Tokon SM-kisojen nollaus ja toko VOI1

Taikan ohjatun noudon reipas ja iloinen palautus SM-kisoissa 18.8.2018 Limingassa

Kuvasta kiitos Sporttirakille

Taas on paljon vettä virrannut joessa jos toisessakin edellisen postauksen jälkeen. Syynä on ollut puhtaasti kiireet ja kesämenot. Koko loppukesä ja alkusyksy on kulunut enemmän ja vähemmän tokon parissa, johtuen lähinnä kisakalenterista ja sen modauksesta. Muutamaa omaa sääntöä on jouduttu tuumauksen kautta venyttämään, mutta oli harkitun riskin arvoista :)

Mejä

Elokuulle oltiin ilmoittauduttu ja saatiinkin kesän ainoa mejäkoepaikka naapurikunnasta, mutta se reissu kaatui sitte minun kuumeiluun. Onneksi koira ei tiedä, minkä reissun menetti :)  Ehkä mejäillään ensi vuonna, tai sitten ei.

SM ohjatun noudon palautus

Tokon SM-kisat 18.8.2018 Liminka (Oulun ymp.)

Haimme aavistuksen hupimielellä oman yhdistyksen tokojoukkueeseen alkukesästä, ja ylempien koirakoiden vähäisestä määrästä johtuen, pääsimme mukaan kotikisoihin edustamaan. Kisoja varten päätettiin rauhoittaa rally-toko ja muut häppeningit elokuulta kokonaan. Kisat olivat Limingan urheilukentällä, jossa on totaalikielto koirille, joten kisakenttää ei päässyt testaamaan etukäteen. Ei kovin hyvä juttu meille. Kisakentän ympäristö ja muita ruohokenttiä tsekattiin 2 kpl koetreeniä tehdessä, mutta ei riittänyt.

Koeviikonloppuna talkoilin pe +la kisoissa, kun oma startti oli vasta finaalipäivänä sunnuntaina. Kenttä oli sunnuntaina onneksi ennakoitua kuivempi, mutta ruohokentällä puhaltanut puuskainen ja napakka tuuli 12 m/s oli meille yhtä haastava kuin etukäteen ounailinkin...

VOI-luokka oli siinä mielessä erikoinen, että rotujakauma oli todella iso, mukana oli harvinaisia tokorotuja monta kappaletta, eikä koko luokassa tainnut olla yhtä bortsua enempää mukana! Olosuhteet olivat monelle muullekin liian vaativat. Ykkösiä ei parinkymmenen VOI-luokkalaisen kisakirjaan merkitty kahta tai kolmea enempää. Osa hyllytti jättävissä kehänauhan ylittämiseen, osa teki saman tunnarissa (nauha oli lähellä ja kova tuuli), lopuilla tuli muuta ongelmaa.

Meillä ongelmat alkoivat jo paikkiksesta. Taika oli kiltisti, mutta juuri meidän paikkisriviin osui heti jätön jälkeen ohjaajansa perään juossut vesikoira, mikä teki Taikan levottomaksi (niskaan tulleet koirat). Paikkiksesta tuli kiitettävä arvosana, mutta koira oli hermostuneempi. Muut liikkeet oli jaettu kahteen naapurikehään, eikä kehien välillä ollut mitään näkösuojaa tai välimatkaa. Osan liikkeiden aloituksia sumplittiinkin hieman naapurikentän vauhtiliikkeiden jne mukaisesti. Meillä ongelmat alkoivat myötätuuleen tehdyssä tunnarissa. Koira meni kapuloille, haistoi oikean, oli ottamassa sitä jo suuhun, mutta haistoi puuskatuulen levittämän hajun kapuloiden takaa, mitä lähti selvittämään, jämähti pulun paskaan tms muuhun hajuun ja unohti koko tehtävän. Pasmat sekaisin ja tunnarista nolla. Sama kävi ruudussa. Hieno ja suora spurtti ruutuun, missä nenä tuulenpuuskaa vasten ja ajatukset johonkin ihan muuhun kuin nauhaneliön keskikohdan arviointiin :D Kaukoissa veti täydellistä settiä viimeiseen maahanmenokäskyyn asti, jonka aikana ahdistus iski ja rapsutti itseään muutaman sekunnin ajan. Jäi istuvaan asentoon, joten viimestä vaihtoa ei myöskään tämän takia saatu tehtyä. Metallissa kolautti esteeseen (5 lautaa) paluumatkalla. Seuruussa ohjaaja menetti tasapainon ja veteli melko tehostettua hidasta kävelyä (kaatuu, ei kaadu!) pohjan epätasaisuuden ja huonon tasapainon vuoksi :D Oli taas tilannekomiikkaa, kun eihän semmoista vakavalla naamalla pysty itsekään katselemaan :D Toiseen kehään tuli myöskin lentävä lähtö, sillä edellisessä kehässä hylsyjä kehänauhan ylittämistä saaneet olivat juuri meitä ennen peräkkäin, minkä hoksasin vasta kun koirakkoja huhuiltiin suoritusvuoroon. Ei siis meiltä kummaltakaan mikään nappikeskittyminen ja hallittu suoritus. Omaan otsaan kasvoi myös pieni jorma alun tunnariperseilyn jälkeen, minkä koira huomasi. Ei hyvä, hyihyi ohjaaja! Erinomainen opintoreissu tästä huolimatta. Lisää virheenpaikkoja, kehityskohteita ja oman toiminnan vaikutuksia koiraan ja kokonaisuuteen tuli treenilistalle. Siipi oli melko maassa tämän pohjanoteerauksen jälkeen, mutta yleisö sentään tykkäsi (taas) Taikan iloisesta työskentelystä (ja perseilystä)! Ensimmäinen hylsy meidän tokon kisakirjaan, jossa aiemmin oli vain kauniita ykkösiä ja kivoja kakkosia. Joskus sitä motivaatiota täytyy vaan kaivaa vähän syvemmistä vesistä ;)

BAT-koirakkona avustustehtävissä 29.8.

Taika pääsi kiltin ja pehmeän koiran roolissa arkojen koirien BAT-koulutustunnille häiriökoiraksi. Näillä koirilla on yleensä arkuudesta tai terävyydestä johtuvaa häiriökäytöstä, tai halua poistua tilanteista. Taikaa ei vieraat koirat kiinnosta (paitsi pienet ja valkoiset ;) ), jos ne eivät häiritse Taikaa. Taika olikin taivaassa, kun homman nimi oli nuohota, haistella ja edetä nenän perässä isolla ruohokentällä parin tunnin ajan, ihan oman mielen mukaan! Muutaman liian innokkaan variksen ja naakan takia jouduttiin välillä vaihtamaan suuntaa, ja sorsapoukamaa ei uskallettu kentän toisessa päässä edes lähestyä (kenttä oli meren rannalla), mutta muuten vapaata haistelua niin paljon kuin sielu pienellä spanielilla sieti :) Treenikoirakot ohittivat Taikaa osa kauempaa, osa lähempää, eikä Taikaa voinut vähempää kiinnostaa :) Ainoa huono puoli reissusta oli nurmikentän lisääntynyt haisteluhalu.

Päiväreissu tokon merkeissä Sotkamon ankkalammelle :)

Toko Sotkamo 8.9.2018

Limingan tokopettymysten jälkeen pidimme lomaa treenailusta. Sama ei koskenut tokokalenterin vilkuilua :D Me ei harrasteta vieraita ulkokenttiä, mutta tieto siitä, että koira kyllä osaa, mutta nyt ei ole vain sattunut vielä kaikki onni ja taito samaan suorituskokonaisuuteen, söi sen verran pahasti naista, että kyselin sitten päähänpistosta vapaita paikkoja Kainuun tokokokeesta. Kun aikataulua suostuttiin muuttamaan meidän takia (VOI-luokka ensimmäiseksi, että kerkeän takaisin sukujuhliin suhteellisen ajoissa), oli osallistuminen sitten varma. Nyt ei enää arvottaisi lähtemistä tai osallistumista. Rohkea rokan syö. Alle tehtiin ulkokenttätreeniä kuudella eri kentällä, joista suurin osa ihan meille vieraita, jotta häiriönsieto ja keskittyminen vierailla kentillä paranisi. Samalla saatiin myös uusia treenituttavuuksia ja paikkisseuraa. 

Jos joskus on kisapaikalla mennyt pupu pöksyyn, ei se ollut mitään siihen hetkeen verrattuna, kun kirkkaana lauantaiaamuna Sotkamon kentän parkkipaikalle saavuttuani huomasin vieressä olevan järven lisäksi ankkalammen, jossa sorsat liian aikaisesta aamuherätyksestä närkästyneenä kaakattivat rannan tuntumassa menemään... Voi jösses mikä miljöö tokolle ja spanielille... Onneksi tätä tilannetta oli tavallaan tullut treenattua vierailla kentillä vetäessä, sillä otin taas hyväksi havaitut johtamisopit käyttöön. Kun armas työparisi luistaa vastuusta ja puuhailee omiaan, sillon kiristetään valvontaa, ohjeistusta ja lyhennetään henkistä nyöriä. Tällä taktiikalla koira otettiin normaalia tiukemmin hanskaan, palaute oli aavistuksen terävämpää ja ohjaus voimakkaampaa. Siitä huolimatta spanieli haaveili tirppojen ja lammen hajujen perään. Suoritti kuitenkin kaikki tehtävät ja vastasi käskyihin niin kuin pitääkin. Ruudussa ja tunnarissa jännättiin kyllä koko kentän ja yleisön voimin, meneekö spanieli nenän perässä puskan puolelle, vai pysyykö järki mukana :D Taika teki myös elämänsä parhaat koekaukot ilman millinkään siirtymistä mihinkään suuntaan! Viimeiseen vaihtoon tarvitsi kuitenkin kaksi käskyä, sillä pieni tuulenpuuska takaa lehtopuskasta häiritsi pahasti nenää juuri samaan aikaan. Tulosta en tiennyt vasta kuin palkintojenjaossa. Molemmille VOI-koirakoille ykköset ja sijoitus 2/2 tuloksella VOI1 279,5p! Kyllä oltiin iloisia tyttöjä palkintojenjaossa! Sukujuhliin päästyä korkattiin kasvattajatätin lahjapullo ja vedettiin Pinkkiä skumppaa ihan kahdesta lasista ääntä kohti :D Ovi EVL-luokkaan, seesam aukene! 

Tiian agikoulutus 15.9.2018 

Varasimme tuttujen agisprinkkujen kanssa Avarian Sportsdogilta yhteisen treenivuoron ratatreenin merkeissä. Kenttä oli peltoaukean vieressä, joten ensimmäinen ratakierrosyritys meni Taikalla taas nenähauksi ja haaveiluksi :) Kyllä on syksy taas aktivoinut kivasti koiran nenäsoluja :D Toisella kierroksella päästiin jo mukavasti vetämään rundia, mutta takaakiertoja pitäisi treenata lisää ja käskyperusteiseksi. Koiralla oli kuitenkin superkivaa aksaradalla, ja palkinnoksi sekä treenivaihteluksi tämä treenitunti toimi sille ihan erinomaisesti, vaikka taidolla ei sinä päivänä ihan loistettukaan. Nyt vaan läksyjä treenaamaan, niin joskos tässä vielä agissakin jotain parannettaisi :) Kiitos Tiialle aksalauantaista! 

My little precious, the duck

Taika jo 7 vuotta! ♡

Meidän pieni Tenava siskoineen täytti jo hirvittävät 7 vuotta! Mihin tämä aika onkaan kulunut? No synttärilahja oli tänä vuonna sentään helppo nakki. Kun Sotkamon tokokokeessa ei tirppoihin saanut koskea pitkällä tikullakaan, hommattiin meidän wannabe-lintukoiralle sitten ihan oma ducksi :) Oli mieluinen, kuten kuvasta ehkä näkyy, ja sai heti kyytiä! Moni samanikäinen walesi on jo todella vaalea ja harmaantunut, mutta Taika taitaa olla sellaista hitaasti kypsyvää sorttia. Vähän on kulmakarvoissa ja silmien ympärillä jo harmaita seassa, mutta  muuten naamamaski on yllättävän tumma ja nuorekas. Toivottavasti meillä on vielä toiset seitsemän vuotta aikaa yhdessä edessä <3 

Lisää kuvia tokon SM-kisoista. 

Leimattomat kuvat Niina Näppä, yksi Sporttirakilta. 

Minä seuraan, söpöilen ja katselen

Jättäviä liikkeitä, maybe?

Ilmeisesti VOI-paikkis