Nome-treeniä
Alkukesä meni hyvin pitkälti Taikalla pelkästään tokoillessa ja Helmillä rally-tokoillessa. Jossain vaiheessa alkoi olla kovastikin jo ikävä muitakin koiramaisia lajeja ja kesäisiä harrastuksia, joten heinäkuun loppu ja elokuun alku onkin sitten puuhailtu kaikkea vaihteluksi kutsuttavaa aktivointia :)
Taika kävi treenaamassa noutajien taipparitouhuja Ninan ja Niinan kanssa Mourungilla. Noutajat treenasivat ensin riistalla hakua ja vesityötä, Taika sen jälkeen ihan vaan dameilla vesinoutoa ja spanielihakua etukäteen alueelle piilotetuilla dameilla. Taikalle ei ole tehty enään pariin vuoteen perusteita kummempaa maastotreeniä, ja vesitreenit on tehty lähes aina omalla porukalla, jolloin lahden toisen puolelta vastarannalta tullut heitto tehosteäänien kera sai koiran aluksi hieman lukkoon. Samalla meni ohi pitkä vesimarkkeeraus damipallolla, vesiloiskeesta huolimatta, joten markkeeraukseksi tarkoitettu vesitreeni muuttuikin vesilinjaksi. Selkeästi kohtisuoraan vastarannalta toiminut heittäjä arvelutti koiraa ja sai pientä empimistä aikaan sekä veteenmenossa, että damille asti etenemisessä. Koira kääntyikin kolme(!!!) kertaa damia ennen vesilinjalta takaisin tai tarkasti lummeita tms, joten homma piti sitten korjata kiertämällä nomeseuraamisella lahti ympäri ja lähettämällä koira vesilinjalle lyhyempää reittiä heittäjän lähettyviltä. Taas tuli yllättävässä paikassa koiran väistäminen esille :/ Taikalle arvosana 10+ tottelevaisuudesta ja vesilinjasta, mutta 7+ epävarmuudesta, mikä pitkästä aikaa nousi töiden yhteydessä (vieras heittäjä ja kohtisuora eteneminen) esille. Oli kuitenkin virkistävää välillä puuhailla eri porukassa ja hakea hieman haastetta tavallisiin samalta rannalta heitettyihin vesinoutoihin.
Sain halvalla irtovuoron pk-ryhmän erikoisesinetreeneihin, missä sillä kertaa oli aiheena pk-esineruutu sekä tarkkuusetsintä. Taikan kanssahan käytiin EK-kurssilla viime syksynä ja koira tykkäsi kovasti hommasta, joten tartuttiin tilaisuuteen kerrata, kun kerran sellainen tarjoutui. Esineruudussa oli tiedossa, ettei spanieli irtoa esineruudun takareunaan asti ilman äiskää, kun haulikkokantama ei yltänyt ihan sinne asti. Esineruutu oli loivassa rinteessä, mikä vielä lyhensi luontaista etenemisetäisyyttä. Ensimmäinen esine nousi sopivalla irtoamisella ihan hyvin, kun ensin oli juostu etsintäreittiä edellä suorittaneen malin tassunjäljissä ;) Toiselle esineelle tarvitsi jo apuja etenemiseen. Kysyi ohjetta puolikkaan haulikkospurtin jälkeen, ja kun huomasi ohjaajan seisovan edelleen paikallaan, teki sen mitä maastossa on opetettu, tuli ohjaajaa kohti takaisinpäin. Meillä on siis opetettu Taikalle paikallaanseisomisen tarkoittavan liian suurta etäisyyttä ja pian tulevaa pillikäskyä tai ohjetta. Esineruutu olisi myöskin tarkoitus suorittaa ilmavainulla etsimällä, mutta meidän jälkikoirahan luottaa ensisijaisesti maavainuunsa. First God Is The Deepest, enkä pistä yhtään edes pahaksi :) EK-esineitä spanielisäännöillä :) Irtovuoroja ostetaan jatkossakin ihan vaihtelun ja kokeilunhalun takia, ei niin väliä tuloksilla :)
Vasemmalla esineruutu
Pienoismalli EK-tarkkuusruudusta
Esineruudun jälkeen tehtiin tarkkuusruutua, missä tuli taas maastokoulutus esille. Laajentaa liian nopeasti hakua 3x3 ruudun ulkopuolelle, ja hakee enemmän silmillä näin pienessä ruudussa, kun luulee hakevansa isompaa esinettä kuin puoleksi varvikon alle piilotettu kangastupsu. Kulmalipunkin yritti kerran ohjaajalle palauttaa, kun jotain oli pakko saada suuhun :D Nopeasti kuitenkin hoksasi alueella olevan tosiaan tavaraa, vaikka se ei näkynytkään piilostaan maanpinnalle. Me tehtiin puutteellisen koulutuksen takia molemmat esineharjoitukset samalla Etsi!-käskyllä, mikä oli selvästi koiralle ongelma. Ei tiennyt tarkkaan mitä oli lähtemässä tekemään, kun käsky tuli. Rehellisesti teki kuitenkin töitä, kun vaan hoksasi mitä tässä kohtaa haluttiin ja tarkoitettiin.
Iloinen esineruutuilija!
Pitkästä aikaa nenätöitä!
Rally-tokon piirinmestaruuskisat (11)
Loppukesän piristysruiske oli meidän kennelpiirin rally-tokon piirinmestaruuskisat, jotka onneksi kisattiin kotikaupungissa. Helmi matkustaa edelleen huonosti lämpimillä keleillä, eikä kisapäivän sää valitettavasti auttanut yhtään asiaa :/ +24 ja hikisen kostea pre-sadekeli. Noutajalla oli tukalaa ja kuumaa, auton varjosta ja tuulettimesta huolimatta. 2kk kisataukokin näkyi suorituksessa melko huonolla tavalla, mutta paljoa ei kisalta odotettukaan edellä mainituista syistä. MES-radan aikana tuli hieman tihkusadetta, mutta ei niin paljoa, että ilma olisi viilentynyt ja auttanut meitä matkassa.
Helmi oli arvottu radalle heti ensimmäiseksi, ja näin ollen rauhoitteluaika jäi liian lyhyeksi. Huonolla keskittymisellä ja liian vilkkaalla mielikuvituksella radalle ja tuomaria kyttäämään, mikä aiheuttikin uusinnan heti toisella kyltillä (3 askeleen peruutus vasemmalla). Tämän jälkeen keskittyi jo paremmin, mutta liikkeessä seisovissa liikkeissä useampi -1 vähennys epätarkkuudesta tai vinottamisesta, kun ei koira malttanut pysyä nahoissaan ja tassut tukevasti maassa kiinni. Miinuksia myös hyvin pitkästä oikean puolen juoksemisosuudesta, jossa esim. oikealla juosten 90 asteen käännökseen oikealle ei Helmin takapuoli yksinkertaisesti enään vain taivu ilman virhepisteitä, vaikka yrittikin pompulla sitä suorittaa. Radan jälkeen puhalleltiin melko takki tyhjänä ja yritettiin saada lähes ilmasa leijunutta koiraa takaisin maan pinnalle, että saataisiin se Käytösruutu vielä suoritettua... Käytösruutuun menoa odoteltiin jonkin aikaa, ja kun vihdoin oltiin valmiita ja asennosta, juoksi Käytösruudun valvoja koiran kuonon edestä vasemmalle puolelle kuonon kohdalle ja 1,5m päähän penkille istumaan... No innoistuihan koira tottakai... Sain rauhoittumaan, mutta keskittyminen ja Käytösruutuun rakennettu alkurutiini oli jo mennyt hukkaan. Steppasi ja kääntyili Käytösruudussa hyvin levottomasti ja intopiukkana, tuijotteli Käytösruudun valvojaa ja ja ja... Elämäni ehkä pisimmät ja työläimmät 3 minuuttia paikallaan :D Ei muuten juossut valvoja tuolilleen enään muiden koirakoiden suoritusten kohdalla... Hasardirata kaikkineen, ja silti tulokseksi MES 89/100p, sijoitus 3/17(?) ja henkilökohtaista piirinmestaruuspronssia! :D Kyllä tuntui ihan kultamitallilta tuon taisteluradan jälkeen :D Joukkuekisassa oli mukana seitsemän(!!!) joukkuetta/seuraa alueelta. Lopputuloksien jännityksen jälkeen meidän joukkuelle jaettiin piirinmestaruushopeaa 2017! Ihan mahtava saldo Helmin viimeisistä rallykisoista <3
Kuva Pipa P.
Taika starttasi yksilökisassa myöskin pm-MES-radalle. Koira oli niin kierroksilla ihanista kissa-, lintu- ja hevoshajuista, ettei moista virtapiikkiä ole ennen kisaradalla meillä nähty! :D Kenttä sijaitsi siis hevostallialueella ja yhden tallin takaseinustalla. Rata oli suorastaan pirtsakka, ja teräviä perusasentosiirtoja ja intopiukeaa häntätyöskentelyä säestettiin muutamalla iloisella vingahduksella! Loppusuoran hypyllä irtosi sitten jo ainutlaatuinen ilohaukahdus, kun oli Taikan mielestä vaan niin SIISTIÄ!!! :D Maalissakaan ei olisi malttanut pysyä paikallaan, kun ants in her pants pisti iloisesti steppaamaan paikallaan :) Käytösruudussa kierrokset sitten huipentuivat huonon keskittymisen takia kesken kaiken istumiseksi. Ei millään tavalla ehjä eikä hallittu kokonaisuus, vire oli aivan liian tapissa, mutta silti omasta mielestä älyttömän ihanaa nähdä, että koira todellakin Rrrrrakastaa rally-tokoa ja mitä tahansa minun kanssa tekemistä! <3 Pieni muutos kevääseen 2015, jolloin juuri rally-tokon kisauran aloittanutta koiraa sai hinata ja kannustaa radalla parhaan kykynsä mukaan eteenpäin... Taikalle tulokseksi MES 79/100p, missä kymppi Käytösruudusta, kaksi uusintaa ja muutama epätarkkuus tai vinotus. Sijoitus taisi olla listan puolessa välissä.
Molempien tyttöjen kanssa pitäisi ehkä tehdä "vähän" useammin kokonaista ratatreeniä, näkyi muuten melko selvästi koko kesän laiskottelu. Helmille oli varattu vielä yksi startti ensi viikolle naapurikunnan rt-kokeeseen, mutta paikka piti siirtää Taikalle, kun Helmi kipeytti maastolenkillä taas takapäänsä, ja sinetöi douppingajan myötä eläkepäätöksensä kaikesta kisaamisesta ja tavoitteellisuutta edes jollain tavalla muistuttavasta treenaamisesta. Minä en halua olla se, joka Helmille aiheuttaa kipuja, joten meidän kisataival ja reissut olivat sitten tässä. Rally-toko on pitänyt Helmin takapäätä, lihaksia ja mieltä yllättävän hyvässä kunnossa, joten lopetetaan mielummin hyvissä voimissa. Omassa pihassa saa puuhailla edelleen jotain pientä pallopalkalla ja hoitaa postitytön hommia, mutta muuten keskitytään piehtarointiin, puusavottoihin, lähilenkkeihin ja ihan vaan hyggeilyyn ;)
Alla hieman kuvia tämän viikon puskaralleilusta :) Tytöt pääsivät rellestämään hiekkaharjuille ja purkamaan menohaluja sielunsa kyllyydestä! Valitettavasti Helmi teki todellakin näin, ja takapää hoippui reissun jälkeen yön viimeiselle pissareissulle normaalia jäykemmin, mitä hoidettiin sitten samantien kipulääkkeellä. Ilmeisesti oli koiran mielestä kuitenkin sen arvoista ;)
Kieli poskella täyttä laukkaa!!!
Mäkitreeniä, ihan omasta halusta kylläkin
Tokot
Tokoja on treenattu lähinnä ohjatuissa treeneissä. Omatoimiset puuhailut ovat olleet ihan nollassa. Treeneissä on tehty kuitenkin EVL-tyhjäänlähetystä, mihin maastopuolen takia onkin hyvät pohjat. Etumerkki on jo opeteltuna, eteenmeno käskystä selvä ja vauhdikas, ainoastaan pieni vinotus tai pysähtymisen hitaus voi viedä koiran välillä ringin ulkopuolelle. Uskoisin tämänkin korjaantuvan lähes itsestään, kun saadaan vaan muutamia toistokertoja kuurina jossain vaiheessa alle. Tällä hetkellä ei tehdä sitä hupeilua enempää. VOI-pikkuällä on hyvällä mallilla. Seuraamiset ja reagointi on siinä parantunut, kun koira on hoksannut kyseessä olevan todellakin tällainen liike, ja hän tekee ihan oikein kun suorittaa annetut ERI liikkeet putkeen. Vauhtia on tässä liikkeessä meillä melko vähän, mutta ihan tarkoituksella. Asennot ovat terävämpiä ja seuraaminen on hitaassa parempaa, sama mikä rally-tokossa. Ruutuun on tehty iloisia spurtteja, seuraavaksi pitäisi ottaa kuvioihin myös ne EVL:n sivuttaiset ruudut, mitä talvella muutamaan kertaan jo kokeiltiin. Luoksarin stoppi on jo aika hieno! Vielä ei olla ilman näkyvää kanietumerkkiä kokeiltu, mutta kaukana ei olla siitäkään. Paikallaoloissa otettiin viime viikolla paluu perustreeniin ja lähietäisyyteen, kun ulkokentän tuuli enteili myrskyä, ukkonen jyrähteli taustalla, tietyökone hakkasi metsän takana näkymättömissä ja pirun lokit lentelivät treenikentän yli :D Oli niin monta muuttujaa, että koiran pää kääntyili kuin tuuliviirillä, mitä oli pakko rauhoittaa ja vaatia paikallaoloa. Ohjatussa noudossa käännös venyy ja valuu edelleen, mihin korjaussarjaa nyt ja heti kehiin! VOI-kaukoja on treenipäiväkirjan mukaan tehty todellakin vain kolmesti tai neljästi tänä kesänä, ei hyvä... Ei etene ilman treeniä, joten tartteis ehkä tehdä jotain ;)
Walesiyhteisön munahaasteeseen kuvattu videopätkä.
Ideana siis noutaa raaka kananmuna ilman pudotuksia
tai rikkoontumisia. Onnistuu, tuumaa Taika! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)