peruutuksissa, joissa koira etenee ja steppaa energisen näköisesti ja koko ajan tasaisesti liikkuen ilman pysähdyksiä, mikä on juuri se mitä tehtävissä suoruuden lisäksi haetaan. Paino on takana, ja se taas pitää koiran näyttävästi liikkeessä. 

Käytösruudussa kerrankin oikealla puolella makaaminen 3min, mikä ei lämpimästä hallista ja ratasuorituksesta lämmenneelle flatille ollut yhtään hullumpi pyyntö ;) Tällä kertaa AIKA!-ilmoituksen jälkeen höpisin hymyillen ja Helmiä tuijottaen, että "me ollaan tässä asennossa loppuun asti, ei nousta yhtään mihinkään", minkä ajanottaja ilmeisesti kuuli, niin kuin oli tarkoituskin. Meitä on häiriköity epävarman ajanottajan toimesta lähes joka toisessa kisassa meidän loppuun asti asennon säilyttävän suoritustyylin takia, mitä ei enään haluttu. Ajanottajalle ei saa puhua, mutta koiralle saa ;) 

Odotin vähän epävarmana pisteitä, kun yksi kymppi oli siinä ja siinä omasta mielestä. Kehän laita tuumasi sen näyttäneen sieltä suunnasta ihan hyvälle, joten itse olin taas kriittisin. Toiveet toisesta "ysivitosesta" menivät jo heti ensimmäisellä kyltillä Helmin omatoimisuuteen ja uusintoihin, mutta olin tyytyväinen siitä, että oma kisapää on kehittynyt sen verran, ettei se näkynyt ihan yhtään loppuradalla :) Tuloksena Helmille kesätauon jälkeen todella mukava MES 90/100p ja Tuomarin Palkinto "Makeasta ratasuorituksesta" :) 

Seuraavaksi startataan toivottavasti kuukauden päästä, jos mahdutaan kisoihin, eikä mitään ihmeempiä esteitä tule eteen. Harmi että alueella on näin vähän rally-kokeita, kisavälit aina venähtävät :/ 

Tenava kävi tsekkaamassa hajut

Muutakin on puuhattu viime viikkoina. Tytöt pääsivät sittenkin tositoimiin, vaikka Helmin piti olla jo kovasti eläkkeellä, ja Taikasta ei mettäkoiraa sitten leivottukaan. Taas selvisi myös että miksi. Kävimme koko perheellä päiväkävelyllä viime viikonloppuna läheisellä metsätiellä, jonka lähellä on myös lampi. Lampi on pieni ja vain 500m asutuksesta, mutta ilmeisesti ruokinnan takia sorsalintujen suosiossa. Olimme jo kääntyneet takaisin ja palaamassa lammen ohi, kun kaksi lintukoiraa sai vainun ja hyökkäsi syvään kanavaan/ojaan. Helmi meni kauemmaksi ja Taika jäi lähemmäksi. Tyttöjen väliin jäi sorsa, joka päätti kokeilla onneaan pienemmän pahan kanssa, ja sukelsi Taikan ohi, muta ojan pintaan marmoroituen. Helmi jäi H-Moilasena paikalleen tuijottamaan sukelluskohtaa ja ottamaan aikaa sukelluksen kestosta, mutta pienempi paha huomasi Repen jallituksen ja lähti uimalla perään. Sorsa ui kanavan päähän ja piiloutui melko hienosti pitkän heinikon joukkoon ihan vesirajaan. Taika löysi hajulla hyvin perässä paikalle, mutta jäi vain itsekseen ihmettelemään ja heiluttamaan innostuneesti nuuskien häntäänsä, mutta sorsaa ei otettu mättään sisältä suuhun. Iloisesta kannustuksesta ja noutokäskystä huolimatta tilanne ei edennyt, kunnes noutokäskyyn herännyt Sukellusmittari rynni tilanteeseen takavasemmalta ja otti tilanteen ja sorsan yhtä päättäväisesti ja tehokkaasti haltuunsa :) Sorsa äiskälle ja syksyn ensimmäinen ja ainoa riistatyö Helmille oli siinä :) Kyllä Helmi nämä hommat osaa! :)

Taika tutustui sorsaan vielä opastetusti maalla, mutta spontaaniin riistaotteeseen maalla ei rohkeus riittänyt. Sorsa kiinnosti ja viettitasot nousivat niin kuin pitikin, mutta henkinen lukko oli tiellä. Siinä mielessä harmi, että Taika on todellakin näistä kahdesta se, joka osaa käyttää nenäänsä ja älliään, analysoida hajun ikää ja lähdettä, ja näköjään selvitti Repen jallituksetkin ihan helpolla, mutta kun ei :( Vedestä noutaa ongelmitta riistaa kuin riistaa, hakutyöt, siivitykset ja pillitottelevaisuus on vaaditulla tasolla, mutta spontaani-riistaote maalla ei vaan laukaussiedon lisäksi ole vaadittavalla tasolla. Treenattu kyllä pentuna ja nuorempana on, mutta kaikista ei vaan ole siihen, koulutuksesta huolimatta. Ei päästy sitten jatkamaan äidin suvun SPME-koeperinteitä. Äiti saavutti tänä vuonna SMPE-V -kokeesta todella hienon VOI2-tuloksen, ja äidin isä on KVA+JVA+MVA. 

Toisaalta, jos Taikasta olisi tullut mettä- ja koekoira, ei meillä olisi ikinä ollut aikaa tai motivaatiota lähteä tutkimaan agilityn ja tokon ihmeellistä maailmaa, joten jokaisella kolikolla on aina kääntöpuolensa, eikä se välttämättä ole yhtään hullumpi :) Meillä ei koiria oteta vain yhtä lajia varten ja jätetä sitten tylysti kotikoiraksi jos jokin ei natsaakaan toiveiden suhteen. Do what you can with what you have :)

Taika-tenava täytti myös maanantaina täydet 5-vuotta! <3 Toivottavasti vähintään yhtä monta tervettä vuotta yhdessä vielä edesssä! Meidän Little Miss Sunshine <3 

Onnellinen metsäöttiäinen 5-vuotta 

PS. Prisman urheilupuolen alennuksesta ostettu pelastusliivit kympillä ensi kesää varten ;)