 |
Tuore rally-tokovalio, freestylen ALO-luokan koiratanssivoittaja ja tokon VOI1-tuloksen takonut Tenava.
Syyskuu on kohdellut meitä tuloksellisesti oikein hyvin! :)
|
Koiratanssi, Freestyle ALO-kisa 22.9.
Emme ottaneet kesäksi koiratanssin ryhmäpaikkaa omasta seurasta vastaan, sillä vuoro olisi sattunut sunnuntaille, kuten melko moni kisapäivä ja menokin. Pitihän meidän treenata itsekseen ja miettiä syksyn tanssikisoihin AVO-ohjelman liikkeet ja treenisuunnitelma valmiiksi, niin siis sen treenaamisen lisäksi, mutta mitään ei saatu koiratanssin osalta aikaiseksi. Talven tanssiryhmä alkoi 9.9. ja siinä olikin tokokokeen jälkeen sitten kaksi viikkoa aikaa paketoida freestyleohjelma kasaan, joten AVO-luokkahaaveet päätettiin haudata vielä tältä vuodelta. Vanhaa ALO-ohjelmaa paikattiin ja muutettiin hieman edellisellä viikolla, ja treenattiin ongelmakohtia kuntoon, siinä se.
Koiratanssikisat aloittivat lauantaina meidän superkisaviikonlopun. Koira oli NIIIIIIIIN jäätävän onnellinen päästyään taas tanssiharrastuksensa pariin, ettei sellaista vauhtia ja työskentelyn intensiteettiä ole ihan vähän aikaan nähty! Ohjasin koiraa otsa hiessä ja tuskanhiki helmeillen, sillä spanielista lähti jopa tehosteääniä räjähtävän reaktionopeuden ja ikionnellisen häntätyöskentelyn lisäksi! Ihan ei mennyt ohjelma putkeen, muun muassa hulahulavanne ryttyili hieman Taikalle, eikä suostunut liikkumaan niin kuin spanieli halusi. Muutama liike jäi vähän vajaaksi, kun koira ei malttanut tehdä loppuun, vaan oikoi innoissaan. Kehästä lähdettiin jorma otassa nomeseuraamisella ja vain sen verran kehän ulkopuolelle, että saatiin tilaa ottaa muutama perseilyn kohteeksi joutunut yksityiskohta kokonaan uusiksi, ettei koira opi etkoilemalla palkan tulevan nopeammin vastaan ;)
Koiratanssi on itsellekin jotenkin ihan uskomattoman haastava laji. Melko montaa eri lajia on jo tullut kymmenessä vuodessa testattua ja kisattua, mutta tämä on ainoa, jossa oikeasti tuntuu, ettei jännitykseltä happi riitä ja vessa kutsuu hätäkissalle vähintään kolmesti puolen tunnin sijaan, vaikka kahvia ei ihan vasta olisikaan juonut :D Kehän jälkeen oli suorastaan romahtavan tyhjä ja luuseri olo, pettymys koiran omatoimisesta suorittamisesta ja ei ihan parhaasta kuuntelusta. Koira oli kuitenkin onnensa kukkuloilla! :D Joku tanssitutuista huikkasi kuitenkin ohittaessa, että "Joko tiedät teidän pisteet? Käyppä varsin kysymässä! ;)" Odotin alle kunniamaininnan (KUMA tai KM) jääviä pisteitä, mutta järkytys oli melko suuri, kun tuloslapuissa koreili kevättä paremmat pisteet, ja ihan järkyttävällä pisteparannuksella! Koiratanssissa pisteet ovat siis tiukemmassa mitä tokossa, eli kun kunniamaininnan (ts. luokkanousuoikeus) raja on 160,00 pistettä, ovat yleisimmin tulokset noin 160,00-165,00 pistettä. Jälkikäteen videolta katsoessa suoritus näyttikin paremmalta miltä se kehässä tuntui, ja osa minun mielestäni vajaiksi jääneistä liikkeistä tulikin suoritettua loppuun, vaikka ei niin nätisti kuin viimeksi. Loppuasentoa emme saaneet tälläkään kertaa tehtyä harjoitellun mukaisesti. Spanieli keuli niin pahasti, ettei tassut meinanneet edes koskea maata :D Tulospöydällä lappujen numeroita tavattiin ihan porukalla, sillä FS ALO-pisteet luvuin 180,67 ovat meeeelko harvinaiset! Tuomareiden kommentit uskalsin lukea vasta kotona, sillä tiesin tirautusvaaran olevan melkoinen, jos siinä tunnemyrskyssä olisin niitä tavaamaan alkanut.
Vaikka koira päästi muutamia intopiukeita äännähdyksiä ohjelman aikana, ja oli ihan ants-in-my-pants-fiiliksissä, oli pakko olla samaa mieltä kuin tuomarit. Meidän ohjelmassa oli osittain VOI-luokan liikkeitä, osa suunnitellusti, osa tällä kertaa vahingossa koiran keulimisen takia, ja koira kyllä osaa! Hulahulavanne on kuulemma harvinainen "apuväline", kun kukaan seuran koiratanssiaktiiveista ei muista sellaista aiemmin nähneen, ja sillä tehtiin tavanomaisesta ja odotetusta poikkeavia liikkeitä. Viime kerralla jäi itseä vähän mietityttämään, hoksasivatkohan tuomarit meidän ohjelman teknistä vaativuutta, mutta nyt se ei jäänyt epäselväksi! Taikan elämänsä toisista koirantassikisoista tulos FS ALO 180,67/200 pistettä ja luokkavoitto sijoituksella 1/8! 💗
Koiratanssi on itsellekin jotenkin ihan uskomattoman haastava laji. Melko montaa eri lajia on jo tullut kymmenessä vuodessa testattua ja kisattua, mutta tämä on ainoa, jossa oikeasti tuntuu, ettei jännitykseltä happi riitä ja vessa kutsuu hätäkissalle vähintään kolmesti puolen tunnin sijaan, vaikka kahvia ei ihan vasta olisikaan juonut :D Kehän jälkeen oli suorastaan romahtavan tyhjä ja luuseri olo, pettymys koiran omatoimisesta suorittamisesta ja ei ihan parhaasta kuuntelusta. Koira oli kuitenkin onnensa kukkuloilla! :D Joku tanssitutuista huikkasi kuitenkin ohittaessa, että "Joko tiedät teidän pisteet? Käyppä varsin kysymässä! ;)" Odotin alle kunniamaininnan (KUMA tai KM) jääviä pisteitä, mutta järkytys oli melko suuri, kun tuloslapuissa koreili kevättä paremmat pisteet, ja ihan järkyttävällä pisteparannuksella! Koiratanssissa pisteet ovat siis tiukemmassa mitä tokossa, eli kun kunniamaininnan (ts. luokkanousuoikeus) raja on 160,00 pistettä, ovat yleisimmin tulokset noin 160,00-165,00 pistettä. Jälkikäteen videolta katsoessa suoritus näyttikin paremmalta miltä se kehässä tuntui, ja osa minun mielestäni vajaiksi jääneistä liikkeistä tulikin suoritettua loppuun, vaikka ei niin nätisti kuin viimeksi. Loppuasentoa emme saaneet tälläkään kertaa tehtyä harjoitellun mukaisesti. Spanieli keuli niin pahasti, ettei tassut meinanneet edes koskea maata :D Tulospöydällä lappujen numeroita tavattiin ihan porukalla, sillä FS ALO-pisteet luvuin 180,67 ovat meeeelko harvinaiset! Tuomareiden kommentit uskalsin lukea vasta kotona, sillä tiesin tirautusvaaran olevan melkoinen, jos siinä tunnemyrskyssä olisin niitä tavaamaan alkanut.
Vaikka koira päästi muutamia intopiukeita äännähdyksiä ohjelman aikana, ja oli ihan ants-in-my-pants-fiiliksissä, oli pakko olla samaa mieltä kuin tuomarit. Meidän ohjelmassa oli osittain VOI-luokan liikkeitä, osa suunnitellusti, osa tällä kertaa vahingossa koiran keulimisen takia, ja koira kyllä osaa! Hulahulavanne on kuulemma harvinainen "apuväline", kun kukaan seuran koiratanssiaktiiveista ei muista sellaista aiemmin nähneen, ja sillä tehtiin tavanomaisesta ja odotetusta poikkeavia liikkeitä. Viime kerralla jäi itseä vähän mietityttämään, hoksasivatkohan tuomarit meidän ohjelman teknistä vaativuutta, mutta nyt se ei jäänyt epäselväksi! Taikan elämänsä toisista koirantassikisoista tulos FS ALO 180,67/200 pistettä ja luokkavoitto sijoituksella 1/8! 💗
 |
| Toinen ALO-luokan KUMA-ruusuke ja voittovärit yhtä aikaa pidossa, nou problem :) |
Tuomarit tykkäs! :)
Rally-tokokisat 23.9.
Kun lauantain koiratanssikisoista oli saatu selvittyä, kutsui heti sunnuntaiaamuna sama kisapaikka rally-tokon merkeissä takaisin. Muuten aamukokeet ovat meillä usein vähän ohjaajan takia nihkeitä, mutta tällä kertaa päivälle oli luvattu kuurosateita, ja omaa suoritusvuoroa toivoi vain mahdollisimman alkupäähän lähtölistaa. Numero oli ysi ja sadepilvet meidän kohdalla vielä kaukana horisontissa. Kisat pidettiin meille tuntemattomammassa ulkokenttäkaukalossa, vaikkakin oman seuran hallin naapurissa. Lauantain koiratanssikisoissa spanieli oli kuulostellut nokallaan koko ajan lähialueen ruohokenttien (entinen golf-kenttä...) siipiveikkoja, joten päätimme testata uutta lähestymistä ulkokenttäkisaan. Aamusta koepaikalle, koira irti ja vapaaseen lenkkeilyyn ja nenän perässä hakuristeilyyn sielunsa kyllyydestä. Reipas varttispurtti kentän lähialueiden ympäri ja spanieli oli tyytyväinen. Ei siipiveikkoja, ei tarvetta nenälle :) Ulkoilun jälkeen vartin tehotreeni kaukalon lähellä metsän puolella (ei reaktioita riistaan) ja koira tylysti autoon odottamaan. Ennen omaa starttia lyhyehkö vierailu kentän reunamilla ja ihmisten lähellä, taas koira autoon. Omalla starttivuorolla koira aika nopealla aikataululla mukaan ja treenimäisen huoleton kehäänmeno tiukasti nomeseuraamiskäskyn alla.
Radalla oli taas Käytösruutu heti ensimmäisen kääntävän kyltin takana, minkä tiesin aiheuttavan koirassa ehkä rauhoittavia signaaleja, joten ensimmäiselle kyltille saavuttiin kannustaen ja kääntymiskäskyä pariinkin otteeseen hokien, jottei koira kerkeisi huomata "vaaranpaikkaa" reitillä. Kun ensimmäisestä pommista oli selvitty, jatkettiin tasaisella puksutuksella rataa eteenpäin. Radan juoksuosuus nosti koiran kierroksia sen verran, että puolivälin jälkeen esiintyi muutamia tehostevinkaisuja intopiukean spanielin suunnalta alaviistosta. Pysäyttävillä kylteillä huomautin matalasti asiasta ja yritin nopean huolettomasti saada koiran kierroksia hieman alemmaksi. Hyvältä maistui spanielin mielestä tämä rally-tokotyöskentelykin ;) Yksi uusinta oli edessä puolenvaihdossa, kun koira ei malttanut kuunnella ja seurata käskyjä. Muuten tehokkaan tarkasta ja riemuisaa menoa alusta loppuun asti. Toiseksi viimeisenä kylttinä ollut vasemmalla peruutuskin onnistui nappiin heti ensimmäisellä yrityksellä. Vihdoin tuli sekin koe, että "kyllä se kotona osaa peruuttaa" näkyi myös korkeassa vireessä ja kisatilanteessa :) Peruutuksenhan Taika on osannut aiemminkin, mutta peruutustyyli muutettiin muistaakseni vuoden alussa ja treenattiin täysin uusiksi ja uudella metodilla + kriteerillä. Käytösruudussa meinasi alahuuli vähän väpättää, kun radalla suorittanut koira repesi välillä haukkumaan. Taikaa vähän jännitti, mutta maksamakkaralupauksella rentoutui ja nätti makoilu paikallaan koko ruudun ajan.
En huomannut meidän uusintaa lukuunottamatta mitään selkeitä virheitä meidän suorituksessa, mutta en ollut varma, oliko tehosteäännähdykset kuulunut tuomarille asti, ja oliko se häiritsevää. Odotin mitä tahansa 91-97 pisteen välillä, tuomarilinjasta riippuen. Tulokset tulivat hieman myöhemmin taululle, joten kerkesimme siinä välissä vetää kissanruokaa, kanankauloja, maksamakkaraa ja nakkeja auton luona ihan urakalla, sekä ulkoilla ja jaloitella happoja jaloista pois ennen autoon sammumista. Taululle päästyä pisteet MES 96/100 olivat erittäin iloinen yllätys, ja hyvin odotettu sellainen! "Se on valio!" oli ensimmäinen ajatus pisteistä, seuraavana hillitön helpotus. Se oli nyt sitten siinä! Moni kysyi tulosjulkaisun jälkeen, miltä nyt tuntuu. Oli pakko tietenkin sanoa, että hyvältä, mutta vaikuttavuusasteella tämä valiotitteli jäi sinne kasin paikkeille, kun Helmin vastaava viime keväältä meni ihan yli kymppitaulukon! Itse en voi sietää mitään vinkumisia ja vonkumisia, minkä takia minulle jäi hieman tympääntynyt maku radasta, vaikka ei koira mitään isoja luontoääniä päästellytkään, mutta ihan vaan periaatteesta :) Muita ysivitosia ei tullut, joten Taikalle valioituminen FI RTVA luokkavoitolla 1/15 ja se kauan odotettu kirjahyllyn koriste kotipakettiin! :)
Kotona sammuttiin hyvin ansaituille päikkäreille kotisohvalle ja nukuttiin kaikki koeajatukset taka-alalle! Samalla julistettiin hyvin ansaittu possuviikko Taikalla alkaneeksi! Iltapäivästä oli pakko kuitenkin hyödyntää päivänvalo ja kuvata kauan haaveiltu tuplaritvakuva meidän tytöistä. On ne vaan niin 💜 Nyt vähenee rally-tokoharrastus kertaheitolla melko vähiin ;) Katsotaan, jos oman seuran mestaruusrallyihin jaksaisi osallistua, mutta muuten on erit lajit jatkossa meidän treenikalenterissa pääosassa!
Radalla oli taas Käytösruutu heti ensimmäisen kääntävän kyltin takana, minkä tiesin aiheuttavan koirassa ehkä rauhoittavia signaaleja, joten ensimmäiselle kyltille saavuttiin kannustaen ja kääntymiskäskyä pariinkin otteeseen hokien, jottei koira kerkeisi huomata "vaaranpaikkaa" reitillä. Kun ensimmäisestä pommista oli selvitty, jatkettiin tasaisella puksutuksella rataa eteenpäin. Radan juoksuosuus nosti koiran kierroksia sen verran, että puolivälin jälkeen esiintyi muutamia tehostevinkaisuja intopiukean spanielin suunnalta alaviistosta. Pysäyttävillä kylteillä huomautin matalasti asiasta ja yritin nopean huolettomasti saada koiran kierroksia hieman alemmaksi. Hyvältä maistui spanielin mielestä tämä rally-tokotyöskentelykin ;) Yksi uusinta oli edessä puolenvaihdossa, kun koira ei malttanut kuunnella ja seurata käskyjä. Muuten tehokkaan tarkasta ja riemuisaa menoa alusta loppuun asti. Toiseksi viimeisenä kylttinä ollut vasemmalla peruutuskin onnistui nappiin heti ensimmäisellä yrityksellä. Vihdoin tuli sekin koe, että "kyllä se kotona osaa peruuttaa" näkyi myös korkeassa vireessä ja kisatilanteessa :) Peruutuksenhan Taika on osannut aiemminkin, mutta peruutustyyli muutettiin muistaakseni vuoden alussa ja treenattiin täysin uusiksi ja uudella metodilla + kriteerillä. Käytösruudussa meinasi alahuuli vähän väpättää, kun radalla suorittanut koira repesi välillä haukkumaan. Taikaa vähän jännitti, mutta maksamakkaralupauksella rentoutui ja nätti makoilu paikallaan koko ruudun ajan.
En huomannut meidän uusintaa lukuunottamatta mitään selkeitä virheitä meidän suorituksessa, mutta en ollut varma, oliko tehosteäännähdykset kuulunut tuomarille asti, ja oliko se häiritsevää. Odotin mitä tahansa 91-97 pisteen välillä, tuomarilinjasta riippuen. Tulokset tulivat hieman myöhemmin taululle, joten kerkesimme siinä välissä vetää kissanruokaa, kanankauloja, maksamakkaraa ja nakkeja auton luona ihan urakalla, sekä ulkoilla ja jaloitella happoja jaloista pois ennen autoon sammumista. Taululle päästyä pisteet MES 96/100 olivat erittäin iloinen yllätys, ja hyvin odotettu sellainen! "Se on valio!" oli ensimmäinen ajatus pisteistä, seuraavana hillitön helpotus. Se oli nyt sitten siinä! Moni kysyi tulosjulkaisun jälkeen, miltä nyt tuntuu. Oli pakko tietenkin sanoa, että hyvältä, mutta vaikuttavuusasteella tämä valiotitteli jäi sinne kasin paikkeille, kun Helmin vastaava viime keväältä meni ihan yli kymppitaulukon! Itse en voi sietää mitään vinkumisia ja vonkumisia, minkä takia minulle jäi hieman tympääntynyt maku radasta, vaikka ei koira mitään isoja luontoääniä päästellytkään, mutta ihan vaan periaatteesta :) Muita ysivitosia ei tullut, joten Taikalle valioituminen FI RTVA luokkavoitolla 1/15 ja se kauan odotettu kirjahyllyn koriste kotipakettiin! :)
Kotona sammuttiin hyvin ansaituille päikkäreille kotisohvalle ja nukuttiin kaikki koeajatukset taka-alalle! Samalla julistettiin hyvin ansaittu possuviikko Taikalla alkaneeksi! Iltapäivästä oli pakko kuitenkin hyödyntää päivänvalo ja kuvata kauan haaveiltu tuplaritvakuva meidän tytöistä. On ne vaan niin 💜 Nyt vähenee rally-tokoharrastus kertaheitolla melko vähiin ;) Katsotaan, jos oman seuran mestaruusrallyihin jaksaisi osallistua, mutta muuten on erit lajit jatkossa meidän treenikalenterissa pääosassa!
 |
| Valiorata |
 |
| Minä, tuore rally-tokovalio! |
 |
| Iso-Ritva ja Pikku-Ritva. Let the dream come true :) |
 |
| Tämä mielessä seuraavia unelmia suunnittelemaan ja jahtaamaan :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kuolavana tai tassunjälkesi :)