Kiireinen keskikesä

Hyvin tyytyväinen vesityöläinen :) 

Kesäkuun alun tokopäivitysten jälkeen on tapahtunut taas koirarintamalla paljonkin, mutta blogin päivitys on valitettavasti hieman laahannut jäljessä. Kisattu on säästeliäästi, sillä melko tiiviin kevään jälkeen pieni koetauko tuntui enemmän kuin hyvältä ajatukselta. 

Rallyt

20.6 kävimme Tenavan kanssa Pohjoisen shelttien rally-tokokokeessa. Koe oli tämän vuoden ensimmäinen rallykoe ulkona. Siihen nähden meni yllättävän hyvin, mutta rallyn kisatauko näkyi kyllä suorituksessa. Radalla ainoastaan oikealla peruuttaminen meni huonosti. Ensimmäisellä kerralla Taika teki todella hienon peruutuksen, mutta eteenpäin lähtiessä vaihtoikin seuraamispuolta takana jostain syystä takaisin vasemmalle?!?! :D Uusinnat menivät sitten huonommin, mutta pikkuvirheillä kuitenkin väännettiin muuvi läpi. Lisäksi yksi turha kymppi valkovuokosta, jossa lähti pyörähtämään niin kuin pitääkin, mutta olikin muuttanut mielensä kesken pyörähdyksen, mitä minä taas en huomannut. Uusinnat oli käytetty jo siihen oikean peruutukseen, joten ei pääsy korjaamaan. Muuten Taika puksutteli intopiukeena koko radan läpi Little Miss Sunshine -asenteella ja tarkasti reagoiden, joten ei voi valittaa! Myös edessä seisominen meni nappiin, vaikka sitä ei ole treenattukaan pitkään aikaan. Sijoitus oli kolmas ja pisteitä MES 83/100, joten pakko olla kesäkauden avaukseen tyytyväinen! 

Näyttelyt

Tänä vuonna päätin lähteä testaamaan Rovaniemen Juhannusnäyttelyn tunnelmaa 24.6. Tuomarina oli täysin outo Linda Volarikova, mutta tubevideoiden perusteella tehokas, tyylikäs ja tiukka täti oli kyseessä. Taas hyvin perinteisesti Taika edusti periaatteen vuoksi ainoana narttuna narttujen käyttöluokassa. Tämä näyttely jääkin sitten ikuisiksi ajoiksi muistiin! 

Omalla vuorolla vetaisimme Taikan kanssa kehään taas tarkoituksella näyttävästi showtyyliin, eli koira hyvin iloiseksi kehänauhan toisella puolella ja numerokuulutuksen jälkeen hyvin aurinkoisesti ja ryhdikkäästi kehään keskeltä vastakkaista reunaa ihan rauhassa kävellen ja koira ympärilleen säteillen. Toimi taas! Tuomari nimittäin repesi ihan täysin meidän saavuttua arvostelupaikalle teltan eteen. Tuomari käveli meitä vastaan ja repesi haltioituneena iloiseen englanninkieliseen vuodatukseen, missä hän kertoi isoon ääneen hänen olleen siinä käsityksessä, että Suomessa käyttöluokkaan ilmoitetaan aina ne näyttelyn rumimmat koirat, jotka eivät muissa luokissa pärjäisi, mutta tämän hän oli havainut vääräksi jo aiemassa cockerikehässä, eikä tästä ollut todellakaan kyse kyllä Taikankaan kohdalla! :D Vähän meni ohjaajalla pasmat sekaisin tästä startista, mutta ihan ok saatiin sitte paketti kasaan ja esiintymiset suoritettua. Päätä tutkiessa Taika jakeli taas ilmapusuja ja muuten piti häntätuuletukset hyvin rytmissä koko pönötyksen ajan. Arvostelun lopuksi tuomari käveli vielä meidän luo, kätteli kaksin käsin ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi PN-kehään ERI SA:lla. Siinä sitten käveltiin melko sähköisissä tunnelmissa kehästä ulos ja koiraa palkkaamaan. Kyllä osaa Taika nämä näyttelypönötykset ja esiintymiset! 

PN-kehässä oli edellä niin hitaita juoksijoita, että ensimmäisenä mennyt juniori tiputettiin viimeiseksi juoksemaan, mutta ei vauhti noussut sen jälkeenkään. Taika ei päässyt kunnolla possujonossa liikkeeseen, eikä päässyt erottumaan tai loistamaan joukossa, joten jäi luultavasti taas hieman muiden varjoon tässä vaiheessa. Siinä vaiheessa kun meidät nostettiin ensimmäiseksi ja edelle laitettiin vain valioita, oli toiveet vielä korkealla, mutta taas se serti kiersi meidät kaukaa, sillä PN-voittajaksi kruunattiin nuorempi narttu, jolla 2v ikäraja ja sertit eivät olleet vielä täynnä. Meni taas kerran vierestä... Lopputuloksena Taikalle KÄY ERI1 SA PN4. Olisi ollut hienoa ollut valioitua koiran kotikonnuilla oman kasvattajan edessä, mutta eihän meillä ole sellaista tuuria ollut ennenkään, eikä varsinkaan Rovaniemellä :D Yhtään näyttelyilmoa ei ole laitettu tämän lisäksi, joten katsotaan, jääkö viimeisen sertin metsästys sitten ensi vuoteen, vai jatketaanko sitä vielä veteraani-ikäisenäkin ;) 

Juhannusnäyttelyn yhteydessä oli muutakin äksöniä, sillä saimme vieraita pohojammaalta juhannuksen viettoon "Pohojosen spanielileirille". Rovaniemen näyttelyssä vilahti siis kehässä myös Marin ihana Sky, mutta tuomari tykkäsi todella isoista wss-uroksista enemmän. Saksanseisoja Klaara oli myös mukana, mutta ei näytellyt tällä kertaa. Meillä kotona Klaara oli hyvin iloinen löytäessään viime kesänä meidän ovensuusta bongaamansa painavan ovistopparin, sekä ehtymättömät leluarsenaalit eri puolilta taloa! Helmiä ja Klaaraa piti hieman vahtia, ettei vanhalla patriarkalla ja nuorella haastajalla menneet leikit liian rajuiksi tai haastavaksi. Taikan mielestä vieraat olisivat saaneet poistua vaikka heti päiväkahvien jälkeen, mutta lopuksi innostui jo jopa leikkimään hippaa Klaaran kanssa. Mitään rähinöitä ei tullut, kun kaikki olivat hallinnassa, ja vauhdin noustessa liikaa leikit keskeytettiin, tai sisällä meidän tytöt laitettiin sen talon ainoan koiraportin taakse omiin oloihin. Kuvia otettiin älyttömän vähän, joten ei todistusaineistoa treenistä eikä hengailuista. 

Omatoimitreeniä

Eri lajeja on tullut treenattua eri rotuisten koirakkojen kanssa useampaankin otteeseen. Rallya on vedetty noutaja-spanielimixillä, vesitreeniä walesijoukolla ja tokoa spanielijengillä. Vesinoutoja on treenattu myös omilla uintireissuilla ja viimeksi kaikki noudonpalautukset tulivat Taikalla jo suoraan käteen, vaikka ilme koiralla olikin äkäinen, kun korvien ravistusta piti pitkittää. Ranta oli myös pitkä ja loiva, joten palautusmatka oli pitkään vedessä kahlaamista ennen loivaa hiekkarantaa. Hienosti parantanut koira tässä asiassa! Helmillä ei näissä ole mitään ongelmaa. Dami on suussa kunnes muuta pyydetään, oli vedestä matka palautuspaikkaan kuinka pitkä tahansa. Helmin tunnuslauseena onkin vesinoudoissa pakkotoisto.com :) Kun mikään ei riitä ja aina voi noutaa vielä vaikka yhden! 

Tokoa on treenattu myös kahden muun spanielin kanssa, sillä ongelmat ja toimivat keinot ovat hyvin pitkälti samoja. Taika tarvitsee kokemuksia ja treeniä erilaisesta paikkisseurasta, joten hyvää treeniä meille! Omalla pihalla ja kotona on tehty lähinnä kaukojen perusteita, peruutuksia ja käännöksiä sekä tokoa että rallya ajatellen. Muuten on treenistä pidetty melko hyvin lomaa. Luoksarin stoppi edistyy mukavaa tahtia, tunnaria ei olla jaksettu tehdä vieläkään... 

Ohjatuissa treeneissä on vedetty agia ja tokoa. Agissa alkaa pikku hiljaa mediluokkaan sopivat ohjauskuviot löytymään, sekä tarvittavat muutokset selkeytyä. Ei voi eikä onneksi tarvitse vetää ihan samalla tavalla kuin maxi-rimoilla. Yllättävän helpolla Taikalta on muutos matalemmille rimoille, nopeampaan vauhtiin ja uusiin ohjaustapoihin muotoutunut! Tokotreeneissä on tehty ruutua, luoksarin stoppia, EVL ja VOI-piilopaikkiksia, kaukoja, ohjattua noutoa ja seuraamista. 

Nome

Osallistuin kuunteluoppilaana Suomen Metsästysnoutajien järjestämään vesityökoulutukseen Lauttarannassa pari viikkoa sitten. Paikalla oli valitettavasti vain labbiksia. Ei ole mitään labbiksia vastaan, mutta koulutuksissa usein kaikista suurimmat oivallukset tulevat tässä lajissa nimenomaan eri rotujen suoritusvariaatioita ja eri ongelmia seuratessa. Seurasin vain junnukoirien treenit aamupäivästä. Pitkät vesimarkkeeraukset veneestä heitettynä  puskataustaa vasten heitettynä, vaikka damin läiskähdys veteen oli hyvin selkeä, oli joillekin yllättävän vaikea. Heitelty liikaa rannalta ja lyhyitä noutoja? Ongelmia oli myös veneestä "kaislikkoniemen" taakse heitettyjen vesinoutojen suorittamisessa. Usko loppui lyhyeen, edellinen noutopaikka veti puoleensa ja laskeutumispaikan markkeeraus purkaantui ennen kuin koira oli perillä. Pitkien ykkösmarkkeerausten jälkeen koirakot tekivät kaksiosaisen pitkän vesimarkkeerauksen, missä jälkimmäisellä kerralla piti ylittää aiemman lähetyspaikan hajualue pienen niemen kärjessä. Selkeästi vesi-maa-vesi-noutoyhdistelmä oli joillekin nuoremmille vielä liian hankala. Hyvin rakennettu treeni silti. Olisi ollut kiva osallistua omankin koiran kanssa, mutta Helmi on jo maastopuolelta eläkkeellä, ja päivä oli aivan liian kuuma edes harkita osallistumista. Osa koirista paineistui ilmeisesti ohjaajan jännityksestä tai yleisön paineesta, ja osa dameista tippui rantaveteen. Yleisilmeeltään kaikki junnut olivat kuitenkin erinomaisesti hallinnassa ja peruskoulutettuja. Ei spanielipuolella vielä voittajaluokassakin nähtäviä remmihinauksia, sinkoiluja, puolikuristuneita koiria ja remmin mitan verran edistäviä koiria rantaa lähestyessä, voimakkaita luoksetulokäskytyksiä tai noudon palautuksen jälkeen pettävää hallintaa. Kyllähän spanielit ovat energisiä ja usein vilkkaampia mitä noutajat, mutta silti yleisilme noutajapuolella on jo alkeisharjoituksissa hallitumpi. Joko ohjaajat noutajapuolella ovat kokeneempia tai enemmän kouluttautuneita, tai laajemman harrastajakunnan vuoksi vertailua ja esiemerkkiä mihin pyrkiä löytyy enemmän? 

Heidin tokokoulutus

Osallistuimme myös Taikan kanssa oman noutajayhdistyksen järjestämään tokokoulutukseen. Koulutus järjestettiin yhteistyössä Sprinkkujen kanssa, mutta tällä alueella ei näytä tokokoulutuksella olevan kysyntää, sillä Taika oli ainoa sprinkkuedustaja näissä kekkereissä. Ei meitä kylläkään haitannut, sillä omasta mielestä edustimme ihan hyvin :) 

Taika treenasi luoksarin stoppia, johon ei muuta korjausta kuin läpijuoksujen lisäystä ennakoinnin estämiseksi. Lisäksi katsottiin seuraamisen käännöksiä, mihin tehtiinkin muutos oikean askellukseen ja muistutus tekniikan ja vireen treenaamisesta erikseen. Kaukoja tehtiin matolla ja tarkistettiin tekniikkaa, missä ei muutettavaa muuta kuin luopumisen opettamisessa, millä vähän turhankin innokasta koiraa saataisiin rauhoitettua kaukoihin sopivampaan mielentilaa. Lisäksi muita seuraamalla tuli hyviä vinkkejä pieniin kaukoihin yksityiskohtiin. Ei ylimääräisiä askelluksia vaihtoihin, mielellään kaikki tassut pysyvät paikallaan, koiran koonti maahanmenossa "pyöreäksi", jotta seuraava nousu olisi helpompaa jne. 

Loppuun testattiin leikkimielellä koiran luoksetuloa häiriössä, sekä perseiltiin muutama ruutuharjoitus tuoreen lokkihavainnon jälkeen ;) Taika oli kuitenkin ihanan oma iloinen ja reipas itsensä, aurinko paistoi, ei itikoita ja hyvää seuraa koiramaisissa harrastuksissa, mikäs sen parempaa :) 

Ei ihan rodunomainen wss-avaimenperä, blingbling numerolappupidike (mutta jakkuun napin sijasta kiinnitykseksi) ja kaninkarvapallo Oulun KV-näyttelyistä tuliaisiksi. Oma näyttelykäynti rajoittui tosin parkkiohjaukseen ja lauantain shoppailukierrokseen myyntikojuissa. Yhtään kehää tai arvostelua ei jaksanut enään parkkitalkoilujen jälkeen seurata.