Loppukesän kuulumisia

Meidän "astesuunnistuskurssilainen" toi kiitosta 

hyvin menneiden mejäkokeiden jälkeen :) Koiran perässä 

jäljellä kävely on se helpoin osa tätä koemuotoa... 

Moni hoksaa vaan tämän vasta kantapään kautta. 

RT-koe 

Elo-syyskuu on meillä ollut melko rauhallista, ihan suunnitellusti. Ainoa kisa tai koe oli Muhoksen rallystartti Taikan kanssa 10.8. Koetta ennen käytiin viikolla treenaamassa kisakaukalossa, nokka tuuleen ja keskittymiskyvytöntä mutta iloista perseilyä koko treeni. Kaukalo on pienen joen/puron rannalla keskellä mukavia pensaspuskia, mikä on aiemminkin meillä aiheuttanut ongelmia (pikkulinnut ja riista). Huonosti menneet kenraalit eivät pelastaneet kisapäivänkään tulosta. MES 0 aivot narikassa ja silmät leipälautasen kokoisena, mutta ihan mahtavaa oli tuomarinkin tuloslappuun kirjaama "hienot käännökset molemmin puolin". Takapääjumppa ja peruutusharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, ja peppu siirtyy aiempaa nopeammassa tahdissa ja pienemmällä reaktioajalla mihin tahansa suuntaan. Itse etusuoralla ollutta 3 askeleen peruutus -kylttiä tämä ei kuitenkaan pelastanut. Taika ei edes yrittäny peruutusta, vaikka osaa sen vaikka silmät kiinni, ja ennen rataa se hienosti peri kertaa muistuteltiinkin. Ulkokentät ja spanieli... Vähän sama kun laittaisi ajokoiran tekemään tokoa kanitarhaan :D Ilme oli kuitenkin iloinen, vaikka jälkipolville ei radasta mitään hyvää kerrottavaa jäänytkään. Tähän turhan iloiseen koevireeseen on nyt sitten tartuttu treeneissä. Lisää ratatreeniä Taika tarvitsee joka tapauksessa. 

Kemijärvi RN

12.8 käväistiin pikapiipahdus Taikan kanssa myös Kemijärvellä. Tuloksellisesti surkean viikon kruunasi näyttelystä saatu KÄY1 SA PN2 VA-SERTI. Alunperin oli tarkoitus lähteä koko perheellä Kemijärvelle mökkeilemään ja lomailemaan, mutta mökeistä oli pulaa, kelit olivat epävarmat ja Helmiä ei kehtaa enään autossa pitkiä matkoja istuttaa, joten suunnitelmat vaihtuivat kahden hengen päiväreissuksi feat. Tenava. Vierailu Kemijärvellä (tai paremminkin siinä lähettyvillä) oli molemmille ensimmäinen. Pitkästä matkasta johtuen saapuminen näyttelypaikalle meni viime tippaan, sillä kehät olivat etuajassa. Siinä häkin purettua ja koiran juotettua lähdin etsimään vessaa. Vessajonossa ihailin enkkukehää, kunnes tajusin ruusukkeiden olevan jo ROP- ja VSP-mallia, eli ennen meitä oli enään 2 nuorempaa wss-narttua! En kerennyt vaihtaa matkavaatteita, kenkiä enkä viimeistellä koiraa, vaan pikaspurtti vessajonosta koiranhakuun ja kehään. Kehässä oli hankala juosta ja esittää liikkeitä (pieni kehä hongan alla ylämäessä, puun juuret pinnassa rutussa...), mutta se ei Taikaa hidastanut, päinvastoin... Erittäin iloinen esiintyminen ja tutut ilmapusut miestuomarille. Vähän ihme toimintaa kehässä, sillä nuorin(?) wss-narttu tutkittiin pöydällä(!), kun muuten ei antanut koskea. PN-kehässä ei paljoa juostu, kun edellä menevät eivät oikein asettuneet raviin. Luonteisiin tai liikkeisiin ei tänään kuitenkaan kiinnitetty huomiota, sillä tuomarin mukaan 8-ryhmän koiralla kuuluu olla 365 päivänä vuodesta tuplaturkki ja rungon pohjavilla, mikä touko-kesäkuussa karvanvaihdon tehneellä Taikalla oli vielä kasvuvaiheessa (tuomari teki käsin makkaran koiran turkkiin ja tutki perusteellisesti kasvavan pohjavillan pituutta, Taika seisoi kovasta kohtelusta huolimatta pitämättä näyttelyasennossa paikallaan ja tuuletti edelleen iloisesti hännällään...), joten serti taas kerran naapuriin. Paremmille koirille ei ole koskaan häpeä hävitä, mutta ei tämä näyttelymaailman arvopohja ihan täsmää omien ajatusten kanssa... 

Kehän jälkeen kamat kasaan ja noin 30min Kemijärvivisiitin jälkeen takaisin kotimatkalle. Kotimatkalla pysähdyttiin pari kertaa uimaan, sillä Lapin pienet suolammet ja puhtaat järvet reunustivat myös tietä. Kivan järven bongaus, jarrua ja uimaan! :) Oulu-Rovaniemi-väli on jo tuttua maisemaa, mutta Kemijärvellä voisi käydä ehkä toistekin, varsinkin kun siellä ei ollut yhtään itikkaa kiusana! :) Sen viimeisen sertin metsätys jatkuu meillä kuitenkin edelleen. Vitsiä on jo väännetty veteraaniluokan valiosta (Taika täyttää 6v ensi viikolla), mutta aika näyttää kuinka huonosti tässä hommassa käy. Ihan just nyt ei jaksa sertimetsästys vähään aikaan kiinnostaa... 

Kemijärvi here we come!

Aika karua on luonto näin koillisessa. Pitkiä asuttamattomia taipaleita, 

tuhansittain pieniä erälampia ja paljon maastoautoja vastaantulijoiden kaistalla ;) 

Melkeen meinasi usko loppua, kun näyttelypaikalle ajettiin 

viimeiset parikymmentä kilometriä tällaista erämaahiekkatietä... 

Irtotunteja rallyssa ja tokossa

Häiriötä ja ulkokenttäharjoitusta on haettu yksityisestä koirakoulusta taas parin tunnin verran. Tokotunteja ostetaan vieraiden paikkiskavereiden takia, rally-tokoa ihan vireensäätelyn treenaamiseksi. Kisamittaiset ruudut ja EVL-mittainen merkki onnistui vieraalla kentällä ja vieraassa porukassa kaikista suunnista, joten hyvät treenit meille. VOI-ruudun kutsuminen menee välillä iloiseksi "ilmoittautumiseksi", joten sitä nyt treenataan haluttuun muotoon. 

Helmi tukee alipalkattuja ja ylityöllistettyjä postinkantajia!

Eläkkeellä on aikaa tehdä näitä yleishyödyllisiä tehtäviä. 

OULU KV:n tuliaiselle hommattiin tyyliin sopiva 

uusi avain, kun entinen hukkui jonnekin...

RT-SM 2017 karsintarata MES

Rally-tokon SM-kisoihin (S-joki 19.8.2017) ei meidän tytöt hakeneet sitten loppujen lopuksi yksilö- eikä joukkuepaikkaa. Helmi olisi päässyt molempiin, mutta matkan takia jätettiin välistä, ja hyvä niin. Karsintarataa on kuitenkin treenattu Taikan kanssa itsenäisesti. Ei ihan maailman helpoin rata, todellakin SM-karsinta. Eniten kisoissa ongelmia oli kuulemma aiheuttanut merkille lähetys sarjahypyn vierestä :D Meidän kesän RT-ryhmäläiset olisivat varmaan pärjänneet tällä radalla ihan hyvin, sillä rata oli ihan kuin omata kynästä vedetty! Mikä voisi olla hankalin mahdollinen skenaario kisaradalla, se pitää treeneissä testata ja treenata kuntoon :) Huomioitavaa myös nykysuuntaus sijoittaa kaikki peruutustehtävät lyhyellä kylttivälillä heti käännöstehtävän jälkeen. Kokoa koira ja käskyt ajoissa ;)